Coo, coo, ca-choo, Mrs Robinson

Mrs. Robinsonista mulle tulee aina mieleen se Simon and Garfunkelin biisi. Liekö Color clubin neonvioletti lakka siitä sitten saanut nimensä. Kenties, minä en tosin yhteyttä niistä löydä

Mrs. Robinson on siis hehkuvanhohtava neonvärinen violetinmagenta lakka, jota on aivan mahdoton saada kuvattua oikeanvärisenä. Hetken koitin säätää sävyjä kuvasta, mutta totesin sen mahdottomaksi tehtäväksi ainakin minun taidoillani. Pikaisella nettihaulla en löytänyt ainuttakaan swatch-kuvaa, joka olisi ollut edes jotenkin lähellä oikeaa. Ja lakka myös vaihtoi sävyä eri valaistuksissa tummahkosta violetista tummaan shokkipinkkiin melkein. Etukäteen ajattelin, että lakka on minulle liian räikeä ja siksi se olikin tuonne laatikkoon unohtunut kokeilemattomana. Mutta tykkäsinkin lakasta kovasti ja etenkin seuraavan päivänä tehtyine valkoisine leimauksineen ne viehättivät minua kynsillä useita päiviä.

Jostain syystä minulla leimailuissa tulee usein reikiä kuvioon, niin nytkin. Olen koittanut levittää lakkaa laatalle eri tavoin, mutta en ole huomannut sillä olevan vaikutusta. Mystistä on myös sekin, että samalla leimauskerralla samaan kohtaan kuviota joihinkin tulee reiät ja joihinkin ei. Tietääkö kukaan, mistä nuo reiät johtuvat?

CC-mrs-Robinson

  • Aluslakka: Seche Base™ ridge filling base coat
  • Värilakka: Color Club Mrs. Robinson
  • Leimailulakka: Wet n Wild French White Crème
  • Laatta: Magno XL E
  • Päällyslakat: OPI RapiDry ja Seche Vite™ dry fast top coat

Kesän koittaessa tämä lakka varmaan saa monia uusia käyttökertoja. Tämä on varmasti hottis myös varpaissa…

Melkein nolot synttärikynnet

Nyt kun on julkisesti kertonut tästä ”musta laatikko” -projektista, niin melkein nolottaa esitellä kynnet, joihin on käytetty viittä eri lakkaa. Mutta puolustuksen puheenvuorona esitän, että kyseessä on oman synttäripäivän kunniaksi tehty manikyyri ja silloinhan pitää ehdottomasti olla lempivärit kynsillä. Ja ylläripylläri mulla noita kaikenlaisia turkoosihtavia ja sinertäviä on aikalailla, joten hienon ja tasaisen liu’un niillä saa aikaan. Ja ihan varmasti noita lakkoja tulee käytettyä ns. kunnollakin myöhemmin, kun lempiväriä ovat. Ja ”musta laatikko” -lukema pieneni vain kolmella, kun yksi lakoista on esitelty jo ennenkin ja toinen oli unohtunut lisätä listalle kokonaan. (ja sillä oli listaamaton kaverikin, eli ei se lukema pienentynyt kuin kahdella lopulta…) Ja, ja, ja…

Mutta selitykset sikseen ja asiaan. Edellisiä liukuvärikynsiäni katsellessani mietin melkein koko ajan, miten kivalta vastaava idea näyttäisi siniturkoosina. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kun aloin katselemaan kiekkojani sopivia lakkoja etsien, tuli valinnan vaikeus. Päädyin sitten ottamaan mukaan mustan listan lakkoja ja kerralla kaikki sopivat, kun en osannut jättää mitään niistä pois.

Pohjaväriksi otin jo moneen kertaan esitellyn China Glazen For Audreyn, joka hankalahkosta koostumuksestaan huolimatta on aivan ihana. Yksi kerros riitti tällä kertaa, kun epätasaisuudet jäivät muiden lakkojen alle. Sitten hiukan läpikuultavaa Orlyn It’s up to the blueta, jonka olen muistaakseni saanut Papulta joskus. Seuraavaksi töpöttelin kynsille Color Clubin Pure Energyä, joka on aivan upean kirkas turkoosiin vivahtava sininen. Ja sitä on jo käytettykin kynsillä, en vain saanut aikaiseksi kuvata niitä silloin. Sitten China Glazen Blue Iguanaa, hiukan glitterinen tumma turkoosi ja lopuksi ihan kärkiin Orlyn Sweet Peacockia. Jälkikäteen ajatellen Sweet Peacockin olisi ehkä voinut jättää pois, mutta tällä kertaa nyt näin. Ja pitänee hankkia parempia sieniä tähän hommaan, hiukan tarttui nukkaa kynsille töpöttelyvälineestä.

Vielä oli pullon pohjalla Sechen pikakuivattavaa päällyslakkaa jäljellä, joten sitä sitten lopuksi koko komeuden päälle, hetki kuivattelua ja nukkumaan. Syntymäpäivän aamuna karu totuus sitten paljastui, muutama kolhu ja kärjistä aavistuksen kutistuneet lakkaukset. Kyllä otti päähän, mutta olivat nämä silti ihan hienot, ainakin kaukaa katsottuna. Tällä kertaa kuvassa näkyvät molemmat Murmiksen kädet ja Papun luottokuvausrekvisiittaa, sillä kuvaajana näissä olikin Papu. Arvatkaapa vain oliko meillä hauskaa, kun koitimme löytää mun käsille parhaan mahdollisen asennon Papun keittiön ikkunan ääressä :D.
synttärikynnet

  • Aluslakka: Poshe Fast drying basecoat
  • Värilakka: China Glaze For Audrey
  • Liu’ut: Orly It’s up to the blue, Color Club Pure Energy, China Glaze Blue Iguana ja Orly Sweet Peacock
  • Päällyslakka: Seche Vite™ dry fast top coat

Harmillisesti tämä minua kovasti miellyttänyt manikyyri jäi aika lyhytikäiseksi. Kärkikutistumat tekivät lakkauksen kovin alttiiksi lohkeilulle, eikä perheuinti esikoisen kanssa ainakaan auttanut asiaa. Niinpä jo vajaa kaksi päivää lakkauksen jälkeen nämä lakat saivat lähteä ja tehdä tilaa seuraaville. Hiukan oli muuten smurffi-ilmiötä havaittavissa näitä poistaessani, mutta vaikea sanoa, minkä lakan takia. Voi olla, että tämmöinen liuku tulee tehtyä joskus toistekin, niin kovin näistä tykkäsin <3.

ps. synttärit oli jo viime viikolla, sen verran on viivettä julkaisussa…

Vaikea väri

Zoyan Penny oli alunperin Papun lakkakokoelmassa, mutta päätyi minulle Papun todettua sen olevan hänelle väärän värinen. Minulla on aina ollut heikko kohta puolustuksessa oranssin kohdalla ja siksi Penny piti ihan ehdottomasti adoptoida minun luokseni. Vaan kauan on Penny saanut laatikossa odottaa vuoroaan, kun aina muut värit ovat keulineet valinnassa ohi. Nyt päätin antaa sille mahdollisuuden ja  vihdoin se pääsi kynsille asti.

Ominaisuuksiltaan Penny oli oikein hyvä, levittyi kauniisti ja tasaisesti, peitti hyvin kahdella kerroksella. Ei se huonosti kuivunutkaan, mutta silti onnistuin saamaan kynsiin monta ruttua ja lommoa. Ja se väri… no ei taida oranssi olla minullekaan ihan sopiva. Kauniilta näytti ja tykkäsin, mutta jotenkin se silti tuntui väärältä kynsillä. Mutta kyllä oranssi edelleen on lempivärieni joukossa.

Leimailin sitten hiukan väriä laimentaakseni ja pahimpia kolhuja peittääkseni Pennyn päälle Color Clubin Foiled-kokoelman Antiquated-lakalla. Oi jospa aina leimailu olisi yhtä helppoa. Laatta, lakka ja leimasin pelasivat tällä kertaa loistavasti yhteen ja leimaaminen sujui kuin tanssi. Lauleskelin siis samalla taasen ylistyslaulua XL-stamperille ;). (paremman kuvan leimailuista voi kurkata täältä, siinä vain värit ovat ihan liian punaiset). Mutta eivät kaikki kolhut kumminkaan peittyneet, kuten keskisormesta huomaatte…

zoya-penny-stamped-CC-antiquated-color

  • Aluslakka: Poshe Fast drying basecoat
  • Värilakka: Zoya Penny
  • Leimailulakka: Color Club Antiquated
  • Laatta: Magno H29
  • Päällyslakka: Seche Vite™ dry fast top coat

Niin, ihan kivathan nämä olivat, mutta jotenkin eivät sytyttäneet kumminkaan. Ja vaikka oranssista kovin tykkäänkin, on Penny vaarassa pudota seuraavassa lakkakarsinnassa.

Vapaan käden treeniä

Lakkasinpa sitten eräänä perjantaina kynnet OPIn My private jetillä. Se on kuulemma must-lakka jokaisen kynsiharrastajan valikoimiin. No onhan se ihan jees, mutta ei aiheuttanut aaltoja tässä osoitteessa. Tai kenties se aikaisempi versio lakasta (Opi on muuttanut jossain vaiheessa koostumusta) olisi ollut se must-lakka, mene ja tiedä. Lakka on mielestäni aivan yhteneväinen Color Clubin Revvvolutionin kanssa.

Minulla oli suuria koristelusuunnitelmia, mutta lauantain ohjelmaamme kuuluva vauva/perheuinti on ihan murhaa kynsilakoille. Reilun puolen tunnin vedessä lilluminen irrotti lakan iloisesti kynsien kärjistä ennenkuin ehdin toteuttaa suunnitelmiani. Niinpä päätin harjoitella koristelakalla vapaalla kädellä maalailua. Ja harjoitusta näytän kaipaavankin :).

OPI-my-private-jet-swirls

  • Aluslakka: Poshe Fast drying basecoat
  • Värilakka: OPI My private jet
  • Koristelulakka: Art Club Solid silver
  • Päällyslakka: Seche Vite™ dry fast top coat

Päätin ottaa kuvan alle käyttöön tuommoisen koosteen käytetyistä lakoista. Monessa blogissa olen moisen nähnyt, ehkä siitä on apua, kun ei tarvi tekstistä etsiä lakkoja. Toivottavasti tykkäätte.

Ja arvatkaapa mitä saapui postissa viime viikolla:
zoya-true-collection

Kyllä, koko Zoyan True -kokoelma. Näistä lakoista yksi pääsi kynsille epäonnisen Private jetin jälkeen. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

P.S. Vietimme tänään blogisisko Papun kanssa muutaman tunnin kirpparilakkoja pakaten. Huomenna illalla vien postiin kaikki silloin maksettuina näkyvät lähetykset. Ette arvaakaan, miten hauskoja pakkauksia saatte :).

Leimatut siniset

Olipa taas vaikeaa keksiä julkaisulle otsikko, kun tahdoin se kertovan edes hiukan sisällöstäkin. Jokin aika sitten mainitsin, että käydessäni ostamassa kynsiliimaa, mukaan tarttui pari lakkaakin. Tämä OPIn Blue My Mind oli niistä toinen. Upean sininen, joskin kaupan swatch-kiekolla se näytti mielestäni tätä utuisemmalta.
Ja kun nykyään paljas lakka tuntuu tylsältä, halusin yhdistää näihin jotain vihreää. Vihreitä lakkoja varastossani on aika vähän, mutta onneksi leimailuissa hyvin toimivista Color Clubin foiledeista yksi on vihertävä; leimailulakaksi päätyi siis Perfect Molten. Löysin mielestäni hienon koko kynnen kuvion Magnon laatalta A30, mutta  kuvio ei lopulta näyttänytkään kynsillä yhtä kivalta. Olin siis hiukan pettynyt tulokseen, vaikka leimailu pitkästä aikaa onnistuikin ihan hyvin.

blue-my-mind

Värit sopivat hyvin yhteen, joten yhdistelmän aion laittaa muistiin uusia kokeiluja varten.

-Murmis-

Leimailuhajoituksia taasen

Murmis päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua pitkästä aikaa leimailuvälineisiin. Ja tuli sitten valittua varsin haastava kuvio…
magno-H4

Magnon H4 -laatasta tuo keskuskuvio. Ajattelin sen olevan sopivan yksinkertainen, mutta en tullut ajatelleksi, että tuollainen laaja yhtenäinen alue tahtoo ylimäärälakkaa raakeloidessa puhdistua myös. No jotain sain kuitenkin aikaan riittävästi tuherrettuani.

CC-Foil-me-once-stamped-w-wild-at-heart

Alla Color Clubin Foil me once ja leimailut Color clubin Wild at heartilla. Päällyslakan valinnassa sattui virhe, Orlyn Glosser suttasi leimailuja aika pahasti. Olisi vaan pitänyt muistaa käyttää blogisiskon suosittelemaa Secheä. Tämä lakkaus jäikin aika lyhytekestoiseksi, kun jotenkin huomaamattani olen jälleen saanut vasemman peukunkynnen repeämään aika tyvestä ja sitä piti alkaa korjaamaan. Samalla suttaantuivat muutkin kynnet, joten vaihtoon meni koko setti.

-Murmis-

ps. kalliiksi tuli kynsiliiman osto Emotionista, kun samalla mukaan tarttui pari OPIn lakkaa ja OPIn suihkutettava pikakuivattaja. Hups :).

Viime vuoden suosikkeja ja viimeisiä

Hyvää alkanutta vuotta! Papu yllytti minuakin tekemään koostetta viime vuoden suosikeista. Mutta katseltuani viime vuoden kynsikuvani läpi pitää todeta, että minun taitoni eivät lakkailuissa saati kuvaamisessa yllä vielä lähellekään Papun tasoa. Ja viime vuoden aikana tuli myös pidettyä taukoja niin lakkauksessa kuin blogaamisessakin, joten tässä vain muutama suosikki matkan varrelta joka kuun suosikin sijaan.

Essien Topless & barefeet ja leimailut China Glazen Joy. Läheltä katsottuna epätäydellinen, mutta silti näistä tykkäsin
Essie T&B ja CG Joy

Vesimarmorointi elokuulta. Lakkoina Opin Alpine Snow, Essien Azure ja China Glazen For Audrey ja Agent Lavender.

WaterMarbling0711

Leimailut China Glazen For Audreylle Orlyn Vintage vinylillä.

Aurdey con vintage vinyl

Aika vähän oli lopulta koristeltuja kynsiä minun osaltani viime vuonna. Jos ei muuta, niin kuvien selaaminen innosti uudenvuodenlupaukseen: Vähintään kolmet koristellut kynnet kuussa blogiin. Mieluusti tietty enemmänkin, mutta katsotaan kuinka käy :). Ja toivottavasti opin tekemään hienompia manikyyrejä siinä samalla ja kuvaamaan aikaansaannoksiani paremmin.

Ennen joulua mulla oli pitkästä aikaa leimaillut kynnet. OPIn Cuckoo for this colorin päällä Color Clubin Lumin-Icentiä. Ei meinannut onnistua millään leimailu taaskaan. Lakka ei noussut kunnolla stamperille ja kohdistus oli mitä sattui. Ja sitten vielä päällyslakka sotki kuvioita. Pitää siis jatkaa harjoituksia.

OPI-cuckoo-for-this-color

Seuraavaksi kuitenkin tulossa koko kynnen water decalsit, jotka ovat nyt kynsillä testissä. Katsotaan vain ensin kuinka kestävät nämä ovat, niin saadaan sekin raportoitua.

-Murmis-

Ei vaan meinannut onnistua…

Color clubin Wild at Heart -lakalla tuntuu olevan huonoa karmaa. Muistatte ehkä, että Papulle tulossa ollut yksilö hajosi aikoinaan pakettiin. No minulle tilattu (ja samalla Papulle uusi) tuli ehjänä kotiin, mutta pari ekaa lakkauskertaa kyseisellä lakalla ovat olleet tuskaisia.

Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin, se ei suinkaan ole johtunut lakasta, joka on aika ihana säihkyvän violetti nopeasti kuivuva one-coater. Ekalla kerralla en onnistunut saamaan lakatuista kynsistäni oikein hyvää kuvaa, käsittelemällä sain aikaan jonkinlaisen, mutta päätin jättää se blogaamatta. Nyt toisella kertaa onnistuin useampaankin kertaan töhräämään kynsiä, vaikka lakka nopsaan kuivuukin. Ennen yhtä keskisormen sotkemista ehdin napata kuitenkin kuvan:
cc-W-at-H-ja-Revvvolution

Tässä siis Color club Wild at Heart, nimettömässä lisäksi Color clubin Revvvolution ja Chez Delaneylta tilattu vetskari water decal. Noin kolme sekuntia kuvan ottamisen jälkeen vielä hiukan kosteaan lakkaan onnistuin saamaan melkoiset rutut keskisormeen…

Näiden jälkeen olenkin ollut jo useamman päivän ilman lakkoja, kun en ole vaan muka ehtinyt laittamaan uusia. Jouluksi pitää kyllä viimeistään laittaa uudet, on nimittäin just sopivat koristeet odottamassa.

-Murmis-

Voi surkeus, onnettoman peukun tarina

Taisin joskus kauan sitten mainita, että kesällä tulivat kynsiliima ja silkkiwrapit tutuiksi. Pahimmin joskus juhannuksen tienoilla lohkesi vasen peukalonkynsi, reilusti ennen valkoista osaa eli hyvin kipeästi. Ihan sen kipeydenkin takia mestarillisesti sitä paikkailin ja kasvattelin yli kuukauden verran, kunnes sitten…

hups ja auts irti

”RITS!”

Ilmeisesti kynsiliimasta ja ajoittaisista asetoniliotteluista johtuen kynsi oli niin kova ja kuiva, että tavallisesti ihan vaaraton pikkulipsahdus purkkia avatessa aiheutti totaalisen repsahduksen. Onneksi oli jo jonkin verran pidemmälle ehtinyt repeämä kasvaa, mutta aika ikävältähän tuo silti näytti. Etenkin kun toisesta reunasta näytti repeämä ulottuvan vielä syvemmällekin.

putsattu done

Korjaussarjat kynneltä lioteltuani se ei enää näyttänytkään ihan niin pahalta, vain kauhistuttavan lyhyeltä, mutta ei sentään ihan kynnenpuolikkaalta. Kynnen alimmat kerrokset olivat lopulta hiukan lohkeamaa pidemmät; korjaus- ja lakkakerrokset siis lohkesivat kynttä pidemmältä. Eihän se peukku mitenkään hurjan kauniiksi jäänyt, mutta onni onnettomuudessa, että se ei lohjennut niin syvältä, että olisi ollut kovin kipeä. Ja kynsiä ympäröinyt iho oli kyllä ottanut aikalailla osumaa kemikaaleista, kuten viimeisestäkin kuvasta huomaa. Silloin harmitti, mutta nyt on kynttä jo pariin otteeseen joutunut viilaamaan lyhyemmäksi.

Esitellään nyt vielä muutenkin noita tuolloin maalattuja kynsiä. Lakka on Essien kevätkokoelmasta French affair. Swatch-kuva on otettu ennen kynsinauhojen siistimistä, kun tarkoituksena oli leimata näihin koristeita. Mutta sitten peukkusaaga vei niin paljon aikaa ja intoa, että leimailu ei enää innostanut. Ja kirkkaassa auringonpaisteessa lakka vaikutti melkein ns. tuksu-pinkiltä, joten innostus väheni entisestään.

essie-french-affair

Niinpä päädyin läiskimään muutaman kynsitarran ja testaamaan ColorClubin Solid Silver koristelulakkaa. Ja samana iltana heivasin kaikki loput saman valmistajan kynsitarrat ö-mappiin, niin huonosti ne liimautuivat kynsille ja kupruilivat päällyslakasta huolimatta. Ei siis ollut kovin pitkäikäinen manikyyri, mutta eipä ollut kovin kauniskaan. Menee osastolle ”tulipahan tehtyä, mutta ei tarvi toistaa”.

pink butterflies

Viimeinen kuukausi on ollut Murmiksen kynsille rankkaa aikaa. Tuo lohjennut peukunkynsi on siis kyllä jo saavuttanut muut kynnet, joita olen joutunut lyhentämään niiden alettua katkeilemaan ja lohkeilemaan. Pitkät kauniit kynnet ovat muisto vain. Jatkuva kastuminen ja lakatta olo näkyy kyllä niiden kunnossa. Alle kuukauden ikäisen pikkukaverin kanssa on pystynyt vasta haaveilemaan hienoista lakkauksista, mutta jospa haaveita saisi pian toteutettuakin, kun vauva on juuri oppinut nukahtamaan muutenkin kuin tissi suussa :).

-Murmis-