Heipparallaa pitkästä aikaa. Hassusti kävi niin, että Papu on saanut blogailla pitkään itsekseen, kun mun lakkaamisista ei ole tullut pitkään aikaan oikein mitään. Geelejä kokeillessani totuin vain ihailemaan ja hoivaamaan öljyllä ja käsivoiteella kynsiäni ja käsiäni.

Rakennekynsikokeilu oli sikäli onnistunut, että tykkäsin kynsistäni niin paljon, että en edes tahtonut lakkailla niitä, vaan ihailin huollossa tehtyä lookia. Tässä kuva, joka on otettu useita viikkoja huollon jälkeen, kun kynnet olivat jo aikalailla kärsineet.

Totesin kumminkin, että minusta ei ole käymään kolmen viikon välein huollattamassa kynsiäni, joten kuvan ottamisen jälkeen viilailin kynsiä hiukan lyhyemmiksi tarkoituksenani antaa geelien kasvaa ulos. Aika pian kynnet kuitenkin alkoivat napsahdella poikki ja lohkeilla, joten menetin hermoni ja viilasin geelit parhaan taitoni mukaan kokonaan pois. Ei ehkä ollut ihan hellävaraisin menetelmä, mutta tulipahan kokeiltua. Viilailun jälkeen kynnet olivat aika kauheat ja entistä lohkeilevammat.

Samaan saumaan sattui melkoinen yökötysolo, jolloin kaikki kynsilakkoihin liittyvä sai mahan kääntymään ympäri (kyllä vaan, meillekin on tulossa kesällä perheenlisäystä), joten minun kynteni ovat olleet nyt pari kuukautta aivan kesannolla. Mutta olenpahan saanut niistä ankaran viilauksen merkit ja pahimman lohkeilevuuden taas kasvatettua pois ja muutenkin hoidettua kynnet melko lyhyeen, mutta ihan hyvään kuntoon.

Ja nyt tietysti ihmettelette, että mikä se ongelma nyt enää on. No mulla on kauhea ramppikuume. En osaa millään päättää, millä lakkauksella palaan takaisin siistien kynsien maailmaan. Mikä lakka, mikä koriselu ja mikä tyyli saa kunnian olla kesantokynsieni eka manikyyri? Apua. No, onneksi mulla on lahjakortti manikyyriin ja kulmien ja ripsien laittoon, joka pitäisi käyttää pois. Jospa sen avulla saisin tämän lukon purettua.

-Murmis-