Taisin joskus kauan sitten mainita, että kesällä tulivat kynsiliima ja silkkiwrapit tutuiksi. Pahimmin joskus juhannuksen tienoilla lohkesi vasen peukalonkynsi, reilusti ennen valkoista osaa eli hyvin kipeästi. Ihan sen kipeydenkin takia mestarillisesti sitä paikkailin ja kasvattelin yli kuukauden verran, kunnes sitten…
”RITS!”
Ilmeisesti kynsiliimasta ja ajoittaisista asetoniliotteluista johtuen kynsi oli niin kova ja kuiva, että tavallisesti ihan vaaraton pikkulipsahdus purkkia avatessa aiheutti totaalisen repsahduksen. Onneksi oli jo jonkin verran pidemmälle ehtinyt repeämä kasvaa, mutta aika ikävältähän tuo silti näytti. Etenkin kun toisesta reunasta näytti repeämä ulottuvan vielä syvemmällekin.
Korjaussarjat kynneltä lioteltuani se ei enää näyttänytkään ihan niin pahalta, vain kauhistuttavan lyhyeltä, mutta ei sentään ihan kynnenpuolikkaalta. Kynnen alimmat kerrokset olivat lopulta hiukan lohkeamaa pidemmät; korjaus- ja lakkakerrokset siis lohkesivat kynttä pidemmältä. Eihän se peukku mitenkään hurjan kauniiksi jäänyt, mutta onni onnettomuudessa, että se ei lohjennut niin syvältä, että olisi ollut kovin kipeä. Ja kynsiä ympäröinyt iho oli kyllä ottanut aikalailla osumaa kemikaaleista, kuten viimeisestäkin kuvasta huomaa. Silloin harmitti, mutta nyt on kynttä jo pariin otteeseen joutunut viilaamaan lyhyemmäksi.
Esitellään nyt vielä muutenkin noita tuolloin maalattuja kynsiä. Lakka on Essien kevätkokoelmasta French affair. Swatch-kuva on otettu ennen kynsinauhojen siistimistä, kun tarkoituksena oli leimata näihin koristeita. Mutta sitten peukkusaaga vei niin paljon aikaa ja intoa, että leimailu ei enää innostanut. Ja kirkkaassa auringonpaisteessa lakka vaikutti melkein ns. tuksu-pinkiltä, joten innostus väheni entisestään.
Niinpä päädyin läiskimään muutaman kynsitarran ja testaamaan ColorClubin Solid Silver koristelulakkaa. Ja samana iltana heivasin kaikki loput saman valmistajan kynsitarrat ö-mappiin, niin huonosti ne liimautuivat kynsille ja kupruilivat päällyslakasta huolimatta. Ei siis ollut kovin pitkäikäinen manikyyri, mutta eipä ollut kovin kauniskaan. Menee osastolle ”tulipahan tehtyä, mutta ei tarvi toistaa”.
Viimeinen kuukausi on ollut Murmiksen kynsille rankkaa aikaa. Tuo lohjennut peukunkynsi on siis kyllä jo saavuttanut muut kynnet, joita olen joutunut lyhentämään niiden alettua katkeilemaan ja lohkeilemaan. Pitkät kauniit kynnet ovat muisto vain. Jatkuva kastuminen ja lakatta olo näkyy kyllä niiden kunnossa. Alle kuukauden ikäisen pikkukaverin kanssa on pystynyt vasta haaveilemaan hienoista lakkauksista, mutta jospa haaveita saisi pian toteutettuakin, kun vauva on juuri oppinut nukahtamaan muutenkin kuin tissi suussa :).
-Murmis-
Murmis paklailee 