Mulla on ollut pitkänajan tavoitteena päästä eroon geelikynsistä siten, että kynnet olisivat koko ajan ”edustuskuntoiset”. Siksi päädyin tilaamaan Mereneidiltä Kwick Soak off -geelejä, joiden poistamisen asetonissa liottamalla arvelin olevan omille kynsille viilamista hellävaraisempaa (Näiden tilaamisesta ei ole kovin kauaa, mutta tilaamani versiot ovat näköjään postuneet jo valkoimasta). Näiden geelien mainostettiin olevan erityisen joustavia ja siksi hyvin kestäviä kynnellä. Aikaisemmin mulla on ollut Cesarsin geelejä, joista olen kyllä kovasti tykännyt, mutta niitä en ole liottamalla onnistunut poistamaan. Ja kun minä olen aika onneton viilaamisessa, se koituu geelien rippeitä poistaessa aina aika lailla alla olevan oman kynnen totaaliseksi turmioksi. Tavoite oli siis kasvattaa oma kynsi nättiin mittaan geelien suojassa.
Omat kynnet olivat hirmuisen lyhyet alkaessani väkertämään ekoja Merenid soak off -geelejä itselleni. Liimailin kaikkiin kynsiin eBaysta tilatut ranskistipit ja sitten geelit niihin päälle. Nämä olivat kolmivaihegeelit eli ensin alusgeeli, sitten rakennegeeli ja päälle vielä päällysgeeli. Kaikki geelit olivat varsin liruja ja etenkin rakennegeelissä se oli huono juttu, sillä kauniin c-kaaren tekeminen oli todella hankalaa. Tuntikaupalla näitä vapaapäivänäni väkersin ja lopulta tulos oli omasta mielestäni ihan kohtuullisen onnistunut, vaikka jouduinkin ranskistipit liimaamaan pitkälti kynsipedin puolelle.
Muutaman päivän ihastelin aikaansaannostani ihan tämmöisenään, mutta sitten piti jo saada väriä kynsille. Siinä vaiheessa muutamasta kynnestä oli tippi alkanut reunasta hiukan irrota, mutta en antanut sen menoa häiritä. Jonkin ajan kuluttua lakkausta poistaessani huomasin, että aika moni tipeistä repsotti. Samoin tipit olivat murtuneet kaistoiksi pituussuunnassa ja todella joustava geeli ei yksinään siinä päällä kestänyt vaan monesta kynnestä irtosi kärjestä sektoreita. Kyllä otti pannuun. Pistin uusien ranskistippien syyksi, koska Cesarsin geelien kanssa ei vastaavaa ongelmaa ollut esiintynyt.
Niinpä sitten liottelin kynsiä asetonihauteessa, jotta saisin tehtyä alusta asti uudet kynnet aiemminkin hyvin toimineilla tipeillä. Ja arvatkaapa vaan liukenikovatko geelit? Eivätpä juuri. Tipit ja niiden kiinnittämissen käytetty liima kyllä liukenivat, samoin geelit jonkin verran, mutta aikalailla jouduin metallisella kynsinauhatyökalulla raastamaan geelejä irti. Ei varmaan tykänneet omat kynnet hyvää siitäkään.
Uudet kynnet tein osittain tipeillä ja osittain muoteilla. Tällä kertaa sujui jo huomattavasti ekaa kertaa nopeammin.Tein kynsistä myös edelliskertaa lyhyemmät, jotta ne kestäisivät paremmin. Muotilla tehdyt kynnet eivät kumminkaan kestäneet kuin muutaman päivän. Oman kynnen ylittävät osuudet taipuivat sinne tänne ja irtosivat melkein itsestään. Ja ekaa lakkausta kynsiltä poistaessani oli taas hurja pettymys. Tipit olivat murtuneet pituussuuntaisiin paloihin aivan samalla lailla kuin ranskitipitkin ja monessa kynnessä oli geelikin jo murtunut samoista kohdin. Saatoinpa päästää muutaman ärräpäänkin. Koitin viilata kaikki kynnet tosi lyhyiksi, jotta ei tarvisi alkaa poistamaan geelejä. En lakannut uusia lakkoja päälle, vaan katsastelin muutaman päivän, kuinka ne kestäisivät lyhyinä. Arvaattekin varmaan, että eivät kestäneet. Ilmeisesti geeli on niin joustavaa, ettei tue lainakaan tippiä ja siksi tippi lohkeilee ja pääsee irtoamaan kynneltä.
Eipä sitten muuta kuin viilaamaan geelejä pois niistä kynsistä, joissa lohkemat menivät oman kynnen puolelle asti. Jonkin verran viilasin ja sitten jälleen liotin. Ja liotin. Ja liotin. Lopulta taas raastoin loput geelit irti puoliväkisin. Ja arvatkaapa ovatko kynnet nyt hyvässä kunnossa? Juu eivät ole. Ne ovat lyhyet, ohuet, halkeilevat pitkittäin ja muutenkin kaikin puolin kamalat. Vaan enpä voi uusia kauniita geelejä juuri nyt laittaa, sillä Mereneidin soak off-geelit eivät mitä ilmeisimmin sovellu tippien päälle tai kynnen pidentämiseen muoteilla lainkaan. Oman kynnen geelaamiseen ne saattaisivat soveltua, vaan enpä viitsi näitä nysäkkeitä alkaa geelaamaan. Melkeinpä voisin noilla geeleillä viskata vesilintua, vaan eivät taitaisi ornitologit siitä perustaa.
Muutamaan kynteen tein nyt sitten pitkälle kynsipetiin ulottuvan pituussuuntaisen halkeaman tueksi paikan vanhoilla kunnon silkki/Orly nail repair powder -metodeilla ja päätin, että on se lakka ehkä kaunistus rumillakin kynsillä. Ja jospa lakat myös suojaisivat kynttä ja joskus saisin näistä taas edustuskelpoiset ilman rakenneväkertelyjä. Nyt ei nimittäin vähään aikaan huvita laittaa geelejä. Ankio-kynsille päätyi vaalea ja lyhyyttä ei niin kovin korostava Essence Ballerina’s charm, joka oli oikein hyvinkäyttäytyvä lakka, vaikka minejä lakatessani tuntuikin kuin olisi ollut ekaa kertaa pappia kyydissä. Ja ihan water decalitkin jaksoin väsätä, vaikka jokainen katse näihin kynsiin meinaa ahdistaa. Nyyhk.
- Aluslakka: Essie Grow Richer
- Värilakka: Essence Ballerina’s charm
- Water decalit eBaysta
- Päällyslakka: Poshe
Murmis paklailee 