Nyt on jää rikottu ja päästy taas kynsien lakkauksen makuun. Manikyyrissä käynnin jälkeen ekaksi omaksi lakkaukseksi valitsin todella kauan laatikossa kokeilematta hillotun Sally Hansenin Nail Prisms Turquoise Opalin. Blogisisko Papu suositteli alle mustaa lakkaa hienon efektin saavuttamiseksi pienemmällä kerrosmäärällä. Minulla ei taida laatikosta löytyä koristelakkoja lukuun ottamatta mustaa, ellen ihan väärin muista, joten päädyin laittamaan pohjalle aluslakan päälle kerroksen tummansinistä; China Glazen Little drummerboyta. Oli muuten sellaisenaan jo oikein hyvä, yksi kerros oli todella tasainen ja kauniisti shimmertävä (näin sitä luodaan uusia sanoja suomenkieleen). Mutta päätin silti toteuttaa suunnitelmani ja päälle lisäsin kaksi kerrosta tuota Turquoise Opalia. Aluslakka oli Orlyn Bonder ja päällä Orlyn Won’t chip.

Tulos oli aika tumma, etenkin kun oli taas tottunut paljaisiin kynsiin… Mutta auringossa kynnet säihkyivät luvatun kaksivärisinä oikein ihanasti. Ja kuvaaminen oli sitten taas todella vaikeaa, ihan mahdotonta oli saada molempia sävyjä kuvaamalla näkyviin. Oman vaikeutensa yhtälöön toi se, että kynnet kuluivat ja lohkeilivat aika nopeasti ja unohdin kuvata ne ns. tuoreeltaan. Jonnekin oli lakkaustauolla myös taidot hävinneet ja onnistuin lakkaamaan myös kynsinauhat.

Tässä kuitenkin yksi edes lähes julkaisukelpoinen otos saavutetusta sävystä:

Kuvasta näkyy paitsi kärkien lievä kuluminen, myös häivähdys kumpaakin duochromen sävyä. Joskus pitää vielä kokeilla ilman tummaa pohjaa, mutta pahoin pelkään, että silloin kesto on vielä heikompi, kun lakkauksesta tulee todella paksu.

Minä palasin hetkeksi takaisin töihin, joten nyt on syy lakata kynsiä ja pyrkiä pitämään kädet siisteinä. Kuvaamiselle on vaan jäänyt entistä vähemmän aikaa. Niinpä seuraavat lakkaukset jäivätkin dokumentoimatta. Nail art -juttuja en ole juuri ehtinyt tekemään, joten kuvaamatta jääneet kynnet olivat ihan peruslakkauksia, joiden sävyinä olivat China Glazen Reggae to Riches (ihana hiukan jellymäinen sinertävä pinkki/punainen, joka oli hiukan haastava saada tasaiseksi, mutta onnistui lopulta ja pysyi kynsillä aika hyvin) ja aivan ekoissa postauksissani esiintynyt Sally Hansenin Violet Sparks (helppo lakata, mutta kestosta miinusta).

Pari muutakin manikyyri on jo tullut tehtyä, mutta niistä myöhemmin, kun taas löydän hetken blogaamiselle.

-Murmis-