Ooooooooohh…

Muuta sanottavaa minulla ei juurikaan ole tästä lakasta:
pp-aurora

Picture Polish: Aurora

Upea upea lakka. Vaatii kyllä alleen jonkin tumman lakan mielellään tai sitten on varustauduttava kerrostamaan tätä vähintään kolme, mieluummin neljä tai viisi kerrosta. Mulla on kuvissa neljä kerrosta tätä ja kuten arvata saattaa, kuivuminen oli h_i_d_a_s_t_a. Mutta oli se vaan kaikkien kerrosten arvoista. Todelliset tuojottelukynnet ilman mitään koristeluja. Kaikkia multichromen sävyjä oli ihan mahdoton saada kuviin. Pääosin lakka näyttää violetilta ja turkoosilta kera shimmerin, mutta oikeassa valossa ja kulmassa saa esiin vihreää ja keltaista, pinkkiä, tummaa sinistä ja vaikka mitä.

pp-aurora2

pp-aurora_bottle

Tässä on paljon samaa kuin kokoelmani yhdessä helmessä, Sally Hansenin Turquoise Opalissa, mutta tässä on lisänä vielä tuota shimmeriä. Vai onko se glass fleckiä? no jotain hitulaa kumminkin, mikä säihkyy ja välkkyy kynsillä. Hankaluudestaan huolimatta saa paraatipaikan kokoelmastani.

Reissukynnet

Olin pari viikkoa sitten kauneusmessukeikalla Tallinnassa parhausseurassa (you know who you are 😉 ). Ja sinnehän piti tehdä ilman muuta hienot reissukynnet. Tiedättekö, kun joskus on selkeä visio, miltä haluaa kynsien näyttävän valmiina. Ja usein ne näyttää sitten joltain aikalailla muulta. Ei tällä kertaa, nämä onnistui ihan vision mukaan (vaikka leima muuttuikin toiseksi homman tiimellyksessä).

Idea kynsiin ei tietenkään ole oma, tämmöisiä liukuväri-leimayhdistelmiä on kyllä näkynyt monessakin paikassa tätä ennen. Idea lähti taas kokeilemattomien lakkojen kasasta. Siellä odotteli upea I ❤ Nail Polishin Contraband vuoroaan. Violetti pohja, jossa kimaltelee sinistä ja punaista ja vaikka mitä shimmeriä/ mikroglitteriä. Nam vau. Kaveriksi sille pääsi Cadillacquerin Yeah Science!, jolla on kyllä kokoelmassani erityinen sija, ihan melkein vaan nimen takia. Sain muuten Papulta varapullon tätä, joten kyllä kelpaa lakkailla :D. Liuku on siis tehty Contrabandilla Yeah Sciencen päälle. Kerrankin liukukin onnistui aika hyvin. Ehkä mä alan hiljalleen oppia jotakin… (märkä meikkisieni oli ekaa kertaa kokeilussa ja se tosiaan toimii).

Aioin ensin leimata LilyAnnan laatalta uudella Messy Mansionista tilatulla löllöstamperillani (mulla on muuten kertynyt aika kasa semmoisia kovempia, kun olen metsästänyt uutta löllöä yrityksen ja erehdyksen metodilla), mutta kuva ei noussut lainkaan leimasimelle. Epäilin jo leimasinta, mutta ei noussut kyllä vanhallekaan leimasimelle. Siinä vaiheessa oli jo aika toivoton olo. Mutta onneksi kokeilin vielä toista laattaa. MoYou Londonin Explorer 22 laatalta kuvio nousi lähes täydellisesti. Win.

contraband-yeah-science-gradientstamp

Huomaatteko, että olen ihan tsempannut kuviin. Mulla on viimein pystyssä kuvauksia varten teltta ja hankin lisää valoja sinne myös. Nyt kuvauksia tehdään kolmen lampun avulla entisen yhden sijaan. Nyt kun vielä saisin pikkusormen poseeraamaan nätisti rivissä muiden kanssa. Huoh.

contraband-yeah-science-gradientstamp2

  • Värilakka: I ❤ NP Contraband ja Cadillacquer Yeah Science!
  • Leimauslakka: I ❤ NP Contraband
  • Leimauslaatta: MoYou London Explorer 22
  • Päällyslakka: Poshe

Mustikkapiirakkaa

Yllätys yllätys. Olen edelleen olemassa. Poissaoloon ja postaamattomuuten ei ole muuta syytä kuin suunnaton saamattomuus. Ja sekös on harmillista, sillä kuvattuja kynsiä ja uusia bloggausideoita on vaikka miten paljon. Taas oli vaan vissiin se kynnys julkaista jotain päässyt kasvamaan liian suureksi.

Mutta nyt on niin ajankohtaiset kynnet, että oli pakko tarttua härkää sarvista ja pykäistä näistä tarina ulos. Nämä on jopa vielä parhaillaan kynsillä. Syötiin tuossa viime viikolla isäni tekemään mustikkapiirakkaa. Ja sekös vasta oli hyvää. Silloin muistin, että mullahan on laatikossa just aiheeseen sopiva lakka. Nimittäin lilacquerin Blueberry pi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Halusin liittää sen osaksi skittletteä ja valitsin sille kavereiksi Essien Bikini so teenyn, KBShimmerin Maybe Navyn ja leimauslakaksi Golden Rose matte velvet 104:n. Leima on Lilly Annan laatalta 03.

Bikini so teeny on hyvää Essie-laatua. Kaksi kerrosta oli oikein riittävä glitterin ja leiman alle, olisi ollut ilman päällysteitäkin. KBShimmerin Maybe Navy vaati paikoin kolme kerrosta, mutta käyttäytyi muuten nätisti. Blueberry pi sitten… muistin jo edellisestä muinaisesta käyttökerrasta, että aika paksua oli, eikä muisti pettänyt. Kun sudin nosti pullosta, oli siinä klöntti glitterhyytelöä, jota ei olisi saanut taatusti tasaisesti kynnelle levitettyä. Pruittasin sekaan niin paljon ohentajaa kuin pulloon mahtui ja sekoittelin hetken. Edelleen lakka on aika paksua, mutta jo paremmin käsiteltävää kuitenkin. Lilly Annan laattoja on kehuttu kovin, eikä turhaan, kuvio nousi nätisti leimasimeen, mutta muutama pieni kolo kuvioon jäi. Menköön se kuitenkin leimaajan piikkiin, oli nimittäin pitkästä aikaa leimausvermeet esillä.

Ja voi pojat miten haastava oli näitä kuvata. Maybe Navy ei suostunut näyttämään parhaita puoliaan ihan helpolla ja Blueberry pi:n iridescent glitteri (mitähän se muuten mahtaisi olla suomeksi?) oli aivan mahdoton saada toistumaan oikein. Lakassa on hologlitteriä hiukan ja lisäksi sinisen sävyissä säihkyvää iridescentiä. Kuvissa näkyy vain holot ja vihreitä läiskiä. Huoh. Siksi alta löytyy pullosta otettu close up sekä tärähtänyt kuva Maybe navysta. Siinä näkyy vähän sen punainen, turkoosi yms kimallus. Täällä on muuten aika hyvä lähikuva Maybe Navystä

mustikkapiirakka-skittlette

  • Essie Bikini so Teeny
  • KBShimmer Maybe Navy
  • lilacquer Blueberry pi
  • Golden Rose Matte velvet 104
  • Essie Good to go

lilacquer-blueberry-pi-bottle-cutärähtänyt-maybe-navy

Onpas taas päälliköitä kuvia :D. Kuvista ehkä näkeekin, että mulla on taas geelit kynsillä. Koitin tässä välillä olla jonkin aikaa ilman, mutta omat kynnet olivat niin pehmeät, että lakat pysyivät noin vuorokauden ja kynnet katkesivat koko ajan ihan nysiksi. Kyllästyin ja värkkäsin rakenteet taas päälle. Nämä onnistuivat kohtuullisesti, mutta kyllähän noissa vielä pientä viilattavaa yhä on. Etenkin keskisormi näyttää aika leveältä kuvassa, livenä se on kyllä siromman näköinen.

Vanhoja kuvia kaivellessa muuten huomasin, että Essien Bikini so teeny ja Golden Rose matte velvet 104 tekivät yhteisesiintymisen viime kesänäkin. Mielestäni siis hyvä yhdistelmä jo silloin ja yhä vieläkin.

Jälkijunassa

Heippa. Muistateko vielä minut? Aikamoinen ”writers block” on tainnut olla, kun ole piiiitkään aikaan saanut mitään kirjoitettua. Kuvia ja juttuja on muistissa kesästä asti, jospa ne joskus saisi atikkeleiksi asti. Tämmöisen luonnoksen löysin tuolta pölyttymästä, koitetaanpa saada vaikka se uunista ulos.

Glitter sandwichit oli hip ja pop jo aika kauan sitten, mutta ei oo ihan tuore mun kuvakaan. Joka tapauksessa aika jälkijunassa innostuin vasta kokeilemaan itsekin ”sänkkäriä”. Alla on Pari kerrosta OPIn If You Moust You Moustia, sitten kerros OPIn Polka.comia ja päällä myös OPIn Don’t Touch My Tutu.

polka-moust-sandwich

  • OPI If You Moust You Moust (2x)
  • OPI Polka.com (1x)
  • OPI Don’t Touch My Tutu (1x)
  • Poshe Fast drying top coat

En tiedä johtuiko valituista lakoista, mutta en jotenkin tykännyt lopputuloksesta. Tai sitten sänkkärit ei vaan oo mun juttu. Kun noita Polka.comin tyyppisiä glittertoppreitakin vähän vierastan… Mutta tulipahan kokeiltua.

Hiukan naurattaa katsella tuota kuvaa. Se on otettu siis alkukesästä. Silloin taisin olla ihan tyytyväinen noihin geeleihin lakkauksen alla. Mutta nyt kurssin käytyäni noi näyttää kyllä aika karmeilta. Paksut kärjet ja muutenkin huono muoto. Uskallan ajatella hiukan kehittyneeni noista ajoista.

Tämmöinen lyhyt postaus tällä kertaa ns. jäätä rikkomaan, toivotaan, että saisin itsestäni irti muitakin postauksia tulevaisuudessa. Kuvia ja ideoita on nimittäin varastossa melkoinen pino.

Glitterhyljeksijän repsahdus, osa 1

Olenkohan minä joskus sanonut, että glitterit ei ole oikein mun juttu… Aika varmasti. Aikoinaan blogimiitissä kirppariosuudella retkahdin kuitenkin taas hankkimaan yhden. Ilmeisesti siis en hyljeksi kategorisesti kaikkia glittereitä, vaan jollain kummalla algoritmillä vain osaa. Sulokynnen kauppaamassa Barry M:n Aqua glitterissä oli kumminkin sitä jotain, joka ylitti himotuskynnykseni. Onko se turkoosi? Kyllä. Voiko sitä laittaa kynsille? Kyllä. Jes, minulle!!! Need I say more?

Ensin siis alati kasvavaa turkoosihkojen lakkojen kokoelmaani jokin aika sitten entisestään kasvattanutta OPIn Can’t Find My Czechbookia pari kerrosta geelien päälle. Lakka oli varsin kiva, pari kerrosta muistaakseni peitti nätisti. Vaan onpa taas lakkaa nimellä rankaistu. Äskenkin tarkastin kirjoitusasun ainakin pari kertaa, ehkä se nyt on oikein. Sitten päälle tuota Barry M:n Aqua glitteriä. Lakkasin sitä muistaakseni kaksi ohutta kerrosta, jotta sain kimallusta tasaisesti, mutta en liian peittävästi. Päälle hiukan paksuuntunutta Poshen pikakuivattavaa ja voila, valmista tuli.

Otin kuvat auringonpaisteessa, jotta kimallus näkyisi, mutta eivät kuvat silti ihan anna oikeutta lakkaukselle. Nämä oli oikeesti mulle just sopivan säihkyvät. Ja sanoinko jo: turkoosit :).

wmcb-ja-aquaglitter3
wmcb-ja-aquaglitter2
wmcb-ja-aquaglitter1

  • OPI Can’t Find My Czechbook (2x)
  • Barry M Aqua Glitter (2x)
  • Poshe Fast drying top coat

Nämä olivat yksinkertaiset, mutta aurinkoisina kesäpäivinä (kyllä näiden kynsilläolosta on jo varsin kauan…) aivan ihanat. Mulla oli sama yhdistelmä yhtä aikaa sormien ja varpaiden kynsillä. Hirveän usein en saa kommentteja kynsistäni, mutta näitä ihaili moni naapurista kaupan kassaan. Ja itsekin tykkäsin hirmuisesti. Turkoosia, ihmekö tuo…

Valkovuokkoja vai takatalvi?

Tuossa pari viikkoa sitten, kun tein itselleni taas geelit omien nysäkynsieni päälle, aivan ensimmäiseksi kynsille pääsi kombo, jota olin suunnitellut varsin pitkään. Toteutusta hidasti se, että en saanutkaan Essien Where’s My Chauffeuria lähi-Anttilasta niinkuin kuvittelin. Olin jo ehtinyt tilata itselleni netin kautta kapeasutisen yksilön, kun ihana kanssalakkailija Turunsuunnalta lähestyi minua Papun kautta ja tarjoutui sieltä paikallisen Kicksin alekorista kyseisen lakan toimittamaan. Miten voikin näin ihania ihmisiä olla. Kiitos Mirva!

Mutta siis, geelien päälle ensin pari kerrosta Essien Where’s my Chauffeuria. Se levittyi kuin unelma. Olen ihan rakastunut siihen Essien leveään siveltimeen. Ja lakan turkoosi sävykin lämmitti tätä kaikkien sinisten ja turkoosien ystävää. Moitteeton lakka kerta kaikkiaan. Siihen päälle sitten kerros OPIn Pirouette My Whistleä. En tiedä miksi ja miten olin saanut tämän yhdistelmän päähäni, mutta onneksi niin oli käynyt. Yksinkertaiset kyllä, mutta tykkäsin näistä kuin hullu puurosta ja nämä saivatkin olla melkein viikon ajan kynsillä.

WMC-con-PMW

Näiden aikaa valkovuokot vielä kukkivat ja niiksoi nämä olisi voinut kuvitella, jos pohja olisi ollut vihreämpi. Tai sitten kunnon rae- tai lumikuuro vihreyden keskelle :D.

Angel Eyes

Kukas se väittikään, ettei niin glittereistä perusta… Silti laatikkooni oli löytänyt tiensä tämmöinen ihanuus Orlyn Holiday-kokoelmasta. Orly Angel Eyes, sininen glitterihanuus. Kirkkaassa pohjassa melko tiiviisti sinistä dustia ja isompia hologrammisia glittereitä. Oli kuulkaas aurinkoisten päivien tuijottelulakka. Jälkikäteen ajatellen olisi kyllä pitänyt lakata alle jotain, sillä kolme vai neljä kerrosta lakkasin ja silti lakkaus oli paikoin läpinäkyvä. Note to self siis: seuraavalla kerralla peittävä lakka tämän glitterin alle.

Orly-Angel-Eyes

En lakannut tälle edes päällyslakkaa, kun mulla on ollut vaikea saada glittereitä kunnolla kuvattua sen kanssa, mutta ei pinta silti ollut kovin epätasainen. Ja kuvaaminen oli edelleen aika hankalaa, mutta ehkä onnistyui hiukan paremmin kuin China Glazen glittereiden kuvaus jokin aika sitten. Eipä siitä sitten sen enempää, ihan kiva lakka ja jää kokoelmaan.

Tilannetiedotus kirppiksen osalta: kerään parhaillaan kaikkia myytäviä kamoja kasaan, jotta muistan varmasti kuvata kaikki. Tavaraa on kertynyt jo iso korillinen, joten kuvaaminen tullee olemaan melkoinen rupeama. Malttia, kyllä se sieltä tulee.

Harmaa ei hurmaa

Hohhoijaa. Arvatkaa ottaako pannuun, kun on kivat pääsiäiskynnet suunnitteilla, lakatkin valittuna valmiiksi ja sitten monta kynttä ottaa osumaa, sekä itse että esikko aloittaa kauhian räkätaudin niin etten jaksa edes vilkaista viilojen ja geelien suuntaan korjatakseni kynnet ja hups sitten pääsiäinen onkin ohi… No vähän. Onpa suunnitelmat valmiina ensi vuodeksi. Pääsisäinen on siis vietetty lakkoja vailla ja osittain katkenneissa geeleissä, supersievää. Mutta se hyvä puoli huollon odottelusta oli, että eilen posti ehti tuomaan ranskistipit. Jospa tänään jaksaisi väkertää niiden innoittamina uudet kynnet.

Muutama tovi sitten kynsille pääsi Catricen London’s Weather Forecast. Olin tilannut sen sieltä Beuty Cosmeticsista. Jotenkin silloin swatcheja tutkiessani oletin harmaan olevan vaaleampi ja oli minulla käsitys jostain shimmeristäkin. Todellisuus oli betoninharmaa creme. Tai oli siinä ehkä ihan aavistus kimaltavaa, mutta ei se kynsiltäni erottunut. Voi ankeus. Ei tämä nyt oikein hurmannut.

londons-weather-fc

No mitä silloin voi tehdä? Voisi tietysti koristella pirteillä väreillä. Tai voisi postaa lakat kokonaan ja vaihtaa miellyttävämpään. Mutta kello tikkasi taas jo lähempänä puolta yötä, joten suurellisiin virityksiin en jaksanut ryhtyä. Sitten muistin laivareissulta kotiuttamani Butter London Knackered -lakan. Sitä pari kerrosta betonin päälle, niin eiköhän kelpaa. Jo vain. Kimallusta: Check. Multicromea: Check.

knackered1

knackered2

Sori kuivat kynsinauhat. Butter Londonin Knackered pelasti kyllä tämän lakkauksen. Harmaa hohti läpi jonkin verran ja aiheutti sen, että Knackered näytti pääosin vihertävänharmaalta ja kimaltelevalta kuten ekassa kuvassa, mutta kyllä se värien kirjo sieltä erottui, etenkin luonnossa. Kameran kanssa sitä sai kaivaa jonkin verran. Nyt mietityttää, mitä lakkaisin Knackeredin alle seuraavalla kerralla. Nam.

Mustikka π sinitaivaalla

Monelta meni varmaan ohi viime viikolla semmoinenkin merkittävä päivä, kuin piin päivä (14/3). Niin vähän minultakin, mutta sen jälkimainingeissa lakkasin kynsilleni kuitenniin  lilaquerin blueberry pi:tä, josta joskus aiemmin saatoin jo mainitakin. Se näytti mustan päälle tikutettuna mahtavalta, sinistä ja iridescentiä kimmellystä vaikka muille jakaa. Tässä kuva tikulta, koittakaa olla välittämättä päällyslakan kuplista ja sameutumista (sen siitä saa, kun kaikkia jämiä käyttää tikkujen päällystämiseen).

blueberry-pi

No minä en kuitenkaan tahtonut tällä kertaa kovin tummia kynsiä ja ajattelin, että näyttäähän se varmaan vaaleammankin sinisen päällä kivalta… Ensin siis kaksi kerrosta juuri saapunutta OPIn No Room for the Blues -lakkaa, joka on kaunis kirkas taivaansininen. Kyllä lakkaus livenä oli taas huomattavasti kauniimpi kuin kuvassa, jossa kaikki kimmellys on kadonnut ja glitterit näyttää lähinnä sairaan vihreiltä. Ja jotenkin lakka sai koko No Room for the Bluesin näyttämään turkoosimmalta kuin onkaan. Mutta livenäkin sinisyys hävisi vaikka kimalsi hyvin. Glitterit ei siis oikeasti ole sinisiä, kuten pullostakin näkyy. Oli vaan päässyt jo unohtumaan. Vaatii siis parhaaseen edustavuuteen tummahkon pohjan tuo lilaquerin blueberry pi.

No-room-4-blues-et-blueberry-pi
No-room-4-blues-et-blueberry-pi-shine

Ekan No Room for the Bluesin ostin liian halvalla Ebaysta, juuri sieltä honkkaripaikasta, josta Facebookin Kynsikoristeryhmässä on pitkä ketju. Feikiksihän lakka lopulta osoittautui, ja minä en välttämäti tahdo halua käyttää feikkejä, joten tilasin uuden jenkeistä vähän kalliimmalla. Tässä on kumpaakin kaksi kerrosta tikulla ja päällyslakka päällä. Vasemmalla on aito NRftB ja oikealla feikki. Värit on aika lähellä, mutta feikki lähti liukumaan päällyslakan alla eikä muutenkaan ollut yhtä hyvin käyttäytyvä kuin aito. Ei epäilystäkään kumpaa haluan käyttää jatkossa.

NRftB-real-vs-fake

OPIn You Don’t Know Jaques!:in hankin samasta feikkipaikasta. Siinä oli jopa todella merkittävä sävyero aidon (vasemmalla) ja feikin (oikealla) välillä. Pahoittelen pölyä ja feikin haljennutta tikkua. Mulla on kaksi muutakin feikkiä (Diva of Geneva ja Berlin There Done That), mutta niille ei ole aitoja verrokkeja. Nyt sitten pohdin mitä noille feikeille tekisin, kun ei tosiaan tee mieli niitä käyttää.

YDKJ-real-vs-fake

Olen muuten karsinut kokoelmaani rajulla kädellä. Vielä kun saisin aikaiseksi kuvata lakat ja muut myyntiin tulevat romppeet, niin saisin kirpparin pystyyn. Vai pitäiskö mieluummin laittaa kaikki myyntiin kynsikoristekirpparille facebookkiin? Mitä olette mieltä?

Jatkoaikaa kuolemattomalle huomiselle

Jepjep, otsikon taso lähentelee taas taivaita :D. Jatkoajasta on kumminkin kyse, kun päätin ehostaa OPIn Tomorrow never diesin poistamalla sydämen ja lisäämällä vähän väriä päälle. Jokin aika sitten kävi nimittäin niin, että ostin ekat indie-lakkani ja ihan vaan nimen perusteella. (Joku muu tämän blogin tekstintuottajista on enempi noiden glitterien perään 😉 ). Kuten on ehkä ennenkin tullut ilmi, on allekirjoittanut ehta insinörtti. Niinpä ”lilaquerin” science-kokoelma lakkojennimineen kolahti kovaa. Ekana oli tarkoitus tilata vain jossain blogissa silmiini osunut ”schrodinger’s catastrophe”(i), mutta niin vain etsykaupasta tarttui mukaan myös saman kokoelman toinen glittertopperi ”blueberry pi” (siitä lisää myöhemmin) ja  duochrome ”some devil”

Noniin, sydän siis sai lähteä, mutta samalla lähti hiukan liikaa Tomorrow never dies:ia. Sen sijaan, että olisin lisännyt kerroksen sitä, päätin lakata nimettömät ”some devilillä”, jotta sekin pääsisi jo kynsille (Virhe!!!). Sitten kaikkiin kynsiin kerros ”schrodinger’s catasrophe”:a päälle. Oi nam, miltä se näyttikään TND:in päällä. ”some devilin” päällä ei ikävä kyllä ihan niin upealta. ”some devil” on sellaisenaan ihan kaunis. Koostumus on todella paksu, joten sitä kannattanee laimentaa. Mutta sen saa joku muu tehdä, sillä itseäni ei värikään innostanut, vaikka luulisi turkoosivioletin duochromen kyllä kilahtavan. Se siis tulee myyntiin, kunhan nyt vaan saisin sen mun kirparin kasaan…

”schroedinger’s catasrophe”:kin oli aika paksua tavaraa, jopa hyytelömäistä. Siitä huolimatta sain sitä ihan ok siveltyä, kenties sitäkin uskaltaisi vähän ohentaa. Päällyslakkaa levittelin runsaalla kädellä, jotta sain pinnan tasoittumaan. Näitä olisi ilman tuota nimettömän omaa katastrofiani katsellut kyllä pidempäänkin kuin sen puolitoista päivää, mitä jaksoin näitä pitää. Glittertopperi tosiaan korosti lakan sinisiä ominaisuuksia, mutta ei se kuitenkaan ihan noin siniseltä näyttänyt livenä kuin minun kuvassani.

schrodingers-catastrophe

Kuvassa pitelemäni pullo saa siis siis paikan kokoelmastani ja pääsee taatusti uusintakierrokselle, kunhan keksin, minkä lakan viritän sinne alle.

i) ja niille, keitä lakan nimi jäi ihmetyttämään ja fysiikka kiinnostaa: Schrödingerin kissa ja – aaltoyhtälö.