Noniin tässä viime sunnuntailta unohtunut sisustuspostaus, jonka myötä haluan toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää. Täällä vietetään valentiinusta tukevasti sisätiloissa, osalla porukasta flunssa ja yhdellä vesirokko. Good times…
Muuttopäivämme uuteen kotiin sattui joulukuun alkuun. Täässä Espoossa lumesta oli turha haaveksia, joten synkässä melkein ympärvuorokautisessa pimeydessä aika selkeää oli, että valaistus pitää olla kunnossa ihan alusta alkaen. Teetimme koko talon valaistussuunnitelman sisustussuunnittelijalla (Ida Lestinen), samalla kun mietittiin hänen kanssaan taloon sopiva värimaailma ja kivat laatat niihin tiloihin, joissa laattoja tarvitaan. Ja se kyllä kannatti. Itse en olisi osannut laittaa niin paljon valoja, kuin hän meille suunnitteli, saati sitten käyttää epäsuoria valaistusratkaisuja. Hyvää runsaassa valojen määrässä on, että mahdollisuuksia on paljon erilaisiin valaistustasoihin. Takkatulen loistaessa istuessani kirjan kanssa punaviinilasi seuranani (in my dreams) ei tarvita kuin pehmeää tunnelmavaloa ja kun taas etsitään pikkuruisia Lego Friends tilpehöörejä (melko usein), saadaan koko kämppä yhtä kirkkaaksi kuin kesäisessä auringonpaisteessa.
Pääosin talomme on valaistu kattoon upotetuilla spottivaloilla, mutta muutamassa paikassa pääsimme valitsemaan muitakin valaisimia. Kun vanhaa kotia oli kalustettu ja sisustettu ollessamme vielä melkein opiskelijoita, päätettiin nyt uudessa kodissa alkaa pikkuhiljaa päivittää kaikkea ulkokuoren lisäksikin omaa tyylisilmää miellyttäväksi. Muuttofirmakin ihmetteli, miten vähän kalusteita meidän muuttokuormassamme oli :D.
Mutta tosiaan, tämän sunnuntain aiheena on yleisen valaistuslöpinän lisäksi pitkään haaveilemamme valaisin. Sekä minä että mieheni olemme sisustuksessa aika samoilla linjoilla, klassista sekoitaen maalaisromantiikkaa skandinaavisen pelkistettyyn tyyliin. Siksi Poulsenin PH5-valaisin oli meille kummallekin sopiva valinta valaisemaan ruokapöytäämme. Tästä lampusta on olemassa useita eri värisiä vaihtoehtoja, mutta me halusimme ehdottomasti alkuperäisen eli classicin.
Tämä lamppu valaisee melkein joka toista tanskalaiskotia, Suomessa sillä on enemmänkin designlampun maine. Lampun on suunnitellut Poul Henningsen vuonna 1958 osana PH-lamppusarjaa Lous Poulsenin valaisintalolle. Numero 5 lampun nimessä tulee varjostimen leveydestä, joka on 50 senttiä eli 5 desimetriä. Lamppu on suunniteltu niin, että se antaa sinisen ja punaisen varjostimensa ansiosta tasaista hajavaloa ympärilleen roikkuessaaan matalalla pöydän päällä. Valo on miellyttävää valonlähteestä riippumatta. Henningsen on itse hehkulamppuihin liittyen todennut, että ”Koko elämäni olen uskonut, että kuluttajan huomioiminen ja terve järki tulisi voittamaan mutta nyt minusta on tullut fatalisti. Hyväksyn kohtaloni ja olen Louis Poulsenin luvalla suunnitellut PH-valaisimen jossa voi käyttää mitä tahansa valonlähdettä – kiiltomatoja, joulukuusenkynttilöitä sekä 100W hehkulamppuja. Loisteputki on kuitenkin tämänhetkisessä muodossaan liian pitkä!”
Meillä lampussa on led-lamppu valonlähteenä, joten voin olla Poul Henningsenin kanssa samaa mieltä, valo on todellakin kaunista riippumatta valonlähteestä.
Murmis paklailee 
on kyllä aivan älyttömän kaunis valaisin! Valaistuksen suunnittelu on ihan sikamaisen vaikeaa joten uskon todellakin että suunnittelija oli joka pennin väärti. Mekin ollaan puhuttu valaistussuunnittelijasta, mutta se on vielä ajatuksen asteella.
TykkääTykkää
Ollaan oltu todella tyytyväisiä, että teetettiin valaistussuunnittelu ammattilaisella, eikä se lopulta talonrakennuksen mittakaavassa ollut edes mitenkään hintavaa. Esimerkiksi noita spottivaloja ei itse olisi taatusti tullut laitettua niin paljoa, kuin niitä nyt on.
Ja eikö olekin kaunis valaisin, se on niin selkeä ja ajaton, mutta silti siinä on sitä jotain. Tykkään siitä hirmuisesti.
TykkääTykkää