Viimeinen lomapäivä

No mutta hei. Viimeinen kesälomapäivä oli viime viikolla. Vähän mietin, että ehkä se voisi olla myös blogiloman viimeinen päivä. Blogilomalla olen puuhaillut puutarhassa ja lasten kanssa, kutonut sukkia, ollut aktiivinen parissa yhdistyksessä, opiskellut ja tehnyt nettisivuja. Niin paljon olen puuhannut, että blogille ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aikaa tai jaksamista. Kuitenkin jatkuvasti, melkein päivittäin, uusia tai jo tuttujakin tuotteita käyttäessäni olen miettinyt, että tästä kyllä pitäisi kirjoittaa blogiin. Aiemmin mun säännöllinen julkaisutahti on kaatunut omaan mahdottomuuteensa, kun julkaisuista tuppaa tulemaan jos nyt ei romaaneja niin novelleja ainakin pituudeltaan. Jatkossa koitan rajoittaa vähän pituutta, jotta saisin mieluummin säännöllisen tahdin artikkeleille. Pari kronikkaa on kyllä suunnitteilla, mutta ehkä niistä pitääkin tehdä jatkokertomuksia.

Mulla oli aika pitkä, hiukan yli viiden viikon kesäloma. Viimeisenä lomapäivänäni vein lapset kouluun ja eskariin. Sitten minulla oli muutama tunti ihan omaa aikaa. Loman loppuminen harmitti, niin mukavaa oli ollut olla oman aikataulunsa herra. Jotenkin siinä sitten päädyin Kicksiin ja hypistelemään Smashboxin paletteja. Arvaatte ehkä mitä tapahtui. Poistuin liikkeestä uuden paletin omistajana :D.

Smasbox matte exposure eya shadow palette

Smasboxin Matte Exposure paletti on täynnä jokapäiväiseen käyttöön sopivia mattasävyjä. Se on Cruelty Free ja sen sävyjä voi käyttää sekä kuivina että märkinä, joilloin paletin sävyjä voi käyttää vaikkapa rajauksen tekemiseen.

Smasbox-matte-exposure-inside

Muutamana päivänä olen arkimeikin näillä sävyillä sutannut. Laatu vaikuttaa varsin hyvältä, vaikka eivät nämä mitenkään superkermaisia ole, pikemminkin vähän kuivia. Mutta häivyttyvät kyllä kauniisti ja etenkin tummissa sävyissä on pigmenttiä runsaasti. Nuo isot napit ovat Wheat ja Vanilla. Mulla oli todellakin vaikeuksia saada ne näkymään swatchissa, niin hyvin etenkin Vanilla upposi mun ihonsaävyyn. Eli ne on juuri niitä todella hyviä, joka meikin pohjalle tarvittavia sävyjä.

Smasbox-matte-exposure-swatch-isot

Muut 12 nappia mahdollistavat sitten joko kevyen päivämeikin tai jopa kunnon smokyn. Ylärivissä esillä isojen nappien vasemmalla puolella olevt sävyt ja oikean puolen napit sitten alarivissä. Mun arkimeikeissä Drizzle, Truffle ja Black Plum ovat ainakin osoittautuneet oikein toimiviksi Wheatin ja Vanillan ohella.

Smasbox-matte-exposure-swatch

Hintaa tällä paletilla oli hiukkasen vajaa neljäkymppiä. Minulla tosin oli muutama alekuponki, joten sain sen alle kolmellakympillä. Tämä voisi olla sopiva vaikkapa työmatkalle mukaan. Eli ei tämä hutiostos ollut, vaikka paletteja on jonkin verran jo ennestäänkin.

Loskaisia tammikuukuulumisia Tukholmasta

Mihinkähän se tämäkin kuukausi taas hujahti. Jotta ei jäisi koko kuu ihan postauksettomaksi, niin raportoinpa viime metreillä viikonlopun Tukholmanreissustani. Käväisin merillä yhdistäen työtä ja harrastusta. Pääosan aikaa istuin seminaareissa Silja Symphonyn kokoustiloissa, mutta ehdin minä sentään katsastaa Taxfree-myymälän tarjonnan sekä käydä hiukan pyörähtämässä Tukholman keskustassa. Olin tietenkin tarkastanut parhaan paikat tästä Virven postauksesta ja mieleeni kirjannut lyhyen listan toiveista.

stokis-0117-EAdeot

Jo menomatkalla laivalla ostin säästöpakkauksen lisää Clarinsin Déodorant Roll-Onia. Emma sitä joskus minulle suositteli ja olen kyllä siihen kovin tykästynyt. Erittäin hyvä tuote ja tuoksukin on omaan nenääni passeli, muttei liian voimakas. Myös miehelle ostin dödöjä, Hugo Bossin deostickejä kolme kahden hinnalla tarjouksesta, näistä ei vaan ole kuvaa, kun annoin ne jo hänelle. Muutenkin laivalla oli hurjasti alennuksia, jotka ovat voimassa vielä koko helmikuun.

Tukholmassa säntäsimme Värtanin terminaalista metrolla T-Centraleniin (liput metroon ostimme jo valmiiksi laivalta ja hyvä niin, Gärdetin pikkuasemalla oli lippuautomaatille ihan hirmuiset jonot) ja aloitimme shoppailun hankkimalla lapsille tuliaisia alennusmyyneistä. Villervallan vaatteita merkin omasta liikkeestä ja kirjoja Adlibriksen kivijalkakaupasta.(enpä tullut kuvanneksi näitäkään)

NK:lla kävin kurkkimassa Laura Mercierin tiskillä, näin myös the puuterin, mutta koska itsellä puuteritilanne on tällä hetkellä varsin hyvä, niin en sitä sitten hankkinut (olen koittanut hiukan järkeistää kosmehankintojani…)

stokis-0117-katvonD

Seuraavaksi sitten sännättiin Sephoraan. Koska vaikkei varsinaisesti mitään tarvisikaan, niin tokihan siellä on käytävä ihan vaan siksi, että pääsee käymään Sephorassa :D. Haistelin Too Facedin Peach palettea, mutta en sortunut. Mullahan on Chocolate Bar ja Chocolate BonBon ja päätin että ne saa riittää. Kat von D:n hylly näytti jotenkin sotkuiselta, joten en se tarkemmin jäänyt tutkimaan, vaikka linerit olisikin kiinnostaneet. Vähän matkan päässä oli kuitenkin aletuotteiden joukossa paketti, jossa oli Kat von D:n pieni huulipuna ja minikokoinen Tattoo lineri. Sen kotiutun testailuun.

stokis-0117-benefit

Benefitin hyllyllä olin päättänyt tarkastaa kulmatuotteet, siis ne hassut taikasauvan näköiset, sillä sellaiselle oli ihan rehellisesti tarvetta. Päädyin ostamaan keskisävyisen kulmakarvageelin, jossa on ihan mahtavan näppäränoloinen pikkuinen harja. Mulla on ennestään Lumenen ruskea kulmakarvageeli, jonka sävy on ok, mutta joka on mun makuun hiukan liian kostea. Saan sillä aina tahroja kulmien ympärillekin aikaan. Saattaa kyllä olla, että syy on käyttäjässäkin… Erase pastea halusin päästä kokeilemaan, sillä en tiedä onko ikä vai huonot elintavat pahemmin syynä mun alati syveneviin tummiin silmäpusseihini, mutta komeat ne kumminkin ovat ja kaipaavat hyvää peitettä. Otin testiin sävyn numero 1 fair. Toivottavasti se ei ole liian vaalea.

stokis-0117-fmasks

Matkalla kassalle poimin kyytiin vielä muutaman naamion. Sephoran oman Avocado Sheet maskin ja sitten ihan uutena tuttavuutena Ettangin Yougurt peel off mask. Olisin voinut tietenkin kuluttaa Sephorassa aikaa lähes määrättömästi tutkimassa kaikkia hyllyjä, mutta tällä kertaa piti jatkaa matkaa, sillä aikaa ei ollut liialti, seminaari jätti aikaa Tukholmassa käppäilyyn vain pari tuntia.

Seuraavaksi tahdoin tietenkin nähdä, miltä näyttää MAC Pro -liike. Vaikka melkein kaikki MACin tuotteet ovat mustissa pakkauksissa, oli vaikutelma liikkeestä silti värikäs. Siellä oli valtavasti erilaisia sävyjä esillä niin huulipunissa, kuin luomi-  ja muissakin väreissä. En ollut etukäteen ajatellut ostaa sieltä mitään, mutta päädyin kuitenkin hankkimaan puuterivipan.
stokis-0117-mac-powderpuf
Haluaisin nimittäin testata, tuleeko sillä kasvoille erilainen pinta kuin isolla puuterisiveltimellä, jota nykyään käytän. Olin jo tutkaillut vippoja eBayssa, mutta päädyin nyt kuitenkin panostamaan MACin versioon. Mutta jos Tukholmaan menette ja etenkin jos on hakusessa joku erikoisempi väri meikkituotteissa, niin ehdottomasti kannattaa käydä  tuolla MAC Prossa, myyjät vaikutti ihanilta ja tuotteiden kirjo oli ihan mieletön.

stokis-0117-pixiglowtonic

Nopean lounaan jälkeen jatkettiin matkaa ja muutaman vaate- ja tilpehöörikaupan jälkeen pikaisesti käväisin elevenin pikkukaupassa hakemassa paljon hehkutetun Pixi Glow Tonicin. Siinä on 5% glykolihappoa ja mulla on suuret toiveet, että se auttaisi mun leukaan jatkuvasti tuppaaviin mustapäihin. Saammepa nähdä lunastaako se odotukset. Sitten olikin aika palata laivalle jatkamaan seminaaria.

stokis-0117-8hourcream

Siljan Tax Freen alesta nappasin kotiin päin tullessa suklaan ja shampanjan seurana vielä tuplapaketin 30 millisiä tuubeja Elizabeth Ardenin Eight hour creamia. Tämän tuoksu taitaa jakaa porukan, minä tykkään siitä ja käytän tätä legendaarista rasvaa nuhan sierettämiin nenänpieliin, huuliin, kynsinauhoille, kuiviin kyynärpäihin… ja vaikka mihin. Ihan mahtava tuote.

Semmoinen reissu tuli heitettyä ja nyt tietysti väsyttää monta päivää, vaikka aikaisin koitin mennä laivallakin nukkumaan. Tulee sille Erase pastelle käyttöä. Yleisenä fiiliksenä Tukholman kaupoista jäi semmoinen olo, että kaikkialla myyjät oli superiloisia ja avuliaita olematta kuitenkaan liian tuppautuvia. Semmoisia hyväntuulisia. Sopisi minulle kyllä hyvin, koska mun perusasetus on myös hymyilevä. Hyvin voisin oleilla Tukholmassa hiukan pidempääkin, enkä aina vain muutaman tunnin sykäyksissä laivalta käsin.

Beautyblogger in the making

En nyt muista kuinka paljon olen perhesuhteistani kertonut, ainakin vissiin sen verran, että olen äiti-ihminen. Esikoiseni on nyt seitsenvuotias juuri koulunsa aloittanut pikkutyttö, joka saattanut periä äidiltään (nature vai nurture, en sitten tiedä) mieltymystä keräillä kauniita purtiloita.

IMG_1975

Kesälomilla oltiin lasten kanssa (toinen on esikoista pari vuotta nuorempi poika) Helsingin keskustassa höntsäilemässä, käytiin mm. Magnumeilla Vanhalla ja muuta pörräämistä. Kierrettiin myös vähän Stockalla, koska äiti ”tarvitsi” uuden konjac-sienen ja vissiin jotain muutakin. Siihen ne lapset sitten jarrutti BabyLips-hyllyn eteen. ”Äiti, äiti. Ostetaanko uudet huulirasvat?” Vähän siinä sitten yritin jarrutella, että teillähän on jo ne EOSin rasvat, ei me tarvita. Ja sitten. Sitten tyttö pamautti sellaisen anelun, että en voinut kuin heltyä: ”Mutta äiti, kun ne näyttää niin houkuttelevilta…” Niin. Houkuttelevaa kosmetiikkaa, joka pitää saada vaan siksi, että se näyttää niin houkuttelevalta. En voi kieltää ettenkö olisi hyvin ymmärtänyt. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin edullinen hankintahan se oli omiin houkutuksiin verrattuna.

babylips-2

Niinpä ostettiin uudet huulirasvat. Ne taidettiin valita putkilon ulkonäön perusteella, sillä pieni mies valitsi mustahkon Eloctro pop kokoelman Berry Bombin ja tyttö Pop art kokoelman Blueberry Boomin. Ja voin kertoa, että huulille nämä tuo kivasti hiukan sävyä normaalikäytöllä, mutta kun lapset pääsee levityspuhiin, on väriä kunnon kerros myös huulten ympärillä. En ollutkaan tajunnut miten pigmenttisiä nämä ovat. Piti ihan järjestää koulutustilaisuus, kuinka rasvaa laitetaan vain huulien alueelle :D.

babylips-1

No, meni sitten muutama päivä kunnes tyttöni tuli luokseni piirustuksia ja tarinoita varten hankitun vihkonsa kanssa. ”Äiti katso, tein tästä kaikki huulipunani -vihkon! Merkitsen tänne muistiin kaikki huulipunani.” Siinä vaiheessa piti hiukan koittaa hymyä hillitä. Ihanaa järjestelmällisyyttä. Jokohan mulla kohta on uusi bloggaajakaveri? Vielä ei vihkoon ole kyllä tullut täytettä kuin ekalle sivulle vasta.

ps. huomaattehan huulilla tehdyt swatchit kuvan vieressä? Tyttöseni on ottanut merkinnällä 2x kivasti huomioon pikkuveljenkin huulirasvan ja on siitäkin näköjään värimalli käyty hakemassa :D.

Mopoilua Tukholmassa

Käväisin viime viikonloppuna Tukholmassa seminaarireissulla ja sehän tietää sitä, että pyhäinvaellus Sephoraan oli ohjelmassa. Siinä sitten kävi niin, että mopo taisi karata matkalla Sephoraan poliisin mellakka-aitoja väistellessämme tai niin ainakin luulen käyneen näin jälkeenpäin ostoksia tutkaillessani.

Mulla on ennestään Too Facedin Chocolate bar luomiväripaletti ja se on valehtelematta eniten käyttämäni paletti. Siinä on mulle just passelit sävyt päivämeikin tekoon ja toisaalta sillä saa iltameikinkin hyvin aikaan, jos ei hirmun kirkkaita värejä kaipaa. Siksipä olin antanut itselleni jo etukäteen luvan sortua Too Facedin Chocolate Bon bons -palettiin, mikäli sitä sattuisi jo Tukholman Sephorassa olemaan. Ja olihan sitä.

sephorasetti

Etukäteen suunnitellulle ostoslistalle oli päässyt myös Benefitin Hoola Bronzer ja Erase paste alati tummenevien silmänalusteni peittoamiseen. Sekä lisäksi tietysti vakio-ostokseni, Sephoran omaa silmämeikinpoistoainetta, misellivettä ja meikinpostoliinoja. Erase Paste vaihtui lennosta kuitenkin Fake up -peiteaineeseen, joista toinen on menossa Emmalle. On kuulemma tosi kosteuttava peiteaine ja sehän ei kai voi olla huono juttu. Testataan siis sitä. Naamiot, suihkusaippuamini, yövoidenaamio, Benefitin They’re real -mascara ja Primping with the stars pohjustussetti olivat sitten niitä heräteostoksia. Koska olin niin hyvä asiakas, sain kaupan päälle kolme tuollaista sävytettyä huulirasvaa. Kaksi oli jo jossain laukun pohjalla kuvia ottaessa. Olisko tää nyt sitten sellainen Haul? Siitä olen kuitenkin ylpeä, että pienestä houkutuksesta huolimatta maltoin olla sortumatta Kat Von D:n Shade Light -korostuspalettiin, jota siellä myös oli tarjolla.

Koska mulla on se meikkauspisteen luominen kesken, päädyin seuraavaksi Åhlensille ostamaan Mujin lokerikkoja.
mujilaatikot

Mukaan lähti kolme erilaista lokerikkoa, jotka olen jo pinonnut meikkauspöytäni kulmaan. Hirmu hienoahan tietty olisi, jos noi olisi oikeasti pinottavia. Ovat nimittäin kaikki hitusen erikokoisia ja reunasta ei jää tasainen. Onneksi mulla ei ole perfektionismin oireita, joten pystyn elämään tämän asian kanssa. Etenkin kun tuohon viereen on tulossa vielä yksi Palaset-lokerikko.

Kun näitä aarteita pitkin Tukholman katuja ja metroa olin raahannut ja pankkikortti huusi jo lompakossani armoa, jäivät ostokset laivalta aika pieniksi. Olimme reissussa Silja Symphonylla ja siellä oli kyllä ihanan iso tax free kosmetiikan suhteenkin. Siitä huolimatta mukaan tarttui vain lapsille nallekarkkeja, miehelle ja minulle suklaata ja sitten tarjouksista vähän jotain.

laivaostokset

Cliniquen meikit olivat -20% alessa, joten kotiutin testiin high impact curling mascaran. Tämä on sellainen lämpimällä vedellä poistettava yksilö. Elizabeth Ardenilta oli tarjouksessa mm. Green Tea Honey drops vartalovoiteet. Mulla on aiemmin ollut sitä tavisversiota, mutta nyt hankin testiin Bambulla pimpattua voidetta. Tämä maksoi vain muistaakseni jotain alle 15 euroa ja on kuitenkin aika hervottoman iso purkki.

Näin hienosti sain Sephoran ostokseni muuten pakattua. Se sujahtelivat Mujin laatikoihin oikein nätisti :D. Yksi laatikosto vain kulki erillisessä kassissa, nämä mahtuivat hyvin pieneen trolley matkalaukkuuni.

packing-the-treasures

Sen verran reippailta nämä tammikuun viimeisen viikonlopun ostokset kuitenkin tuntuivat (ja tammikuun shoppailut muutenkin), että olen päättänyt pitää shoppailutaukoa helmikuun ajan ainakin kosmetiikan suhteen. Muutenkin koitan opetella itsehillintää hankinnoissani, siihen auttavat myös pari isoa laskua, jotka kolahtivat postilaatikkooni tällä viikolla. Katsotaan kuinka käy, pitääkö ostoslakko.

Hups, vol 564

 photo oops.jpgMonelle kosmetiikkaharrastajalle taitaa olla tuttua se tunne, kun yhtäkkiä huomaa tilanneensa jotain, jota ei nyt ihan välttämättä olisi tarvinut, mutta on kuitenkin kiva päästä kokeilemaan tai ainakin se näyttää tosi kiinnostavalta ja/tai ihanalta. Siis se Hups, kun tilaus lipsahtaa nettikauppaan. Ihan vahingossa. Nettishoppailu vaan on aivan liian helppoa itsekurittomille kuten minä.

Usein mainoskanavana ja innoittajana näille hupsahduksille toimivat blogit ja minun tapauksessani myös YouTube-videot, joita katselen mm. kynsiä lakatessani. Etenkin ison lätäkön tuolta puolen tulee semmoisia himotuksia, ettei mitään jarrua eikä aina oikein järkeäkään. World wide delivery, yeah baby yeah! Shipiton tai vastaavan käyttöä en ole edes uskaltanut harkita, ihan hyvä, että mulla on jotain rajoitteita tässä hommassa ;).

Tuubivideoiden luomalla tarpeella voinee selittää, että ihan yhtäkkiä minun, joka ei aina edes muista käyttää huulipunaa saati sitten päivän mittaan lisätä sitä, piti syksyllä saada Manny Muan suunnittelema Gerard Cosmeticsin nestemäinen hydra-matte huuliväri Serenity. Ja sille kavereiksi pari muutakin, joista yhden olen jo kaupannut eteenpäin Sissille ja toista en ole vielä edes käyttänyt.

first-gc-hydra-mattes

Serenity on noista tuo hillitympi ja kirkas oranssinpunainen on nimeltään Mercury rising. Jotenkin mun arkiminääni ei tuo Mercury rising ihan tunnu luontevalta, vaikka kovasti olen viime aikoina huulipunankäyttöäni petrannutkin. Serenity sen sijaan on ollut huulillani useastikin. Jopa niin usein, että se pääsi mukaan impromptu dupeswatchiin muutama päivä sitten instan puolella. Ihan vaan koska kaikki suosikkiarkisävyni olivat mukana käsilaukussa :D. No kumminkin, hydra mattet ovat tosi miellyttäviä huulilla, eivät kiristä tai tunnu kuivilta ja kesto on erittäin hyvä. Serenity avasi minulle ihan uuden alueen, nestemäiset huumeikit. Vielä olen itseni hillinnyt, mutta hiukan Kat Von Deen ja Jeffree Starin huulivärit houkuttavat jo…

gc-serenity-ja-mercury-raising

Samoin ihmeellinen tarve päästä kokeilemaan Morphen siveltimiä tuli YouTubesta, jälleen pääasiassa Mannya ja Patrick Starrria katsellen. Haaviini päätyivät sivellinnumerot M438 ja M504.
morphe-M438-andM504-whole

Tuommoinen suippokärkinen sivellin vaan niiiiin selkeesti puuttui mun kokoelmasta, että se oli pakko saada. Siis tuo 438. Aivan loistava silmänalusten puuterointiin tai korostusvärin sutimiseen. Ja sille tietysti kavereita, ettei tarvinut yksin matkustaa. ”Onneksi” näitä sai BeautyBaysta.

morphe-M438-andM504

 

Sitä en kyllä oikein osaa sanoa, miksi tämä päätyi BeatyBaysta siveltimien kanssa samaan lähetykseen kaveriksi siveltimien sijaan…
morphe-palette-box

Morphe 35C Multi-color matte palette. Sen verran olen tätä testaillut, että laatu vaikuttaa erinomaiselta, etenkin hintaansa nähden, tämä nimittäin maksoi vain hiukan yli 20 euroa. Väreissä on runsaasti pigmenttiä ja ne häivyttyvät oikein hyvin. Olisi sitä huonompaankin tuotteeseen siis voinut sortua. Mutta silti, eikö mulla muka ollut ennestään jo riittävästi luomivärejä? ja tuleeko kaikkia värejä koskaan käytettyä? Tää ei vaan taida olla järjen asia.

morphe-palette-open

Tälläkin hetkellä on paketteja matkaamassa luokseni monelta suunnalta, vaikka koitankin kehittää itsehillintääni nettishoppailun suhteen. Voisko joku vaan takavarikoida mun luottokortin ja poistaa paypal-tilini…

(Postaus ei sisällä mainoslinkkejä, kaikki esitellyt tuotteet olen itse hankkinut ja en hyödy klikkailuista mitenkään. Ovatpa vain helpottamassa lukijoita, jos tekin haluatte kokea hups-fiiliksiä)

Vihdoinkin se on minun

Balmin Mary-Lou Manizer aka ”The Luminizer”. Ikoninen ja monien hehkuttama valo-kimellysväri. Tilasin omani Kosmetik4lessiltä 19,90 €:n hintaan samalla, kun täydensin irtoripsivarastoani (hah, ihan kuin se kovasti olisikin tarvinut täydennystä, uusia tulee huomattavasti nopeammin kuin vanhat kuluu loppuun).

marylou-1

the Balmin pakkaukset ovat minusta tosi kivoja. Pahvipakkaus itse tuotteen ympärillä on leikkisä ja silti informatiivinen. Reunat ovat pirteän pinkit. Arvostan kyllä selektiivisen kosmetiikan klassisia ja tyylikkäitä linjojakin, mutta tykkään myös tämmöisistä leikittelevämmistä ulkoasuista.

marylou-2

Korostusvärin rasia on napakkaa hopeansävyistä muovia. Ja mikä parasta, sen saa auki repimättä kynsiään rikki.
marylou-3

Sisäkannessa on mukavankokoinen peili, halkaisijaltaan 6,5 senttiä. Itse väripannu on halkaisijaltaan 5,8 senttiä ja lupaa pitää sisällään mahtavat 8,5 g väriä. Siitä riittää kyllä aika moneen meikkikertaan.

marylou-4

Mary-Lou on sävyltään kullanhohtoinen, semmoinen shampanja. Minusta siinä on mukana myös hiukan glittertomua. Ja kun tätä nyt pitkään himoitsin ja halusin, niin olenko sitten kovasti käyttänyt? No en, en vielä kertaakaan :D. Johtuu toki ehkä siitä, että harvemmina arkiaamuina ehdin leikkimään koko meikkiarsenaalillani ja usein valoväri on siinä osassa kokoelmaa, joka jää käyttämättä. Mutta lupaan testailla heti huomenaamulla. Tai siis tänään, kun te pääsette tätä lukemaan.

ps. Nyt on myynnissä myös kolmen siskoksen setti eli paletti, jossa on kaikki  Lou Manizerit samassa, Mary-, Cindy- ja Betty-Lou. Ihan täysikokoisia eivät pannut siinä ole, mutta eivät ihan pieniäkään. Eikä Kosmetik4lessin hinta koko paletille, 27,50 €, sekään ole hassumpi.

Sattumaa, härskiä kopiointia vai ok halvempi vaihtoehto?

Viime viikon Nyt-liitteessä oli testattu halpismeikkejä. Jääköön nyt sanomatta, mitä mieltä olen siitä testistä, mutta on totta, että joskus halpameikeistä voi tehdä melkoisia löytöjä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa lakkapiirejä viime aikoina innostanut Gina Tricot’n valkoinen lakka.

Toinen juttu sitten on, miten joskus halvemman merkin tuote muistuttaa ulkonäöltään hämmentävän paljon jotakin kalliimpaa merkkiä. Ja onko se kalliimman merkin korkeampi hinta sitten perusteltua? Ja antaako moraalisi periksi hankkia selvän kopion? Muutaman tuotteen kohdalla olen jopa miettinyt, että mahtavatkohan tuotteet tulla jopa samalta tehtaalta. Omaan, ei kovin laajaan kokoelmaani, on päätynyt muutama tällainen tuote ja ajattelinpa teille tehdä niistä lyhyen vertailun näin meikkijuttupostauksieni kärkeen. Jutun linkit ovat sitten ihan vain lisäinformaatiota varten ja avuksi, jos joku tahtoo tässä esitellyn tuotteen hankkia. Eivät siis hyödynnä minua mitenkään.

Tässäpä koko tähän vertailuun innoittamani kaksikko. Olin Pretty.fistä tilannut Coastal Scentsin häivytyssiveltimen BR-250 (Prettyssä 6,99 euroa ja CS:n nettikaupassa 4,95 dollaria). Sitten päädyin joululahjaksi saamani Stockmannin lahjakortin osalla ostamaan MACin kehutun the häivytyssiveltimen MAC 217 (hinta oli joko 24 tai 26 euroa, hukkasin jo kuitin 😉 ja Macin verkkokaupassa 24 dollaria), jonka moni ammattimaisempi meikkaaja nimeää ehdottomaksi suosikikseen. Samoin moni myös sanoo Sigman E25  -siveltimen (Sigma beautyssa 12 dollaria) olevan täysin vastaavan. Minulla on nyt siis hyppysissäni MAC ja CS. Arvatkaapa kumpi on kumpi:

mac-vs-coastal-scents

Siveltimien karvoissa en pysty havaitsemaan mitään eroa. Kummassakin on vaaleaa vuohenkarvaa, jotka tuntuvat niin käteen kuin luomellekin täysin identtisiltä. Siveltimien kärjen muoto on täysin identtinen. MACin metalliholkki (vasemmalla) on litistetty hieman enemmän, voisi siis kuvitella karvojen olevan siinä napakammin kiinni. Sivellintä puristamalla arvioisin myös, että MACissa on hiukan enemmän karvoja.

mac-vs-coastal-scents-whole

Muutenkin MACin sivellin on kädessä tukevampi ja napakampi, ehkä aavistuksen CS:in sivellintä painavampi. Sivellin on viimeistellymmän oloinen, vaikka en osaakaan tarkkaan sanoa miksi. Ehkä metalliholkin työstö ja himmeä mattapinta. Omissa meikkitestauksissani (en siis mitenkään väitä olevani pätevä meikkailija ja olen kaukana taitavasta) kumpikin häivyttää oikein hyvin. Sivellinten kestävyydestä en vielä osaa sanoa, niin uusia kumpikin ovat. Mutta onko perusteltua maksaa MACista kolminkertainen hinta? Jos on omalla rahalla liikkeellä eikä tee meikkauksia työkseen, uskoisin Coastal Scentsin siveltimellä pärjäävän oikein hyvin. Itse olisin ainakin säästänyt lahjakorttini johonkin muuhun, jos olisin tiennyt, kuinka lähellä siveltimet ovat toisiaan. Jos pitää Coastal Scentsiä liian halpana, niin Sigma on sitten noiden kahden väliltä ja kuvien perusteella ihan kaksonen.

Näiden kierrettävien rajauskynien kohdalla aloin ekan kerran ihmetellä eri merkkien samankaltaisuutta. Ensin hankkimani on merkkiä Gosh ja se oli varsin sopuhintainen. Sitten sain lahjaksi MACin version. Goshista jäi kuvaa varten kääntämättä terää ulos, sorry.

mac-vs-gosh-meikkikynät

Hylsyt ovat pientä värieroa lukuunottamatta täysin identtiset. Goshin Let’s Twist Eye Liner 101 Aqua Line on valmistettu Saksassa ja sisältää 0,3g väriä. Sen on myös vedenkestävä. MACin Eye-liner Kajal Smoothblue on myös valmistettu Saksassa ja pitää sisällään 0,35g tuotetta. Tarkkoja hintatietoja mulla ei ole näistä antaa, mutta epäilemättä MACin kynä on varmasti ainakin tuplahintainen.

Kumpikin tuote toimii käytössä hyvin. Piirsin testiviivat käteeni ja siinä Gosh näytti levittyvän jopa kauniimmin ja tasaisemmin. Toki se on myös vedenkestävä, joten saattaa siksi toimia paremmin. Tässä tapauksessa sanoisin Goshin rajausvärin olevan varsin selvä kopio, etenkin jos kynistä on saatavilla näitä samankaltaisempia sävyjä. Mutta onko väärin olla kopio, kun ei väitäkään olevansa aito?

mac-vs-gosh-meikkikynät-test

Kynien parissa jatketaan. Olen joskus hankkinut Goshin rajauskynänkin. Tällä kertaa kimaltelevan Sparkling Lilacin. Vastassa sillä on kaksi Make Up Storen kynää, Violet Storm ja Ice Blue Metallic. Jälleen yhdennäköisyys on häkellyttävä, kuin saman perheen sisaruksia.

MUS-vs-gosh-whole
MUS-vs-gosh

Kaikkien kynien päässä on muovinen merkki väristä ja stanssattu numero. Make Up Storen kynissä on lisäksi mattapinnassa logoteksti kiiltävällä. Koska mulla ei ole tallessa MUSn kynien pakkauksia, en suoralta kädeltä osaa sanoa, onko nekin tehty Goshin kynän lailla Saksassa. Matkimiselta kynien ulkonäkö joka tapauksessa vaikuttaa.
MUS-vs-gosh-test

Piirtojäljessä Make Up Storen kynät hakkaavat Goshin mennen tullen. Niiden jälki liukuu niin kämmenselälle kuin luomelle helposti ja vaivattomasti, Goshin kynä taas on kuivahko ja kova eikä levity ollenkaan niin kauniisti. Gosh on saanut jäädä meikkipussiini ihan vaan noiden kimalteidensa ansiosta :).

Mitä tästä opimme? Jatkossa ainakin itse aion suhtautua kriittisemmin kalliiden merkkien tuotteisiin. Tunnettu brändi ei läheskään aina tuo tuotteeseen laatua ja toimivuutta hintaa vastaavassa suhteessa. Joissain jutuissa halpikset jää laadussa jalkoihin reilusti, mutta onko sekään hintaeron arvoista, sen joutuu jokainen omalla kohdallaan miettimään. Kannattaa mahdollisuuksian mukaan käydä hypistelemässä ja testaamassa ennen hankintaa. Sen ainakin itse opin näin kantapään kautta.

Oletteko itse löytäneet vastaavaa hämmästystä aiheuttaneita yllätyskaksosia? Tai muita edullisempien sarjojen hittituotteita? Minun meikkikokoelmani koostuu tällä hetkellä sekä sele-tuotteista että edullisien linjojen edustajista molemmista aika tasaisesti, mutta kaikki kokemukset ja vinkit olisivat kivoja. Säästäminenhän on aina kivaa :D.