Viime viikon Nyt-liitteessä oli testattu halpismeikkejä. Jääköön nyt sanomatta, mitä mieltä olen siitä testistä, mutta on totta, että joskus halpameikeistä voi tehdä melkoisia löytöjä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa lakkapiirejä viime aikoina innostanut Gina Tricot’n valkoinen lakka.
Toinen juttu sitten on, miten joskus halvemman merkin tuote muistuttaa ulkonäöltään hämmentävän paljon jotakin kalliimpaa merkkiä. Ja onko se kalliimman merkin korkeampi hinta sitten perusteltua? Ja antaako moraalisi periksi hankkia selvän kopion? Muutaman tuotteen kohdalla olen jopa miettinyt, että mahtavatkohan tuotteet tulla jopa samalta tehtaalta. Omaan, ei kovin laajaan kokoelmaani, on päätynyt muutama tällainen tuote ja ajattelinpa teille tehdä niistä lyhyen vertailun näin meikkijuttupostauksieni kärkeen. Jutun linkit ovat sitten ihan vain lisäinformaatiota varten ja avuksi, jos joku tahtoo tässä esitellyn tuotteen hankkia. Eivät siis hyödynnä minua mitenkään.
Tässäpä koko tähän vertailuun innoittamani kaksikko. Olin Pretty.fistä tilannut Coastal Scentsin häivytyssiveltimen BR-250 (Prettyssä 6,99 euroa ja CS:n nettikaupassa 4,95 dollaria). Sitten päädyin joululahjaksi saamani Stockmannin lahjakortin osalla ostamaan MACin kehutun the häivytyssiveltimen MAC 217 (hinta oli joko 24 tai 26 euroa, hukkasin jo kuitin 😉 ja Macin verkkokaupassa 24 dollaria), jonka moni ammattimaisempi meikkaaja nimeää ehdottomaksi suosikikseen. Samoin moni myös sanoo Sigman E25 -siveltimen (Sigma beautyssa 12 dollaria) olevan täysin vastaavan. Minulla on nyt siis hyppysissäni MAC ja CS. Arvatkaapa kumpi on kumpi:
Siveltimien karvoissa en pysty havaitsemaan mitään eroa. Kummassakin on vaaleaa vuohenkarvaa, jotka tuntuvat niin käteen kuin luomellekin täysin identtisiltä. Siveltimien kärjen muoto on täysin identtinen. MACin metalliholkki (vasemmalla) on litistetty hieman enemmän, voisi siis kuvitella karvojen olevan siinä napakammin kiinni. Sivellintä puristamalla arvioisin myös, että MACissa on hiukan enemmän karvoja.
Muutenkin MACin sivellin on kädessä tukevampi ja napakampi, ehkä aavistuksen CS:in sivellintä painavampi. Sivellin on viimeistellymmän oloinen, vaikka en osaakaan tarkkaan sanoa miksi. Ehkä metalliholkin työstö ja himmeä mattapinta. Omissa meikkitestauksissani (en siis mitenkään väitä olevani pätevä meikkailija ja olen kaukana taitavasta) kumpikin häivyttää oikein hyvin. Sivellinten kestävyydestä en vielä osaa sanoa, niin uusia kumpikin ovat. Mutta onko perusteltua maksaa MACista kolminkertainen hinta? Jos on omalla rahalla liikkeellä eikä tee meikkauksia työkseen, uskoisin Coastal Scentsin siveltimellä pärjäävän oikein hyvin. Itse olisin ainakin säästänyt lahjakorttini johonkin muuhun, jos olisin tiennyt, kuinka lähellä siveltimet ovat toisiaan. Jos pitää Coastal Scentsiä liian halpana, niin Sigma on sitten noiden kahden väliltä ja kuvien perusteella ihan kaksonen.
Näiden kierrettävien rajauskynien kohdalla aloin ekan kerran ihmetellä eri merkkien samankaltaisuutta. Ensin hankkimani on merkkiä Gosh ja se oli varsin sopuhintainen. Sitten sain lahjaksi MACin version. Goshista jäi kuvaa varten kääntämättä terää ulos, sorry.
Hylsyt ovat pientä värieroa lukuunottamatta täysin identtiset. Goshin Let’s Twist Eye Liner 101 Aqua Line on valmistettu Saksassa ja sisältää 0,3g väriä. Sen on myös vedenkestävä. MACin Eye-liner Kajal Smoothblue on myös valmistettu Saksassa ja pitää sisällään 0,35g tuotetta. Tarkkoja hintatietoja mulla ei ole näistä antaa, mutta epäilemättä MACin kynä on varmasti ainakin tuplahintainen.
Kumpikin tuote toimii käytössä hyvin. Piirsin testiviivat käteeni ja siinä Gosh näytti levittyvän jopa kauniimmin ja tasaisemmin. Toki se on myös vedenkestävä, joten saattaa siksi toimia paremmin. Tässä tapauksessa sanoisin Goshin rajausvärin olevan varsin selvä kopio, etenkin jos kynistä on saatavilla näitä samankaltaisempia sävyjä. Mutta onko väärin olla kopio, kun ei väitäkään olevansa aito?
Kynien parissa jatketaan. Olen joskus hankkinut Goshin rajauskynänkin. Tällä kertaa kimaltelevan Sparkling Lilacin. Vastassa sillä on kaksi Make Up Storen kynää, Violet Storm ja Ice Blue Metallic. Jälleen yhdennäköisyys on häkellyttävä, kuin saman perheen sisaruksia.
Kaikkien kynien päässä on muovinen merkki väristä ja stanssattu numero. Make Up Storen kynissä on lisäksi mattapinnassa logoteksti kiiltävällä. Koska mulla ei ole tallessa MUSn kynien pakkauksia, en suoralta kädeltä osaa sanoa, onko nekin tehty Goshin kynän lailla Saksassa. Matkimiselta kynien ulkonäkö joka tapauksessa vaikuttaa.
Piirtojäljessä Make Up Storen kynät hakkaavat Goshin mennen tullen. Niiden jälki liukuu niin kämmenselälle kuin luomelle helposti ja vaivattomasti, Goshin kynä taas on kuivahko ja kova eikä levity ollenkaan niin kauniisti. Gosh on saanut jäädä meikkipussiini ihan vaan noiden kimalteidensa ansiosta :).
Mitä tästä opimme? Jatkossa ainakin itse aion suhtautua kriittisemmin kalliiden merkkien tuotteisiin. Tunnettu brändi ei läheskään aina tuo tuotteeseen laatua ja toimivuutta hintaa vastaavassa suhteessa. Joissain jutuissa halpikset jää laadussa jalkoihin reilusti, mutta onko sekään hintaeron arvoista, sen joutuu jokainen omalla kohdallaan miettimään. Kannattaa mahdollisuuksian mukaan käydä hypistelemässä ja testaamassa ennen hankintaa. Sen ainakin itse opin näin kantapään kautta.
Oletteko itse löytäneet vastaavaa hämmästystä aiheuttaneita yllätyskaksosia? Tai muita edullisempien sarjojen hittituotteita? Minun meikkikokoelmani koostuu tällä hetkellä sekä sele-tuotteista että edullisien linjojen edustajista molemmista aika tasaisesti, mutta kaikki kokemukset ja vinkit olisivat kivoja. Säästäminenhän on aina kivaa :D.
Murmis paklailee 
Viva La Divalla on todella paljon suoranaisia tuotekopioita kalliimpien merkkien kulttituotteista, uusimpana esimerkkinä nude-paletti joka on hyvinkin lähellä Urban Decayn kuuluisaa Naked-palettia. On kopioinut myös paljon ruotsalaisen Make Up Storen tuotteita (myös VLD on ruotsalainen, tarjoaa siis selkeästi halvempaa, samanlaista tuotetta samoille markkinoille).
Itse en nyt oikein osaa sanoa juuta enkä jaata asiaan. Halppismerkeillä voi todellakin olla huipputuotteita ja kalliilla merkeillä huonoja tuotteita. Kalliiden merkkien hinnoissa on myös aina sitä ilmaa, eli ”design” ja ”laatu”lisää, joten en oikein näe huonona asiana ostaa niitä halvempia. Onhan se ehkä moraalitonta tehdä täysiä kopioita, mutta eikö ole samalla lailla moraalitonta pyytää tuotteista järjetöntä hintaa? Kuten sanoin, en ole oikein osannut ottaa kunnolla kantaa tähän asiaan.
Noista häivytyssiveltimistä on vielä myös sanottava, että minusta CS:n karvat näyttävät ainakin tässä kuvassa hurjasti karkeammilta. Mutta kun en ole omakohtaisesti kokenut tuntumaa niin mikäpäs minä olen sanomaan että MAC on parempi 🙂
TykkääTykkää
Totta, Viva La Diva on mullekin tuttu nimi, mutta olin ihan unohtanut. Mä olen kallistumassa vähän sille kannalle, että se tunnettu brändi on usein tehnyt suunnittelua, brändinrakennusta, käyttäjätutkimusta ja muuta hirmuisesti saavuttaakseen sen asemansa. Eli vaikka hinnat on korkeita, on ainakin osa perusteltavissa. Ja se, että joku tekee täyden kopion, on vähän väärin. Mutta harvoinhan asiat ovat ihan näin mustavalkoisia.
Ainakaan käteen, luomelle tai huulen herkälle iholle en tunne mitään eroa noiden siveltimien karvoille. Livenä näyttävät ihan samanlaisilta.
TykkääTykkää
En nyt saa enää päähäni blogin nimeä, mutta muistan joskus aikaa sitten lukeneeni sellaista kauneusblogia, jossa blogisti oli ollut ilmeisesti tuotekehittelyssä mukana ja sen perusteella osasi kertoa esim. näistä tuotteiden samankaltaisuuksista. Esimerkkejä oli paljon, mutta juuri noi kynät jäivät mieleeni: hän esitti, että maailmassa on olemassa vain muutamia tehtaita, joissa kyniä tehdään, eikä niitä varsinkaan samassa maassa ole yleensä kuin se yksi.
Itsestäni tuntuu siltä, että kuluttajalle näkymättömässä tuotekehittelyn osassa tapahtuu aika paljon sitä, että itse asiassa nuo tehtaat ja raaka-aineiden valmistajat markkinoivat merkeille valmiita tuotteita (kuten vaikka nuo mustaan muovisekoitteeseen tehdyt rajauskynät tai ehkä jokin kynsilakan pigmentti/väripohjasekoitus) tai tuote-ideoita ja merkit jalostavat niitä itse enemmän tai vähemmän. Tämä erityisesti silloin kun lyhyessä ajassa monelta merkiltä tulee samantyyppinen tuote, jolloin on aika mahdotonta, että jotain pioneeria olisi ehditty matkia siinä kuukaudessa, mikä tuotteiden lanseerauksessa on eroa.
Tietysti varmaan on noita Viva la Divankin kaltaisia merkkejä, jotka tekevät tuota tarkoituksella. Mutta käsittääkseni heidän kohdallaan se ns. alkuperäinen tuote on ollut pitemmän aikaa olemassa, verrattuna siihen että useammalta merkiltä ilmestyy yhtä aikaa samantyyppinen tuote samantyyppisessä tai -laisessa pakkauksessa.
TykkääTykkää
Juurikin tuo keskimmäinen kappale puhuu siitä mitä itse en osannut ilmaista noin hyvin. Olen samaa mieltä ja tämä taitaa olla suureksi osaksi kosmetiikkateollisuuden totuus..
TykkääTykkää
Tuo onkin mielenkiintoinen ajatus, että värikomponentit tulisivat valmiina joltain kolmannelta taholta. Tosin se selittäisi aika hyvin esim sitä, kun jokin tovi sitten tuli esim Essieltä ja OPIlta samaan aikaan ihan samankaltaisia kokoelmia, joissa oli niin selviä dupeja, että minä jo kehittelin teollisuusvakoiluskenaarioita :D.
Minä kyllä tahtoisin uskoa, että etenkin isommilla merkeillä on niin paljon omaa tuotekehitystä, että valmiita ratkaisuja ainakaan pelkästään ei tarvisi käyttää. Mutta tämän selvittääkseen pitäisi olla varmaan alalla töissä.
Ja tosiaan, jos vaikkapa rajausväritehtaita ei ole montaa, niin ilmankos hylsyt ovat lähes identtisiä, eihän niissä valmistuslinjan kannalta voikaan silloin olla suuria eroja.
Eniten minua vähän nakertavatkin nuo selkeät matkijat, jotka hyödyntävät valmiiksi rakennettua tuotetta. Mutta en nyt tiedä häiriikö se riittävästi, ettenkö joksu sortuisi heidän tuotteisiinsa. Vaikeaa.
TykkääTykkää
Käsittääkseni tehtaita joissa kosmetiikkatuotteet tai tuotteiden pakkaukset valmistetaan ei ole hirvittävän montaa. Kukin kosmetiikkafirma esittää laboratoriolle toiveet tuotteen väristä, kostumuksesta jne ja labra sitten valmistaa ne toiveiden mukaisesti. Sitten ne pakataan valittuihin pakkauksiin. Näillä ”geneerisillä” halvemmilla merkeillä pakkaukset ovat monesti samoja, vain logot jne vaihtuvat. Toki sitten joku Guerlain jne panostaa vähän eri lailla pakkauksiinsa. Esimerkkeinä suositut huulipunakynät (clinique, lumene, isadora jne.) ja kahdella tapaa annostelevat ripsivärit (lumene nc, oriflame, rimmel…) pakkaukset ovat aivan samanlaiset.
Eli näitä samantyylisiä tuotteita syntyy kyllä muutenkin kuin tarkoituksella matkimalla, tehtaat esittelevät uusia keksimiään pakkauksia jne ja firmat sitten tilaavat ovat tuotteensa kys. pakkauksiin. Toki mainittu Nudie-paletti, ym ovat harkitumpia. Pyritään pääsemään osingoille myynnistä ja pitäytymään trendeissä mukana liiemmälti harrastamatta omaa tuotekehitystä/ideointia.
Jos jokin tuote on suomessa budjettiini liian kallis tai huonosti saatavilla voisin ostaa ”kopion” ilman suurempia tunnontuskia. Kosmetiikkatuotteiden hinnoissa tosiaan kun on ilmaa jonkin verran.. Sitten taas jonkin kalliin tuotteen ostaisin juuri sen pakkauksen ja merkin tuoman lisäarvon kannalta kenties..
TykkääTykkää
Eli minä olin huomannut vain samankaltaisuuden jäävuoren huipun :D. Toki myönnänkin meikki- ja kometiikkatietämykseni vielä aika vähäiseksi, mutta en tosiaan tiennyt tuota tehtaiden vähyyttä ja siitä seuraavaa pakkausten samankaltaisuutta. Toisaalta huojentavaa, että samankaltaiset tuotteet eivät suoraan tarkoita matkimista ja toisaalta apeaa, että syy samankaltaisuuteen on oman tuotekehityksen vähyys.
Mutta mahtavaa, että olen taas oppinut jotakin uutta 🙂
TykkääTykkää
Mä taas hifistelen kosmen puolella niin, että jos on vastaavat tuotteet, otan sen kalliimman ja ”paremman” merkin. Siinä on kyse hemmottelusta, ja kalliit merkit näyttää ja tuntuu luksukselta 😉 Tuleekin sen ansiosta myös tehtyä vähemmän heräteostoksia, ja mietittyä todella tarkkaan, tarvitsenko sataa eri sinistä luomiväriä jos ne maksaa 10e/nappi. Sitten taas ruoasta nipistän, ja ostan Rainbow-juttuja 😉
TykkääTykkää
Valintaperusteita on monia. Hyvin ymmärrän tuonkin. Siksihän sitä brändiä yleensä rakennetaan, että ostajat tuntisivat hemmottelevansa itseään sen avulla. Ja kyllä ne kauniit (ja toimivat!!!) pakkaukset ovat etenkin kosmetiikassa avainasemassa omissa hankinnoissakin.
TykkääTykkää
Käväisin tässä menneellä viikolla Kicksissä. Make Up Storen hyllyn kohdalla pysähdyin hetkeksi, ja totesin, että nämä olen nähnyt ennenkin.
Niin olin, Dependin hyllyssä.
Ja seuraavaksi sitten muistelinkin jo OPIn Polka.com-lakkaa.
Ehkä nää nyt poikkeaa vähän aiheesta, kun ei pullot ole ollenkaan samanlaisia. Tuoteet siellä sisällä sitten on.
ps. Toivottavasti linkit toimii.
TykkääTykkää
Olisikohan tää nyt sitten oppikirjaesimerkki kehityslaboratorion tuottamasta ”pigmentti”pohjasta, joka on myyty monelle valmistajalle. Mene ja tiedä.
TykkääTykkää
Mun mielestä kopiointi on silti niin vastenmielistä, että jos itse perustaisin Sigman kaltaisen yrityksen, teetättäisin siveltimistä edes eri näköisiä. 😦 Kynien samankaltaisuus on vähän eri juttu, minusta tuo kierrettävä malli on samanlainen kuin tsiljoonalla muullakin, en olisi sanonut Goshin kopioineen juuri MAC:iä. Mielenkiintoinen juttu! 🙂
TykkääTykkää
Niinpä, ei sitä kierrettävää kynää niin hurjan monella tapaa voi edes tehdä ja jos ne tosiaan melkein kaikki valmistetaan samalla tehtaalla, niin siinäpä se. Tuolta aiemmista kommenteista jo opinkin, että kaikki samankaltaisuus ei tosiaan ole matkimista.
Mutta tapaus siveltimet ja Sigma. Tosiaan, kun Sigmalla kuitenkin on oma brändi ja mielestäni melko vahva sellainen, niin miksi tosiaan samannäköisyys. Toki se, että siveltimessä käytetään vuohenkarvaa ja käyttötarkoitus on häivyttäminen, tuo jo paljon samankaltaisuutta. Vaan pitäisikö sitten väkisin koittaa tehdä erilainen?
TykkääTykkää