Abstraktiota

Musta laatikko ei vaan ota tyhjentyäkseen, joten oli pakko ottaa järeät keinot käyttöön ;). Ja oikeasti tämä abstrakti malli, jossa vain suditaan summamutikassa oli ollut mielessäni siitä asti, kun näin sellaisen Chalkboard Nails -blogissa. Ja viimeinkin sain aikaiseksi toteuttaa kynnet sen idean mukaan. Tähän helposti toteutettavaan manikyyriin valitsin OPI You Only Live Twicen, Zoya Carlyn ja a-england Dorian Grayn mustasta laatikosta eli kokeilemattomien lakkojen viidakosta. Tasapaino vaati minun silmiini hiukan sinistä ja vaaleaakin mukaan, joten mukaan pääsivät myös Color Clubin Luminice-cent ja Orlyn Sweet Peacock.

Ei näistä taaskaan ihan esikuvansa vertaiset tullut, mutta tykkäsin kumminkin näistä kovasti. Vaikka aluksi olin hiukan, että jaa-a. Ekassa kuvassa näkyy hyvin kuviontia, mutta sävyt ovat paremmin kohdallaan toisessa otoksessa. Jälkikäteen voisi sanoa, että kannattaisi valita paremmin yhtäläisesti peittäviä lakkoja. Minä nimittäin vetelin läntit paljaalle kynnelle ilman koko kynnen peittävää lakkakerrosta ja niinpä muutaman lakan kohdalla kynsi hiukan paistoi läpi, mutta ei sitä ilman tarkkaa pälyilyä huomannut. Läpikuultavimpia kohtia kynsillä oli OPIN You Only Live Twicen ja Color Clubin Luminice-centin alueella. Päällyslakka oli muuten tässäkin taas tuttu ja turvallinen Poshe, jota tykkään käyttää Sechen sijaan, koska olen lievästi herkistynyt tolueenille.

brush-stroke
brush-stroke2

Ja tällä kertaa koitin ottaa oikein kuvan käytetyistä lakoistakin! Sitä voisi kyllä harjoitella ja kaivaa vaikka sen kuvausteltan käyttöön siihen hommaan :D.
brush-stroke-lakat

Tätä tyyliä tulee taatusti kokeiltua toistekin, kunhan vaan taas jaksan miettiä toisiinsa sointuvia lakkoja. Jotekin en osaa ajatella tekeväni tällaista abtraktia sutimista cremeillä, mutta ehkä se kannattaisi. Tulos oli mielestäni jopa aika näyttävä ja hyvin helpolla. Me likes a lot.

Kylmää villaa

Kivan harmaan etsiminen jatkuu. Essien Merino cool ei ole siinä kisassa ollenkaan huono ehdokas, vaikka taittaakin hippusen liilaan päin. Näiden kynsien tekemisestä on jo aikaa, mutta muistaakseni lakka levittyi kohtuullisesti, vaikka en muista pitikö sitä levittää kaksi vai kolme kerrosta geelien päälle taisaisen tuloksen saadakseni. Ei se sellaisenaan suuremmin sykäyttänyt, mutta ei myöskään tuonut samanlaista vastenmielisyyden tunnetta kuin Catricen ”betoni” edellisessä postauksessani.

Ja sitten kun leimailut teki Color Clubin punertavalla Foil me once:ella, Merino coolin violettiin kallellaan olo lisääntyi entisestään. Tuli taas vähän kaukaa kauniit kynnet, kun leimat meni sinne tänne. Vaikka tykkäänkin XL-stamperista kovin, on sen kanssa oltava tarkkana. Jos ei sitä paina suoraan kynnelle, kuviot tuppaavat venymään. Niin kävi taas tälläkin kertaa. Keskisormen leima on sama kuin etusormessa ja pikkurillissä, vaikka ei heti uskoisi. Kummatkin kuviot ovat DRK A -laatalta.

Oli taas sarjassamme ”olipa vaikea kuvata” nämä kynnet. Ekassa kuvassa on väri paremmin kohdallaan ja toista olen käsitellyt sen verran paljon, että leimauskuviot erottuu edes jotenkin.

merino-cool-con-foil-me-once-väri

merino-cool-con-foil-me-once-Kuvio

Leimailua voisikin taas jossain vaiheessa harjoittaa. Ja niitä montaa muutakin tekniikkaa, jotka on kirjattu ylös inspiraatiolistaan… Ja älkäähän huoliko, kyllä se kirpparikin on tulossa, mutta vapaa-aikaa myyntiartikkelien kunnolliseen kuvaamiseen ei ole vielä oikein vaan löytynyt. Ennakkoilmo kirpparista tulee sitten vähintään pari päivää etukäteen.