Kivan harmaan etsiminen jatkuu. Essien Merino cool ei ole siinä kisassa ollenkaan huono ehdokas, vaikka taittaakin hippusen liilaan päin. Näiden kynsien tekemisestä on jo aikaa, mutta muistaakseni lakka levittyi kohtuullisesti, vaikka en muista pitikö sitä levittää kaksi vai kolme kerrosta geelien päälle taisaisen tuloksen saadakseni. Ei se sellaisenaan suuremmin sykäyttänyt, mutta ei myöskään tuonut samanlaista vastenmielisyyden tunnetta kuin Catricen ”betoni” edellisessä postauksessani.

Ja sitten kun leimailut teki Color Clubin punertavalla Foil me once:ella, Merino coolin violettiin kallellaan olo lisääntyi entisestään. Tuli taas vähän kaukaa kauniit kynnet, kun leimat meni sinne tänne. Vaikka tykkäänkin XL-stamperista kovin, on sen kanssa oltava tarkkana. Jos ei sitä paina suoraan kynnelle, kuviot tuppaavat venymään. Niin kävi taas tälläkin kertaa. Keskisormen leima on sama kuin etusormessa ja pikkurillissä, vaikka ei heti uskoisi. Kummatkin kuviot ovat DRK A -laatalta.

Oli taas sarjassamme ”olipa vaikea kuvata” nämä kynnet. Ekassa kuvassa on väri paremmin kohdallaan ja toista olen käsitellyt sen verran paljon, että leimauskuviot erottuu edes jotenkin.

Leimailua voisikin taas jossain vaiheessa harjoittaa. Ja niitä montaa muutakin tekniikkaa, jotka on kirjattu ylös inspiraatiolistaan… Ja älkäähän huoliko, kyllä se kirpparikin on tulossa, mutta vapaa-aikaa myyntiartikkelien kunnolliseen kuvaamiseen ei ole vielä oikein vaan löytynyt. Ennakkoilmo kirpparista tulee sitten vähintään pari päivää etukäteen.