Eräänä iltana huomasin edellisen manikyyrin alkaaneen hiukan lohkeilla ja koska seuraavana päivänä oli yhteinen brunssi ystävien kanssa, oli pakko kehittää kynsille jotain uutta. Aikaa ei ollut mitenkään suunnattomasti, mutta blogisisko Papun hienoja marmorointeja ihailtuani oli minunkin ihan pakko koittaa vesimarmorointia pitkästä aikaa. Värien valinta ei ollut helppoa, mutta lopulta päädyin China Glazen Jingle Bellsiin ja Zoyan Anakaan. Nämä eivät ainakaan yhdessä toimineet ihan täydellisesti marmoroinnissa, mutta levisivät kuitenkin ihan ok. Kuviota pintaan vetäessä lakkakalvo kuitenkin hiukan  repeili, eli lakka  oli siihen pinnalle jo hiukan liikaa kuivunut.

Minusta sormien teippaaminen marmorointia varten on hankalaa ja usein onnistun teipeillä tuhrimaan sen juuri marmoroidun pinnan, joten päätin dipata sormet ilman teippejä. Rasvaa olin kyllä varannut kynsien ympäristöön laitettavaksi, mutta tohkeissani unohdin sitä levittää ennen dippejä.

Pohjalle laitoin Poshen nopeasti kuivuvaa aluslakkaa ja yhden kerroksen Jingle Bellsiä. Koska oli ikäänkuin kiire, tein koko manikyyrin neljällä dipillä eli pikkurilli ja peukku yhdellä kerralla ja loput toisella. Ei hienoimmat mahdolliset, mutta ihan ok. Kuvat ei myöskään onnistuneet ihan parhaalla tavalla, mutta näkee näistä edes hiukan kuinka marmorointi onnistui. Ja tällä kertaa esittelen myös harvemmin näyttäytyvän oikean käden. Samalla paljastuu, että siinä on hiukan lyhyemmät ja epätasaisemmat kynnet jouluisten katkeiluhaavereiden jäljiltä….

Vasen käsi

ja oikea

Ja lopuksi voin kertoa, että rasvaamattomien ja teippaamatomien sormien putsaaminen ylimääräisestä lakasta oli aika työlästä. Etenkin, kun Jingle Bellsin hilettä oli ihan kaikkialla. Mutta into jäi kokeilla marmorointia pian uudelleen, kun pikaversionakin onnistui ihan kohtuullisesti.

-Murmis-