Me Papun kanssa ollaan alunperin tutustuttu Helmiharrastuksen kautta. Siksi ehkä näistä kynsistä ainakin minulle tuli ensimmäisenä mieleen mustapohjaiset lamppulasihelmet. Tosin pohjaväri ei ole musta vaan tumma sininen (Rimmelin Blue Vogue, ja sen alla OPIn Nail envy).  Ekasta siveltimenvedosta alkaen mietin, että taitaa olla sellaisenaan aivan liian tumma minulle. Päätin siis kokeilla leimata koko kynnelle hopeiset kuviot sinisen päälle. Vaan eipä edelleenkään varastoista löytynyt sopivaa lakkaa siihen hommaan. Kokeilin myös kultaa (Nubarin 24K), mutta siitä ei tullut alkuunkaan tarpeeksi erottuva, kuviot jäivät aivan liian haaleiksi. Kokeilin myös Konadin valkoista, mutta minun makuuni kontrasti oli liian suuri. Eipä siis leimailtu mitään, onneksi Poshen Topcoat antoi hiukan anteeksi.

Kiiltävä päällyslakkapinta oli kuitenkin tuhottu leimailukokeiluita poistaessa, joten jotain piti keksiä. Niinpä läiskin kynsille vanhoja kynsitarroja sikin sokin ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja kruunasin komeuden Orlyn Won’t chip päällyslakalla, joka hiukan liuotti joistakin tarroista väriä, erityisesti noita hoepanväsisiä kukkien keskustoja. Eivät kyllä ole maailman hienoimmat kynnet, eivät edes minun sommittelemieni kärkipäässä, mutta menee nuo nyt näin kotioloissa.

Pitäisköhän ottaa projektiksi opetella tekemään ”lamppulasihelmikynnet” ilman tarroja vapaalla kädellä taiteillen.

-Murmis-

Näin siinä sitten kävi, että heti alkuun tulee kahden viikon tauko värillisiin manikyyreihin. Kyllästyin lakkausten huonoon kestoon ja ensiarvaus syystä on liian pehmeät ja taipuisat kynnet. Voisihan sitä tietysti tehdä joka päivä uudet taideteokset, mutta ihan siihen ei aikani ja kärsivällisyyteni riitä. Jotain muutosta tilanteeseen kaipaan. Siis kynnenkovettajaa kehiin.

Päädyin hankkimaan OPI:n Nail Envyä ohuille ja pehmeille kynsille. Ja eilen aloitin sillä kahden viikon tehokuurin, jonka aikana lakkaan kynnet pelkällä vahvistajalla joka ilta ja viikon kuluttua poistan koko hoidon. Tämä siis kahteen otteeseen. Sitten katsotaan onko tapahtunut muutosta kynsissä. Jos tulos on toivottu, niin haaveilen manikyyrien kestävän lohkeilematta jopa useita päiviä nykyisen vajaan vuorokauden sijaan.

-Murmis-

Mikä olisikaan parempaa, kuin tuoreen kynsilakan tuoksu iltahämärissä? No ehkä pullan tuoksu, mutta kyllähän kotiäidin täytyy hieman ajatella linjojaankin. Ja siitä linjojen ajattelusta onkin lyhyt matka ajattelemaan ulkonäköään vähän yleisemmin. Tunnettu tosiasia on, että harvoin on kotiäidillä aikaa käydä kampaajalla tahi kosmetologilla. Niinpä hiukset ja naama on usein enemmän tai vähemmän luonnontilassa. Mutta jos edes kynnet olisivat kunnossa…

Näin alkoi Papu ajatella, kun törmäsi Konadin keksintöön: kynsien koristelulaattoihin. Kauniita ja hauskoja koristekuvia kynsiin hetkessä! Ja miten ihanan värisiä kynsilakkoja niiden kuvien alla. Eipä aikaakaan, kun innostus tarttui Murmikseen, joka ei ensin edes meinannut kehdata tunnustaa heti Papua matkineensa. Nyt on kummallakin uusina leluina Konadin laattoja ja tykötarpeita sekä pitkä rivi uusia kynsilakkoja kokeiltaviksi.

Koska kokeilut ja niistä saadut kokemukset on tietysti jotenkin dokumentoitava, syntyi ajatus yhteisestä blogista – ja ei kun tuumasta toimeen!

Murmis on hoitovapaalla tutkijan työstä kesällä 2009-syntyneen tytön seurana. Matkamittariin on kertynyt vuosia jo 35, vaikka ajoittain Murmiksen on sitä hyvin vaikea uskoa. Murmis viihtyy hyvin kotona ja haaveilee pitävänsä taukoa työelämästä vielä useampia vuosia. Kynnet eivät ole tämän kotiäidin suurin intohimo, vaan ruoanlaitto ja leipominen sekä erilaiset käsityöt. Kynnet siis joutuvat koetukselle ja aloittelevan manikyristin ostoslistalla onkin hienot kumihanskat tiskaushommiin. Niitä ennen ostoslistalle onkin päätynyt jo aika paljon kynsiin liittyvää lakoista koristeisiin, sillä Murmiksella on tapana innostua uusista asioista nopeasti ja perusteellisesti.

Papu on 34-vuotias yrittäjä, joka tekee töitä hoitovapaalla sen minkä vain ehtii ja jaksaa. Kotona hääräilee 01/2009 syntynyt poikalapsi, joka pitää äidin yleensä kiireisenä aamusta iltaan. Kynsien lisäksi Papu kasvattaa vatsaansa, sillä poikanen saa pikkuveljen tai -siskon joulukuussa. Kynsien koristelussa tämä kotiäiti on täysi aloittelija, joka tähän asti on ainoastaan satunnaisesti (ehkä kerran vuodessa) lakannut kyntensä jollakin äidiltään periytyneellä kynsilakanjämällä. Nyt – kiitos netissä nähtyjen upeiden manikyyrien! – posti kantaa harva se päivä kotiin kynsilakkoja ja muita tarvikkeita ja kotiäidin tili parkuu tyhjyyttään. Tästä on hyvä aloittaa! 😉