Beautyblogger in the making

En nyt muista kuinka paljon olen perhesuhteistani kertonut, ainakin vissiin sen verran, että olen äiti-ihminen. Esikoiseni on nyt seitsenvuotias juuri koulunsa aloittanut pikkutyttö, joka saattanut periä äidiltään (nature vai nurture, en sitten tiedä) mieltymystä keräillä kauniita purtiloita.

IMG_1975

Kesälomilla oltiin lasten kanssa (toinen on esikoista pari vuotta nuorempi poika) Helsingin keskustassa höntsäilemässä, käytiin mm. Magnumeilla Vanhalla ja muuta pörräämistä. Kierrettiin myös vähän Stockalla, koska äiti ”tarvitsi” uuden konjac-sienen ja vissiin jotain muutakin. Siihen ne lapset sitten jarrutti BabyLips-hyllyn eteen. ”Äiti, äiti. Ostetaanko uudet huulirasvat?” Vähän siinä sitten yritin jarrutella, että teillähän on jo ne EOSin rasvat, ei me tarvita. Ja sitten. Sitten tyttö pamautti sellaisen anelun, että en voinut kuin heltyä: ”Mutta äiti, kun ne näyttää niin houkuttelevilta…” Niin. Houkuttelevaa kosmetiikkaa, joka pitää saada vaan siksi, että se näyttää niin houkuttelevalta. En voi kieltää ettenkö olisi hyvin ymmärtänyt. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin edullinen hankintahan se oli omiin houkutuksiin verrattuna.

babylips-2

Niinpä ostettiin uudet huulirasvat. Ne taidettiin valita putkilon ulkonäön perusteella, sillä pieni mies valitsi mustahkon Eloctro pop kokoelman Berry Bombin ja tyttö Pop art kokoelman Blueberry Boomin. Ja voin kertoa, että huulille nämä tuo kivasti hiukan sävyä normaalikäytöllä, mutta kun lapset pääsee levityspuhiin, on väriä kunnon kerros myös huulten ympärillä. En ollutkaan tajunnut miten pigmenttisiä nämä ovat. Piti ihan järjestää koulutustilaisuus, kuinka rasvaa laitetaan vain huulien alueelle :D.

babylips-1

No, meni sitten muutama päivä kunnes tyttöni tuli luokseni piirustuksia ja tarinoita varten hankitun vihkonsa kanssa. ”Äiti katso, tein tästä kaikki huulipunani -vihkon! Merkitsen tänne muistiin kaikki huulipunani.” Siinä vaiheessa piti hiukan koittaa hymyä hillitä. Ihanaa järjestelmällisyyttä. Jokohan mulla kohta on uusi bloggaajakaveri? Vielä ei vihkoon ole kyllä tullut täytettä kuin ekalle sivulle vasta.

ps. huomaattehan huulilla tehdyt swatchit kuvan vieressä? Tyttöseni on ottanut merkinnällä 2x kivasti huomioon pikkuveljenkin huulirasvan ja on siitäkin näköjään värimalli käyty hakemassa :D.

Mainokset

2016 toisen kvartaalin roskat

Taas roskajuttuja. Tuli suunniteltua pitempi tauko postauksiin, kun esikoisen kouluunlähdön ja kaiken muun syksyn tuoman härdellin yhdistäminen piharemonttiin ja muuhun veikin ihan kaiken ylimääräisen ajan. Bloggaamiselle ei vaan riittänyt aikaa tai jaksamista. Mutta koitetaanpas taas saada jotain eetteriin, jos sitten perinteisesti uutta nousua roskien kautta vaikka. Ja kiirehän tässä meinaa tulla, että saa toisen neljänneksen roskat esiteltyä, sillä tämän kuun lopussa jo on seuraavien vuoro. Heinäkuusta lähtien onkin tyhjentynyt seuraavaan postaukseen iso kasa purkkeja, mutta nämä tämän postauksen roskat siis ovat ajalta huhti-kesäkuu.

rubbish-2nd-quarter2016-1

Hiusjutuista loppuivat loistavat Tigin S-factor shampoo ja hoitoaine *. Tykkäsin näistä ihan hirmuisesti. Onneksi mulla oli monta muutakin shampoo/hoitsikka -komboa menossa samaan aikaan niin sain nauttia näistä pitkään (kosmefriikin ongelmia, ihania tuotteita on käytössä monta yhtä aikaa, ja tuotteiden loppuminen kestää kaaaauuuuan ). Nämä purkit jäivät odottaman kolmatta kaveriksi, jos vaikka kiikuttaisin nämä Lushiin.

Tigiä loppui myös Superstar Queen for a Day Thickening spray. Tämä piti melkein väkisin käyttää loppuun, niin kovasti olen tykästynyt suolasuihkeisiin. Tämä oli mun hennolle tukalle hiukka liiankin tiukkaa ja tahmeaa. Mutta sainpas tyhjäksi lopulta.

rubbish-2nd-quarter2016-2

Sitten erilaisia putsareita. Neutrogenan visibly clear spot stress control * vaahtoputsari kului loppuun sukkelaan, sillä tätä taisi käyttää suihkussamme joku muukin kuin minä. Niin minulla nämä vaahtoputsarit palvelevat suihkussa, sillä tykkään pestä nassuni siellä tällaisilla tuotteilla. Ihan ok tuote, tosin meikit naamassa en juurikaan ole sen tehoja testannut.

Lumenen PoreTightening toner oli aika peruskasvovesi, ei hyvää eikä huonoa kommentoitavaa. Muradin näytekokoisesta Essential-C Cleanserista tykkäsin kovasti, kiva raikas tuoksu ja hyvä puhdistusteho. Käytin tätä kakkoputsarina eli öljyn jälkeen, öljynjämät lähtivät hyvin.

Hävettävän vanha BodyShopin Grapefruit-kuorinta lensi roskiin ei ihan tyhjänä saunan pesuhuoneesta, kun en enää iljennyt käyttää sitä. Jotenkin vetinen koostumus, ihan kiva raikas tuoksu kyllä. Mutta ei vaan ollut mun juttu.

The kynsilakanpoistoainetta tyhjentyi vain pullo, mun kynsienlakkausinto on ollut hiukan lamassa tänä vuonna. Siksipä poistoainettakaan ei ole kulunut ihan samaan tahtiin kuin ennen.

rubbish-2nd-quarter2016-3

Lärvikreemejä. Käytin pitkään meikin alla kosteusvoiteena Lumene Natural Coden Glow without shine kosteusvoidetta, mutta tämä oli varastojeni viimeinen tuubi ja tuotehan on jo lopetettu. Harmi. Tässä oli hitusen asetyylisalisyylihappoakin mukana, auttoi pitämään kasvot kiillottomina ja samalla puhdisti tukkeumia.

L’orealin Skin Perfectionia ostin hypetyksen ansiosta, mutta en tykännyt tästä yhtään. Jätti kasvoille kalvon, jonka päälle oli mahdotonta levittää meikkiä sen rullautumatta eikä kosteuttanut tarpeeksi yökäytössä. Kokeilun jälkeen pois.

Biothermin Skin Best päivä- ja yövoide oli kumpikin oikein hyviä, voisin hankkia uudestaankin. Nämä oli sellaisia pikkukokoja kokeilupaketista.

Estée Lauderin ANR on mun ihonhoidon kulmakiviä. Jokailtainen puhdistuksenjälkeinen rutiini. Tasoittaa ja rauhoittaa mun ihoa. Uusi pullo on jo korkattu.

Lumenen Arctic Aqua… * oli mulle tosi sopivaa viime talvena. Juuri sekaiholleni sopiva kosteuttava ja hiukan rasvainenkin, mutta ei kuitenkaan liian öljyinen. Tykkäsin.

Lieracin Magnificencessä oli tosi silikoninen tuntuma. Tuoksuikin hyvälle. Mutta liukkaan silikonin takia en hankkine lisää.

Joe Blascoa* ja Samparia* oli pieni ja vähän isompi testeri tarttunut jostain testiin. Blascon anti ageing päivävoide oli mulle hiukan liian rasvaista, mutta muuten ok. Samparin Ultra Hydrating fluid tuoksui hyvälle ja oli mukavan ohutta. Sopi minulle paremmin. Voisin jopa ostaa käyttööni.

Sisleyn Black Rose Cream Mask oli ihanan ylellisen tuntuinen ja kosteutti mahtavasti. Sen enempää on yhdestä käyttökerrasta vaikea sanoa.

rubbish-2nd-quarter2016-5

Vaselin intensive care essential healing* kroppakreemi oli ihan kelpoa. Imeytyi hyvin eikä tuoksunut epämiellyttävältä. Aika perus.

Veetin Hair removal cream on aika pelottavaa ainetta. Mutta käytän sitä silti, sillä vihaan säärieni sheivaamista ja aina en jaksa/ehdi epiloida. Minulla on nimittäin niin epätasaiset sääret, että höylällä saan aikaan aina haavoja. Ei kivaa.

Louis Widmerin Körperemulsion* (gotta love german, körper on niin hauska sana) eksyi käyttööni jostain pr-pussukasta. Pienen kokonsa puolesta pääsi parille matkalle mukaan ja kivasti kosteutti reissun päällä. Ei herättänyt kyllä intohimoja kumpaankaan suuntaan.

rubbish-2nd-quarter2016-4

Käsirasvoja ja sekalaisia. Kiehlsin Ultimate Strenght Hand Salve oli hyvää yörasvaa käsille. Hiukan yrttinen tai semmoinen lääkemäinen tuoksu ja aika tahmea, mutta kosteutusteho oli huippua ja kun yöksi veti rasvauksen päälle vielä ne seksikkäät puuvillahanskat, niin jopas oli aamulla pehmeät kädet.

Elizabeth Ardenin Eight hour cream käsirasva on mun suosikki. Ja ehdottomasti semmoinen alkuperäiseltä kasituntiselta tuoksuva. Nam. Kosteuttaa hyvin, mutta imeytyy myös eli pystyy käyttämään pitkin päivääkin. Tätä mulla saattaa edelleen olla pari jemmassa/käytössä. Ja seuraavasta alesta ostanen lisää. Kuten huomaatte kumpikin käsirasva on käytetty viimeiseen pisaraan asti, kertoo miten paljon niistä tykkäsin :D.

Jostain Dermosilin tilauksesta bonustuotteena tuli hankittua primo Dekolletage seerumia. Alusta asti tää haisi mun mielestä tosi pahalta. Joitakin kertoja pakotin itseni kokeilemaan, mutta ei, ei pysty. Hus pois laatikoita täyttämästä.

Garnierin dödö on semmoista peruskamaa. Ei huippuhyvää, mutta ei ihan huonoakaan. Ja koska olen löytänyt paremminkin toimivia dödöjä, niin niitä sitten jatkossa mieluummin.

rubbish-2nd-quarter2016-6

Vuoden toisella kolmanneksella sain meikkituotteitakin loppumaan. Kuivahtamaan ja loppumaan olivat päässeet Too Facedin LashGasm ripsari, joka oli minusta alunperinkin massaltaan kuivaa, ja Cliniquen lash power mascara. Lash power on lämpimällä vedellä poistettavia ripsareita ja oli kyllä opikein hyvä sellainen. Sillä sai sopivasti pituutta ja tuuheutta räpsyttimiin, eikä valunut pitkänkään päivän aikana.

Cliniquen kierrettävä kulmakynä sävyssä 02 soft brown oli minulle juuri sopiva sävy. Oikein hyvä, olen tainnut hankkia tätä uuden kappaleenkin jo. Cliniqueia olivat myös sarja minikokoisia huulikiiltoja, joita on kokeiltu joskus kauan sitten ja jotka ovat sitten unohtuneet meikkilaatikon nurkkaan. En vaan osaa käyttää huulikiiltoja. Varmaan olivat reilusti vanhentuneita, siksi roskiin nämä.

Lumenen CC meikkivoide sävyssä light on mun arkiaamujen vakiovalinta. Kohtuullinen peittävyys ja kohtuullinen kesto. Loistava hinta-laatusuhde. Tätäkin on jo uusi tuubi käytössä.

Huh, aikamoinen romaani tästä tuli. Jaksoiko kukaan oikeasti lukea tänne asti?

*Tähdellä merkityt tuotteet olen saanut testattavaksi blogin kautta, pääosin pr-tapahtumien goodie bageistä.

Brexit binge

Kun Britannia äänesti EU-eron puolesta, melkein ensimmäinen ajatus oli byh-bye BeautyBay, Lookafantastic ja Feelunique. Vaan eihän tässä vielä ole hätää ja ensialkuun sukelsi punnan kurssikin sukelsi. Sinne se joutui taas mopo hukkaan, kun tämä emäntä hyödynsi punnan notkahduksen. Kuten niin moni muukin kosmetiikkafani. Meni ehkä hitusen överiksi, mutta kerrankos sitä. Tuli melkein semmoinen ahmintareaktio, siis binge.

Ja mitäs sitä sitten tuli ahmittua. Lämmin kesä on muistutellut minua, että kaappieni kätköissä ei ole oikein ollenkaan kevyitä päivävoiteita. Kuumalla naamani rasvoittuu ja kiiltää kilpaa järvenselän kanssa, joten rasvoittumisen vähentämiseksi tilasin ensin Caudalíen Vinosourcea Feeluniquelta. Öljytön S.O.S. Thirst-quenching serum ja Moiturizing mattifying fluid. Nämä on ihania, ovat jo käytössä ja tuntuvat kasvoilla kertakaikkisen loistavilta.

caudali-ja-vita-libe-binge

Lomalla olisi kiva ruskettua edes vähän. Kasvojen ruskettumisesta en niin välitä, mutta täysin pigmentittömät sääreni näytävät turhan kalvakoilta hameissa ja shortseissa. Olen kuullut Vita Liberataa kehuttavan itseruskettavien aateliksi, siksipä tarjouksen innoittamana tilasin sitä testiin samassa Feeluniquen tilauksessa. Self Tanning Gradual Lotion ja Self Tanning Tinted Mousse olivat tilaukseni, näytekoko Luxury Tania tuli kaupan päälle. Näistä lupaan raportoida tarkemmin myöhemmin.

Eka paketti ei ollut vielä edes kotiutunut, kun jo aloin kaipailemaan rasvoittumisen ja tukkivilta tuntuvien aurinkovoiteiden taltuttamiseksi kunnon putsareita ja naamioita sekä kevyttä, mutta kosteuttavaa yövoidetta. Ja sitten, hyvät ihmiset, tapahtui höyrähdys. Feeluniquen valikoimasta katsastelin sopivia tuotteita kun törmäsin Originsiin. Valehtelematta kaikki merkin tuotteet tuntuivat houkuttelevilta ja ylistävät tuotearviot saivat täyttämään ostoskoria äärirajoilleen. Uskoisittekos, että tämä ”haul” on se karsittu kasa?

origins-1

Puhdistukseen tilasin Originsilta Zero Oilin jokapäiväiseen pesuun, Out of Trouble naamion rauhoittamaan ongelmakohtia ja poistamaan rasvaisuutta syvältä huokosista. Drink Up-intensive kuulosti niin ihanalta, että halusin ehdottomasti  testata tätä yön yli pidettävää kosteuttavaa naamiota.

origins-2

Mun kokoelmassa oli myös päiväkäyttöön sopivan sy-voiteen kokoinen aukko, joten koriin päätyi koloa täyttämään GinZing -voide. Kesäiseen käyttöön yövoiteeksi nappasin High Potency Night-A-Mins -voiteen, jota olen jo muutaman kerran ehtinyt käyttääkin. Kunhan ennätän testata näitä kaikki kunnolla, niin kirjoitan sitten Originsin ihanuuksille pyhitetyn arviointipostauksen. Jos joku muuten on vielä suuntamassa lentäen ulkomaanlomille, niin Originsia myydään lentokentän luksuskosmetiikkaamyymälässä, siis siinä, missä on myös MACia myynnissä. Kannattaa käydä tutustumassa (ja tämä ei ole maksettu mainos)

Jälkimmäisessä tilauksessa oli kyllä vähän jotain muutakin, mutta niistä juttua toisella kertaa. Nyt kyllä tuntuu siltä, että olisi hyvä laittaa kortti kuivumaan hetkeksi. Ainakaan minulla ei ole juuri nyt ehkä yhtään mitään kosmetiikkatarpeita tarpeita, joten ehkäpä se onnistuisikin.

Turvakynnet

Vaikka muuta kosmetiikkaa on tullut shoppailtua kiihtyvällä tahdilla, on uusia lakkoja tullut hankittua viime aikoina hämmentävän vähän. Kuluvan vuoden aikana en ole varmaan hankkinut viittäkään uutta lakkaa. Siksipä musta laatikko, tuo testaamattomien lakkojen tyyssija, on ammottanut jo pitkään tyhjyyttään.

wheres-my-ch-ja-metallic-turq-3

Mitä sitä sitten lakkailee kynsilleen, kun saa vapaasti valita? No aika usein niitä turvalakkoja. Niitä joista tietää tykkäävänsä, joilla on helppo lakata ja joihin löytyy sopivia koristeita. Niitä joista jo etukäteen tietää, ettei voi mennä pahasti pieleen.

wheres-my-ch-ja-metallic-turq

Ei lie yllättävää, että yksi minun turvalakoistani on Essien Where’s my chauffeur. Se on turkoosi ja siinä on Essien leveä suti. Nuf said. Kahdella kerroksella saa oikein hyvän tuloksen ja siistittävää ei juurikaan jää. Päälle kerros Essien Good to go:ta, jotta pääsee pian leimaamaan.

wheres-my-ch-ja-metallic-turq-2

Leimat jälleen LeaLaC-A laatalta ja leimauslakka Dashicalta, tällä kertaa värinä Metallic Turquoise. Leimailu sujui vaivattomasti ja Essien Gel setter ei sotkenut leimoja. Mutta kamera sen sitten lopulta paljasti, että ei nämä täydelliset turvakynnet olleetkaan. Kuplia sinne oli ilmestynyt, livenä ne eivät kyllä erottuneet. Tietenkin tykkäsin näistä.

Tulipas kivat kynnet… ei hemmetti…

Aina silloin tällöin käy niin, että on kiva idea, kaikki menee putkeen lakatessa ja leimailun ylijumalat hymyilevät. Ja sitten. Aivan lopuksi, kun on levittämässä viimeistä kerrosta päällyslakkaa, kaikki leviää käsiin ja koko homma menee pilalle. Näin kävi näidenkin kynsien kanssa.

stockholm-disaster

Kynnet on lakattu jo joskus viime syksynä varmaankin, mutta eivät ole innoittaneet minua kirjoittamaan aiemmin (hah, mikäpä olisi). Pohjavärinä on OPIn Do You Have This Color in Stock-holm. Vallan kelpo violetti, joka oli helppo lakata. Leimauslakkana oli todennäköisesti jokin Dashican lakka, sillä todella vähän mitään muita olen viimeisen vuoden aikana edes käyttänyt. Kuvio on MoYou Londonin laatalta Princess 13.

stockholm-disaster-close-up

Niin, leimat siis levisivät aivan totaalisesti päällyslakkaa levittäessä. Kunpa muistaisinkin varmuudella, mitä päällyslakkaa käytin. Mutta kun en muista. Millään normaalisti käyttämälläni topperilla näin ei ole yleensä käynyt, mutta tämän lakkauksen onnistuin tuhrimaan aivan totaalisesti. Arvatkaapa harmittiko?

Kasvojen aurinkosuoja

Tämän tekstin aloitin jo viime syksynä, mutta kun aurinkoisimmat kelit oli jo ohitettu, niin julkaisematta jäi. Nyt kun kesää on vielä reilusti (toivottavasti) jäljellä, niin tuupataanpa tämä eetteriin vähän päivitettynä, eli viime kesänä testattuja kasvojen suojakreemejä olkaattepas hyvät. Ja koitan palata ihan lähiaikoina sitten tämän kesän suosikkeihin. (Vielä on kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä… Siinäpä korvamato teillekin, ei kestä kiittää 😉 )

aurinkosuojat-2015

Auringolta suojautuminen on tärkeää meille ihan kaikille. Minulle lisämausteen suojautumiseen tuo vitiligo eli valkopälvi. Minulla on paljon alueita, joilta pigmentti on tuhoutunut kokonaan ja jotka siis ovat kalmankalpeita ja palavat auringossa todella helposti. Muualla vartalossa olen ainakin tähän asti kesällä korostuvaa läikikyyttä kestänyt aika hyvin, mutta kasvoissa tummat ja vaaleat laikut häiritsevät. Siksipä käytän kasvoilla mahdollisimman suuria suojakertoimia ja koitan välttää naaman ruskettumista kokonaan. Tänäkään kesänä en ole ihan onnistunut, hiukan olen saanut väriä kasvoihini, mutta en niin valtavasti, että valkoisiksi jääneet alueet hyppisivät vastaantulijoiden silmiin.

aurinkosuojat-2015-favora

Mutta asiaan. Sain Emmalta testattavaksi hänelle tarpeettoman Favoran 50+ aurinkosuojan kasvoille. Se on paksua jankkia, kuten usein voimakkaat aurinkosuojavoiteet ovat. Myös sävy on aurinkorasvamainen eli hiukan kellertävän vihertävä.

aurinkosuojat-2015-favora-swipe

Tätä joutui todella työstämään, että sen sai levitettyä kasvoille. Levityksen jälkeen ihon pinta on todella tahmea. En edes uskalla ajatella, miten meikki levittyisi niin tahmealle ja rasvaiselle pinnalle. Olen käyttänyt tätä muutaman kerran töihin pyöräillessä ja pitää tunnustaa, että piti ihan pakottaa itseni testaamaan tätä. Tämä nimittäin haisee aika järkyttävälle. Entinen kanssabloggaajani Papu sanoisi varmaan, että tämä haisee kuoleman villasukille. No minulle hajusta tulee mieleen semmoinen sinihomejuustotäyte, jolla täytetään pikkuisia tuulihattuja. Niin, vaikka ihan homejuustosta tykkäänkin, niin tahdonko levittää sitä naamalleni? No en. Ei jatkoon.

aurinkosuojat-2015-EL-DW50

Estée Lauderin DayWear suojakertoimella 50 oli viime kesän hitti. Tätä suositeltiin mulle ihan meikinalusvoiteeksi, mutta kyllä tämäkin on niin rasvainen, että meikki liukui sinne tänne tämän päällä. Tuoksu on kuitenkin mieto ja jopa miellyttävä. Jollain todella kuivaihoisella saattaisi toimiakin jopa päivävoiteena.

aurinkosuojat-2015-EL-DW50-swipe

Levittyvyys oli kuitenkin ihan eri luokkaa Favoran kanssa, kuten kuvasta näkyy. Yhdellä sipaisulla ei tämäkään toki imeydy, mutta levittäminen ei myöskään käy työstä. Tämän olen käyttänyt loppuun aamuisin ennen töihin pyöräilemistä, kun en ole aikeissa meikata ennen seuraavaa naamanpesua.

aurinkosuojat-2015-nivea30

Mukaan vertailuun pääsi  tämä Nivean kasvoille tarkoitettu aurinkorasva. Tämä ei koitakaan olla mitään muuta kuin aurinkorasva. Tämä kuitenkin lupaa olevansa myös vedenkestävä. Kertoimia tosin vain 30, mutta en minä tämänkään kanssa alkanut punoittaa pigmentittömiltä alueiltani, vaikka jonkin verran auringossa oleilinkin.

aurinkosuojat-2015-nivea30-swipe

Sävy on taas hiukan kellertävä tälläkin ja vaikkei tämä ihan niin jankkia kuin Favora ollutkaan, niin selkeästi enemmän tätä piti työstää kuin EL:in rasvaa, jotta sai kunnolla levittymään. Pinta jäi aurinkorasvaiseksi, mikä ei yllättänyt, kun vedenkestävästä rasvasta oli kyse. Tätä käytin parilla rantareissulla ja loppuun sitten työpaikalla, aurinkorasvana kotiinpäin polkemaan lähtiessä.

aurinkosuojat-2015-LW30-sample

Muistaakseni viime kesän kauneusbloggaajien Turkumiitistä sain näytteen Louis Widmerin Sun Protection Faceiä. Minituubi toki, mutta kyllä tästä useampaankin käyttökertaan riitti. Tuoksu on mukavan raikas, eikä tuntuma ole ollenkaan perinteisen aurinkorasvan tyyppinen. Melkein harmitti, kun tämä tuubi tyhjeni, mutta ei niin paljoa, että olisin sännännyt ostamaan uutta.

aurinkosuojat-2015-LW30-sample-swipe

Tämä menee levittyvyydeltään samaan sarjaan Estée Lauderin kanssa. Ei siis aivan itsestään levity, mutta ei tarvi otsa hiessä työstääkään. Meikkiä ei minun rasvanaamallani tämänkään päälle uskaltaisi ajatella, mutta on tämä esim Niveaa kevyempi vaihtoehto.

aurinkosuojat-combo

Mitäpä minä sitten naamalleni levitän, kun aurinko paistaa ja meikatakin olisi kiva. No tällaisen kombon: Puhdistetuille kasvoille ensin Estée Lauderin DayWearia, ei siis sitä sk50 -versiota vaan ihan tavallista päivävoidetta, jossa on suojakerroin 15. Meikin alle Laura Gellerin Spacklea, eli primeria, jossa suojakerroin 30. Ja meikkivoiteeksi Lumenen CC Meikkivoidetta, jossa siinäkin suojakerrointa 20. Tällä kokoonpanolla saan suojattua itseni tosi hyvin ja tunne iholla ei ole liian rasvainen. Ihan kaikkein kuumimmilla keleillä tämäkin yhdistelmä alkaa liejuuntua, mutta enpä tiedä onko olemassakaan niin kestävää pohjaa, ettei minulle niin kävisi.

aurinkosuojat-combo-estee-lauder-swipe

Näistä DayWear imeytyy ainakin minun kasvoillekin täydellisesti eikä jätä minkäänlaista tuntumaa ihon pinnalle. Spackle on minusta enemmänkin kostea kuin rasvainen ja kuten kuvasta näkyy, on aika ohutta sekin ja levittyy hyvin. Vaikka kasvoilla on jo kaksi kerrosta, niin meikkivoide levittyy ongelmitta näiden päälle. Tästä yhdistelmästä olen tykännyt todella paljon.

aurinkosuojat-2015-dermostick

Käsilaukussa mukana kulkee jatkuvasti myös tämä tai vastaava. Dermosilin Sun Protection Stick SPF 50+. Muunkin merkkisiä minulla on ollut, mutta tässä on minusta hinta ja laatu hyvin kohdallaan. Tämän rasvaisempaa kamaa ei kyllä ole olemassakaan, mutta tätä hinkkaan esim niskaani ja se pigmentittömiin kohtiin erityisesti, kun joudun oleilemaan auringossa. Yleensähän minut löytää aina jostain varjosta, mutta aina se ei ole mahdollista.

Näillä eväin siis suojaan itseäni ja ihoani. Ihan ruskettumatta ei näilläkään selviä, mutta palamatta kuitenkin. Nämä siis olivat viime kesän testattuja. Vastaava Sticki kulkee mukana tänäkin kesänä ja Laura Gellerin Spacklea on edelleen käytössä. Muuten olenkin löytänyt uusia suosikkeja, niistä lisää toisella kertaa. Mitkäs on teidän parhaat aurinkosuojavinkit?

Pridekynnet

Koitetaanpas nyt vähän ajankohtaisempaa aihetta kuin melkein puoli vuotta vanhat roskat. Nimittäin pian kaksi viikkoa (onko näistäkin jo niin kauan kuitenkin…) sitten innostuin väsäämään itselleni pridekynnet. Ihanaiset Emma ja Sissi olivat tulossa tupatarkastukselle, joten jotain piti ränsistyneiden lakkojen tilalle taiteilla. Olin päättänyt kokeilla moni-/liukuvärileimausta ja alunperin oli suunnitelmissa pitäytyä ihan vaan punaisen, pinkin ja liilan sävyissä, mutta facen feedin täyttyessä pride-päivityksistä, sain jo pohjat lakattuani idean vaihtaa lennosta sateenkaaren sävyihin. Aika uhkarohkea idea kyllä, kun en ehkä aiemmin ole monivärileimausta edes kokeillut. Kunnolla vaan haastetta heti kärkeen siis.

pride-nails-2

Joten ei muuta kuin leimalakkalaatikkoa penkomaan. Aika hyvän suoran pridevärejä tai ainakin sinne päin sieltä löysinkin. Vain oranssi jäi uupumaan. Muuten lakat ovat Dashican leimauslakkoja, mutta oranssi on China Glazen Orange You Hot. Pohjalle olin lakannut Essien taannoista Breast Cancer awareness lakkaa; We Can Do It Pink!, joka on lähes valkoinen vaaleanvaalea pinkki. Eikös nimi ole sopivan voimaannuttava myös Pride-käyttöön? Vuonna 2010 julkaistussa lakassa on kammottavankapea suti, mutta silti sain kahdella kerroksella leimojen alle kohtuullisen tasaisen kerroksen. Kerros Essien Good to Go:ta kuivattamaan pinta leimausvalmiiksi.

pridet-stamps

Leimakuvioksi valitsin kouheroa isolta LeaLac A laatalta. Aluksi tiputtelin pisarat leimauslakkoja kuvion reunalle järjestyksessä, niin että pisarat koskettivat toisiaan. Sitten nopea vetäisy skrapalla ja nopeasti kuvio leimasimelle. Mulla taisi olla olla käytössä kirkas stampperi Born Bretty storesta. Jostain syystä kaikki värit eivät nousseet leimasimelle tai sitten eivät tarttuneet leimasimelta kynnelle. En tainnut yhdellekään kynnelle myöskään saada mahdutettua koko kirjoa värejä. Mutta ekaksi monivärileimarykäykseksi tää onnistui ihan kohtuullisesti. Ja oli ne livenä aika värikkäätkin. Kerros Essien Gel Setteriä suojasi leimausaherruksen tuloksen.

pride-nails

Ja kaiken kruunuksi muistin kuvata kynnet vasta parin päivän jälkeen, kun kärjet oli jo hiukan kuluneet ja muutama kulmakin lohjennut. Enkä edes viitsi mainita, mitä mieltä olen kuvien laadusta, mutta onpahan taas varaa parantaa. Ensi kertaan, tilulii!