Brexit binge

Kun Britannia äänesti EU-eron puolesta, melkein ensimmäinen ajatus oli byh-bye BeautyBay, Lookafantastic ja Feelunique. Vaan eihän tässä vielä ole hätää ja ensialkuun sukelsi punnan kurssikin sukelsi. Sinne se joutui taas mopo hukkaan, kun tämä emäntä hyödynsi punnan notkahduksen. Kuten niin moni muukin kosmetiikkafani. Meni ehkä hitusen överiksi, mutta kerrankos sitä. Tuli melkein semmoinen ahmintareaktio, siis binge.

Ja mitäs sitä sitten tuli ahmittua. Lämmin kesä on muistutellut minua, että kaappieni kätköissä ei ole oikein ollenkaan kevyitä päivävoiteita. Kuumalla naamani rasvoittuu ja kiiltää kilpaa järvenselän kanssa, joten rasvoittumisen vähentämiseksi tilasin ensin Caudalíen Vinosourcea Feeluniquelta. Öljytön S.O.S. Thirst-quenching serum ja Moiturizing mattifying fluid. Nämä on ihania, ovat jo käytössä ja tuntuvat kasvoilla kertakaikkisen loistavilta.

caudali-ja-vita-libe-binge

Lomalla olisi kiva ruskettua edes vähän. Kasvojen ruskettumisesta en niin välitä, mutta täysin pigmentittömät sääreni näytävät turhan kalvakoilta hameissa ja shortseissa. Olen kuullut Vita Liberataa kehuttavan itseruskettavien aateliksi, siksipä tarjouksen innoittamana tilasin sitä testiin samassa Feeluniquen tilauksessa. Self Tanning Gradual Lotion ja Self Tanning Tinted Mousse olivat tilaukseni, näytekoko Luxury Tania tuli kaupan päälle. Näistä lupaan raportoida tarkemmin myöhemmin.

Eka paketti ei ollut vielä edes kotiutunut, kun jo aloin kaipailemaan rasvoittumisen ja tukkivilta tuntuvien aurinkovoiteiden taltuttamiseksi kunnon putsareita ja naamioita sekä kevyttä, mutta kosteuttavaa yövoidetta. Ja sitten, hyvät ihmiset, tapahtui höyrähdys. Feeluniquen valikoimasta katsastelin sopivia tuotteita kun törmäsin Originsiin. Valehtelematta kaikki merkin tuotteet tuntuivat houkuttelevilta ja ylistävät tuotearviot saivat täyttämään ostoskoria äärirajoilleen. Uskoisittekos, että tämä ”haul” on se karsittu kasa?

origins-1

Puhdistukseen tilasin Originsilta Zero Oilin jokapäiväiseen pesuun, Out of Trouble naamion rauhoittamaan ongelmakohtia ja poistamaan rasvaisuutta syvältä huokosista. Drink Up-intensive kuulosti niin ihanalta, että halusin ehdottomasti  testata tätä yön yli pidettävää kosteuttavaa naamiota.

origins-2

Mun kokoelmassa oli myös päiväkäyttöön sopivan sy-voiteen kokoinen aukko, joten koriin päätyi koloa täyttämään GinZing -voide. Kesäiseen käyttöön yövoiteeksi nappasin High Potency Night-A-Mins -voiteen, jota olen jo muutaman kerran ehtinyt käyttääkin. Kunhan ennätän testata näitä kaikki kunnolla, niin kirjoitan sitten Originsin ihanuuksille pyhitetyn arviointipostauksen. Jos joku muuten on vielä suuntamassa lentäen ulkomaanlomille, niin Originsia myydään lentokentän luksuskosmetiikkaamyymälässä, siis siinä, missä on myös MACia myynnissä. Kannattaa käydä tutustumassa (ja tämä ei ole maksettu mainos)

Jälkimmäisessä tilauksessa oli kyllä vähän jotain muutakin, mutta niistä juttua toisella kertaa. Nyt kyllä tuntuu siltä, että olisi hyvä laittaa kortti kuivumaan hetkeksi. Ainakaan minulla ei ole juuri nyt ehkä yhtään mitään kosmetiikkatarpeita tarpeita, joten ehkäpä se onnistuisikin.

Turvakynnet

Vaikka muuta kosmetiikkaa on tullut shoppailtua kiihtyvällä tahdilla, on uusia lakkoja tullut hankittua viime aikoina hämmentävän vähän. Kuluvan vuoden aikana en ole varmaan hankkinut viittäkään uutta lakkaa. Siksipä musta laatikko, tuo testaamattomien lakkojen tyyssija, on ammottanut jo pitkään tyhjyyttään.

wheres-my-ch-ja-metallic-turq-3

Mitä sitä sitten lakkailee kynsilleen, kun saa vapaasti valita? No aika usein niitä turvalakkoja. Niitä joista tietää tykkäävänsä, joilla on helppo lakata ja joihin löytyy sopivia koristeita. Niitä joista jo etukäteen tietää, ettei voi mennä pahasti pieleen.

wheres-my-ch-ja-metallic-turq

Ei lie yllättävää, että yksi minun turvalakoistani on Essien Where’s my chauffeur. Se on turkoosi ja siinä on Essien leveä suti. Nuf said. Kahdella kerroksella saa oikein hyvän tuloksen ja siistittävää ei juurikaan jää. Päälle kerros Essien Good to go:ta, jotta pääsee pian leimaamaan.

wheres-my-ch-ja-metallic-turq-2

Leimat jälleen LeaLaC-A laatalta ja leimauslakka Dashicalta, tällä kertaa värinä Metallic Turquoise. Leimailu sujui vaivattomasti ja Essien Gel setter ei sotkenut leimoja. Mutta kamera sen sitten lopulta paljasti, että ei nämä täydelliset turvakynnet olleetkaan. Kuplia sinne oli ilmestynyt, livenä ne eivät kyllä erottuneet. Tietenkin tykkäsin näistä.

Tulipas kivat kynnet… ei hemmetti…

Aina silloin tällöin käy niin, että on kiva idea, kaikki menee putkeen lakatessa ja leimailun ylijumalat hymyilevät. Ja sitten. Aivan lopuksi, kun on levittämässä viimeistä kerrosta päällyslakkaa, kaikki leviää käsiin ja koko homma menee pilalle. Näin kävi näidenkin kynsien kanssa.

stockholm-disaster

Kynnet on lakattu jo joskus viime syksynä varmaankin, mutta eivät ole innoittaneet minua kirjoittamaan aiemmin (hah, mikäpä olisi). Pohjavärinä on OPIn Do You Have This Color in Stock-holm. Vallan kelpo violetti, joka oli helppo lakata. Leimauslakkana oli todennäköisesti jokin Dashican lakka, sillä todella vähän mitään muita olen viimeisen vuoden aikana edes käyttänyt. Kuvio on MoYou Londonin laatalta Princess 13.

stockholm-disaster-close-up

Niin, leimat siis levisivät aivan totaalisesti päällyslakkaa levittäessä. Kunpa muistaisinkin varmuudella, mitä päällyslakkaa käytin. Mutta kun en muista. Millään normaalisti käyttämälläni topperilla näin ei ole yleensä käynyt, mutta tämän lakkauksen onnistuin tuhrimaan aivan totaalisesti. Arvatkaapa harmittiko?

Kasvojen aurinkosuoja

Tämän tekstin aloitin jo viime syksynä, mutta kun aurinkoisimmat kelit oli jo ohitettu, niin julkaisematta jäi. Nyt kun kesää on vielä reilusti (toivottavasti) jäljellä, niin tuupataanpa tämä eetteriin vähän päivitettynä, eli viime kesänä testattuja kasvojen suojakreemejä olkaattepas hyvät. Ja koitan palata ihan lähiaikoina sitten tämän kesän suosikkeihin. (Vielä on kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä… Siinäpä korvamato teillekin, ei kestä kiittää 😉 )

aurinkosuojat-2015

Auringolta suojautuminen on tärkeää meille ihan kaikille. Minulle lisämausteen suojautumiseen tuo vitiligo eli valkopälvi. Minulla on paljon alueita, joilta pigmentti on tuhoutunut kokonaan ja jotka siis ovat kalmankalpeita ja palavat auringossa todella helposti. Muualla vartalossa olen ainakin tähän asti kesällä korostuvaa läikikyyttä kestänyt aika hyvin, mutta kasvoissa tummat ja vaaleat laikut häiritsevät. Siksipä käytän kasvoilla mahdollisimman suuria suojakertoimia ja koitan välttää naaman ruskettumista kokonaan. Tänäkään kesänä en ole ihan onnistunut, hiukan olen saanut väriä kasvoihini, mutta en niin valtavasti, että valkoisiksi jääneet alueet hyppisivät vastaantulijoiden silmiin.

aurinkosuojat-2015-favora

Mutta asiaan. Sain Emmalta testattavaksi hänelle tarpeettoman Favoran 50+ aurinkosuojan kasvoille. Se on paksua jankkia, kuten usein voimakkaat aurinkosuojavoiteet ovat. Myös sävy on aurinkorasvamainen eli hiukan kellertävän vihertävä.

aurinkosuojat-2015-favora-swipe

Tätä joutui todella työstämään, että sen sai levitettyä kasvoille. Levityksen jälkeen ihon pinta on todella tahmea. En edes uskalla ajatella, miten meikki levittyisi niin tahmealle ja rasvaiselle pinnalle. Olen käyttänyt tätä muutaman kerran töihin pyöräillessä ja pitää tunnustaa, että piti ihan pakottaa itseni testaamaan tätä. Tämä nimittäin haisee aika järkyttävälle. Entinen kanssabloggaajani Papu sanoisi varmaan, että tämä haisee kuoleman villasukille. No minulle hajusta tulee mieleen semmoinen sinihomejuustotäyte, jolla täytetään pikkuisia tuulihattuja. Niin, vaikka ihan homejuustosta tykkäänkin, niin tahdonko levittää sitä naamalleni? No en. Ei jatkoon.

aurinkosuojat-2015-EL-DW50

Estée Lauderin DayWear suojakertoimella 50 oli viime kesän hitti. Tätä suositeltiin mulle ihan meikinalusvoiteeksi, mutta kyllä tämäkin on niin rasvainen, että meikki liukui sinne tänne tämän päällä. Tuoksu on kuitenkin mieto ja jopa miellyttävä. Jollain todella kuivaihoisella saattaisi toimiakin jopa päivävoiteena.

aurinkosuojat-2015-EL-DW50-swipe

Levittyvyys oli kuitenkin ihan eri luokkaa Favoran kanssa, kuten kuvasta näkyy. Yhdellä sipaisulla ei tämäkään toki imeydy, mutta levittäminen ei myöskään käy työstä. Tämän olen käyttänyt loppuun aamuisin ennen töihin pyöräilemistä, kun en ole aikeissa meikata ennen seuraavaa naamanpesua.

aurinkosuojat-2015-nivea30

Mukaan vertailuun pääsi  tämä Nivean kasvoille tarkoitettu aurinkorasva. Tämä ei koitakaan olla mitään muuta kuin aurinkorasva. Tämä kuitenkin lupaa olevansa myös vedenkestävä. Kertoimia tosin vain 30, mutta en minä tämänkään kanssa alkanut punoittaa pigmentittömiltä alueiltani, vaikka jonkin verran auringossa oleilinkin.

aurinkosuojat-2015-nivea30-swipe

Sävy on taas hiukan kellertävä tälläkin ja vaikkei tämä ihan niin jankkia kuin Favora ollutkaan, niin selkeästi enemmän tätä piti työstää kuin EL:in rasvaa, jotta sai kunnolla levittymään. Pinta jäi aurinkorasvaiseksi, mikä ei yllättänyt, kun vedenkestävästä rasvasta oli kyse. Tätä käytin parilla rantareissulla ja loppuun sitten työpaikalla, aurinkorasvana kotiinpäin polkemaan lähtiessä.

aurinkosuojat-2015-LW30-sample

Muistaakseni viime kesän kauneusbloggaajien Turkumiitistä sain näytteen Louis Widmerin Sun Protection Faceiä. Minituubi toki, mutta kyllä tästä useampaankin käyttökertaan riitti. Tuoksu on mukavan raikas, eikä tuntuma ole ollenkaan perinteisen aurinkorasvan tyyppinen. Melkein harmitti, kun tämä tuubi tyhjeni, mutta ei niin paljoa, että olisin sännännyt ostamaan uutta.

aurinkosuojat-2015-LW30-sample-swipe

Tämä menee levittyvyydeltään samaan sarjaan Estée Lauderin kanssa. Ei siis aivan itsestään levity, mutta ei tarvi otsa hiessä työstääkään. Meikkiä ei minun rasvanaamallani tämänkään päälle uskaltaisi ajatella, mutta on tämä esim Niveaa kevyempi vaihtoehto.

aurinkosuojat-combo

Mitäpä minä sitten naamalleni levitän, kun aurinko paistaa ja meikatakin olisi kiva. No tällaisen kombon: Puhdistetuille kasvoille ensin Estée Lauderin DayWearia, ei siis sitä sk50 -versiota vaan ihan tavallista päivävoidetta, jossa on suojakerroin 15. Meikin alle Laura Gellerin Spacklea, eli primeria, jossa suojakerroin 30. Ja meikkivoiteeksi Lumenen CC Meikkivoidetta, jossa siinäkin suojakerrointa 20. Tällä kokoonpanolla saan suojattua itseni tosi hyvin ja tunne iholla ei ole liian rasvainen. Ihan kaikkein kuumimmilla keleillä tämäkin yhdistelmä alkaa liejuuntua, mutta enpä tiedä onko olemassakaan niin kestävää pohjaa, ettei minulle niin kävisi.

aurinkosuojat-combo-estee-lauder-swipe

Näistä DayWear imeytyy ainakin minun kasvoillekin täydellisesti eikä jätä minkäänlaista tuntumaa ihon pinnalle. Spackle on minusta enemmänkin kostea kuin rasvainen ja kuten kuvasta näkyy, on aika ohutta sekin ja levittyy hyvin. Vaikka kasvoilla on jo kaksi kerrosta, niin meikkivoide levittyy ongelmitta näiden päälle. Tästä yhdistelmästä olen tykännyt todella paljon.

aurinkosuojat-2015-dermostick

Käsilaukussa mukana kulkee jatkuvasti myös tämä tai vastaava. Dermosilin Sun Protection Stick SPF 50+. Muunkin merkkisiä minulla on ollut, mutta tässä on minusta hinta ja laatu hyvin kohdallaan. Tämän rasvaisempaa kamaa ei kyllä ole olemassakaan, mutta tätä hinkkaan esim niskaani ja se pigmentittömiin kohtiin erityisesti, kun joudun oleilemaan auringossa. Yleensähän minut löytää aina jostain varjosta, mutta aina se ei ole mahdollista.

Näillä eväin siis suojaan itseäni ja ihoani. Ihan ruskettumatta ei näilläkään selviä, mutta palamatta kuitenkin. Nämä siis olivat viime kesän testattuja. Vastaava Sticki kulkee mukana tänäkin kesänä ja Laura Gellerin Spacklea on edelleen käytössä. Muuten olenkin löytänyt uusia suosikkeja, niistä lisää toisella kertaa. Mitkäs on teidän parhaat aurinkosuojavinkit?

Pridekynnet

Koitetaanpas nyt vähän ajankohtaisempaa aihetta kuin melkein puoli vuotta vanhat roskat. Nimittäin pian kaksi viikkoa (onko näistäkin jo niin kauan kuitenkin…) sitten innostuin väsäämään itselleni pridekynnet. Ihanaiset Emma ja Sissi olivat tulossa tupatarkastukselle, joten jotain piti ränsistyneiden lakkojen tilalle taiteilla. Olin päättänyt kokeilla moni-/liukuvärileimausta ja alunperin oli suunnitelmissa pitäytyä ihan vaan punaisen, pinkin ja liilan sävyissä, mutta facen feedin täyttyessä pride-päivityksistä, sain jo pohjat lakattuani idean vaihtaa lennosta sateenkaaren sävyihin. Aika uhkarohkea idea kyllä, kun en ehkä aiemmin ole monivärileimausta edes kokeillut. Kunnolla vaan haastetta heti kärkeen siis.

pride-nails-2

Joten ei muuta kuin leimalakkalaatikkoa penkomaan. Aika hyvän suoran pridevärejä tai ainakin sinne päin sieltä löysinkin. Vain oranssi jäi uupumaan. Muuten lakat ovat Dashican leimauslakkoja, mutta oranssi on China Glazen Orange You Hot. Pohjalle olin lakannut Essien taannoista Breast Cancer awareness lakkaa; We Can Do It Pink!, joka on lähes valkoinen vaaleanvaalea pinkki. Eikös nimi ole sopivan voimaannuttava myös Pride-käyttöön? Vuonna 2010 julkaistussa lakassa on kammottavankapea suti, mutta silti sain kahdella kerroksella leimojen alle kohtuullisen tasaisen kerroksen. Kerros Essien Good to Go:ta kuivattamaan pinta leimausvalmiiksi.

pridet-stamps

Leimakuvioksi valitsin kouheroa isolta LeaLac A laatalta. Aluksi tiputtelin pisarat leimauslakkoja kuvion reunalle järjestyksessä, niin että pisarat koskettivat toisiaan. Sitten nopea vetäisy skrapalla ja nopeasti kuvio leimasimelle. Mulla taisi olla olla käytössä kirkas stampperi Born Bretty storesta. Jostain syystä kaikki värit eivät nousseet leimasimelle tai sitten eivät tarttuneet leimasimelta kynnelle. En tainnut yhdellekään kynnelle myöskään saada mahdutettua koko kirjoa värejä. Mutta ekaksi monivärileimarykäykseksi tää onnistui ihan kohtuullisesti. Ja oli ne livenä aika värikkäätkin. Kerros Essien Gel Setteriä suojasi leimausaherruksen tuloksen.

pride-nails

Ja kaiken kruunuksi muistin kuvata kynnet vasta parin päivän jälkeen, kun kärjet oli jo hiukan kuluneet ja muutama kulmakin lohjennut. Enkä edes viitsi mainita, mitä mieltä olen kuvien laadusta, mutta onpahan taas varaa parantaa. Ensi kertaan, tilulii!

Ihan roskaa

Heippa. Hiljaiseloa blogissa on ollut aika pitkään. Selityksiä voisi olla monta, mutta sanonpahan vaan, että ensin en ehtinyt, sitten ei huvittanut ja sitten kun olisi huvittanut, oli iso kynnys palata. Niinpä koitan saada lukon murtumaan kirjoittamalla ihan roskaa. Tässäpä siis tulee loppuneita tuotteita ehkä tammi-helmikuulta. Sillä jälleen on keräyspisteessä tyhjiä purnukoita valtava kasa, joten on näiden kuvaamisesta taatusti jo aikaa. Ehkä pitäisikin nimetä tämä postaus 2016 ensimmäisen vuosineljänneksen loppuneiksi ja tuo sittemmin kertynyt läjä sitten toisen vuosineljänneksen roskiksi…

slut-0616-1

Mutta asiaan. Lomareissua varten olin joskus hankkinut Aussien Miracle Moist sampoo-hoitsikkaduon matkakokoisena. Ihan hyvää tavaraa oli, ei valittamista, tuoksukin oli oikein kiva. Tuli käytettyä loppuun uimareissuilla.

Acon käsirasva Canola oil&Q10 oli myös ihan ok, ei kyllä herätä enää mitään isoja reaktioita, joten oli varmaan ihan peruskamaa, kun en paremmin muista.

Vichyn Aqualia Thermal Light kosteusvoide oli tosi hyvä. Kevyt, mutta kosteuttava, tosi mieto kiva tuoksu, liukui hyvin kasvoille ja sopi ainakin talviaikaan mulla hyvin meikin alle. Mun tuubi on jotain tosi vanhaa mallia, nykyään tämä voide on matalassa purkissa, josta joutuu ottamaan sormella tai spaattelilla. Itse kyllä tykkäisin enemmän tämmöisestä tuubista, on siistimpi ja helpompi kuljettaa mukana. Silti voisin ostaa uudelleenkin joskus.

Tällä kertaa loppui Colgaten hammastahna, aika perus. Seuraava taitaa olla samanlainen, kun tykkään tuomoisesta nopeasta korkista, mitä ei tavi ruuvata.

slut-0616-2

Elisabeth Ardenin Green Tea -sarja on mun suosikkeja vartalotuotteissa. Tällä kertaa tyhjeni jättipumppupullo Refreshing body lotionia. Tämän sarjan tuotteita tullaan varmasti näkemään jatkossakin.

Batisten kuivashampoo on tuttu näky monien blogien loppuneet-listauksissa, niin täällä ”paklaamossakin”. Tämä versio on kauneusmessuilta ostettu Heavenly volume, joka on mun makuun vähän turhankin tymäkkää tavaraa. Mulla on tätä kyllä parhaillaankin käytössä, se taitaa olla jostain blogitapahtumasta saatu yksilö.

Tykkään käyttää suihkussa kasvojen pesuun vaahtoavia putsareita. Siksi olin hankkinut testiin tämän Body Shopin Aloe Gentle Facial Washin. Mutta oli kyllä aika pettymys; vaahto oli lirua, eikä tuoksukaan oikein miellyttänyt. Sinnillä käytin loppuun, mutta uutta tuskin tulen hankkimaan.

Dermosilin 35+Active energy cream oli tosi perus naamarasva. Ei kovin kevyt, mutta sopi talvisaikaan uinnin jälkeen kosteuttamaan tavallisesti rasvaista naamaani. Ei tainnut tuoksuakaan juuri miltään.

Blogiriennoista mukaan tarttuneen Lumenen Bright Now Vitamin C Rich Cremen käytin talvipakkasilla yövoiteena. Silloin omakin nassu huuteli tehokkaampia kosteuttajia, ja tämä sopi hyvin. Kevyesti lakan (siis se marja) tuoksuinen ja vaalean keltainen väri olivat ihan mukavia.

slut-0616-3

Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, käyn jatkuvasti uimahallilla, omissa treeneissä kerran tai kaksi viikossa ja sitten vielä lasten kanssa uimakoulussa. Viime keväänä mulla oli tavoitteena käyttää erilaisia näytepakkauksia pois nurkista mahdollisimman paljon hallireissuilla. Ihan hyvään vauhtiin pääsinkin ja muutama tuote pääsi listalle ”tätä voisi joskus testata ihan kunnolla”. Enemmänkin näitä pusseja on tyhjentynyt, mutta kaikkia en kuvauksiin säästänyt :D.

slut-0616-4

Tämmöinen Sephoran naamiokin tuli käytettyä. En kyllä osaa sanoa oliko sillä merkittävää vakutusta ihoon, mutta tulipahan testattua.

Semmoisia loppui alkuvuodesta. Ei tämä kirjoittaminen nyt taas niin kamalaa ollutkaan, ehkä mä vielä saan blogin uudelleen vauhtiin. Ainakin lisää roskaa voisi kirjoittaa :D. Saapa nähdä.

”Frozen”-kynnet

Hiihtoloman koittaessa teki mieli saada talvista tunnelmaa edes kynsille ja kun kurkistus käyttämättömien lakkojen laatikkoon paljasti Emmalta nyysimäni JulienG:n Santorinin ja OPIn Make Light of the Situationin, oli suunnitelma valmis. Ensin kaksi kerrosta Santorinia, yksikin olisi melkein riittänyt. Päälle ohut vetäisy OPIa ja Essien gel setteriä kruunaamaan koko komeus. Ihana kimalteleva kokonaisuus ja tuijottelukynnet done.

JulieGSantorini-OPI-MLotS

Kesällä 7 vuotta täyttävä ja pientä prinsessavaihetta parhaillaan elävä tyttäreni totesi näistä, että ihan Frozen-kynnet. No miksipä ei.

JulieGSantorini-OPI-MLotS2

Ei tämä silti ihan putkeen mennyt. Ekaa kertaa testailin Trindin nail repair naturalia ja sain kuulla, että lakat haisee ihan hirveelle. Jouduin pakenemaan lakkoineni pois possuilupisteeltäni alakertaan, jotta mies ei hajusta häiriinny. Syytän Trindin formaldehydikäryä, sillä normilakkauksista ei ainakaan aiemmin ole valiteltu.

JulieGSantorini-OPI-MLotS3

Maanpaossa ja valla kunnon työskentelyvaloa eivät kaikki kerrokset sitten ilmeisesti olleet täysin kynsien reunoille ylettäviä, sillä seuraavana päivänä havaitsin useammassakin kynnessä kutistumia tyvessä ja sivuissa. En kuitekaan antanut sen häiritä menoa, vaan nautin kimmellyksestä ja näistä kynsistä useita päiviä. Muistin kuvata nämä vasta muutaman päivän jälkeen, joten kärjissä näkyy hiukan jo kulumaa. En kyllä ymmärrä, miksi Emma tahtoi näistä luopua, kiitän ja kumarran, minun onneni.

Sisustussunnuntai, osa 3. Arjen pieni helpottaja

Huhhei, olipa kiireinen viikko. Esikoisella on ollut vesirokko ja töissäkin hoppua. Ja muutama mukavakin juttu on viikkoon mahtunut. Mutta joka tapauksessa en ole kotikoneen ääressä paljoa ehtinyt istuskelemaan ja siksipä tämä sisustussunnuntaijuttu on viikon ensimmäinen postaus. Kiireisen viikon keskellä olen kyllä ehtinyt ottamaan aika paljon kuvia tulevia postauksia varten, joten toivotaan, että postaustahti tihenee tulevaisuudessa.

savo2

Tällä kertaa sisustussunnuntai suuntaa keittiöön. Meillähän on sellainen tilanne, että yläkaappeja on keittiössä hyvin vähän, ikkunoita sitten senkin edestä. Jotenkin kuitenkin keittiössä tarvittaville sähkölaitteille olisi saatava virtaa. Kun niitä pistokkeita ei voinut asemoida kaapistojen alapinnalle tai kaappien välitilaan tason takaseinään, oli etsittävä muunlaisia ratkaisuja.

savo-up

Aiemmin olin jossain nähnyt sellaisia tolppia, jotka saa nostettua ylös tasosta ja joissa on sitten useampi pistoke. Sellaiset oli meilläkin suunnitelmissa, kunnes sitten keittiötä Domuksella suunnitellessamme meille esiteltiin Savon Twist Around -malli. Meillä nimittäin ei ole alakaappejakaan vaan vetolaatikoita ja sellainen tolppamalli vie aina tilaa tason altakin, sillä sinnehän se uppoaa, kun ei ole esillä pöydän päällä. Ja koska ei haluttu lyhentää laatikoita (lopulta tolpatkin olisivat mahtuneet, sillä pistokkeet ovat kulmalieden vieressä ”hukkatila”kolmioiden päällä) ja miellyttiin muutenkin kovasti twist-malliin, luovuttiin tolppasuunnitelmista.

savo-closed

Keittiön graniittitasot ovatkin jo taustalla vilahtaneet ainakin sitruunaista kropparasvaa esittelevässä postauksessa. Rosterinen Twist Around uppoaa mielestäni kauniisti harmaaseen graniittipintaan ja juttelee tietysti hyvin keittiön rosteristen kodinkoneiden kanssa. Levyn keskellä olevaa nappia painetaan ja sitten vain käännetään päällyslevyä, jolloin kaksi pistoketta paljastuu käyttöön. Olen ollut näihin tosi tyytyväinen ja voinkin suositella keittiöremppaajille varauksetta.

Ei yhteustyötä mainittujen firmojen kanssa enkä hyödy klikkailuista, joten anna palaa ja surffaa rauhassa eteenpäin.

Sisustussunnuntai, osa 2. Valoa pimeyteen

Noniin tässä viime sunnuntailta unohtunut sisustuspostaus, jonka myötä haluan toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää. Täällä vietetään valentiinusta tukevasti sisätiloissa, osalla porukasta flunssa ja yhdellä vesirokko. Good times…

Muuttopäivämme uuteen kotiin sattui joulukuun alkuun. Täässä Espoossa lumesta oli turha haaveksia, joten synkässä melkein ympärvuorokautisessa pimeydessä aika selkeää oli, että valaistus pitää olla kunnossa ihan alusta alkaen. Teetimme koko talon valaistussuunnitelman sisustussuunnittelijalla (Ida Lestinen), samalla kun mietittiin hänen kanssaan taloon sopiva värimaailma ja kivat laatat niihin tiloihin, joissa laattoja tarvitaan. Ja se kyllä kannatti. Itse en olisi osannut laittaa niin paljon valoja, kuin hän meille suunnitteli, saati sitten käyttää epäsuoria valaistusratkaisuja. Hyvää runsaassa valojen määrässä on, että mahdollisuuksia on paljon erilaisiin valaistustasoihin. Takkatulen loistaessa istuessani kirjan kanssa punaviinilasi seuranani (in my dreams) ei tarvita kuin pehmeää tunnelmavaloa ja kun taas etsitään pikkuruisia Lego Friends tilpehöörejä (melko usein), saadaan koko kämppä yhtä kirkkaaksi kuin kesäisessä auringonpaisteessa.

PH5-light

Pääosin talomme on valaistu kattoon upotetuilla spottivaloilla, mutta muutamassa paikassa pääsimme valitsemaan muitakin valaisimia. Kun vanhaa kotia oli kalustettu ja sisustettu ollessamme vielä melkein opiskelijoita, päätettiin nyt uudessa kodissa alkaa pikkuhiljaa päivittää kaikkea ulkokuoren lisäksikin omaa tyylisilmää miellyttäväksi. Muuttofirmakin ihmetteli, miten vähän kalusteita meidän muuttokuormassamme oli :D.

Mutta tosiaan, tämän sunnuntain aiheena on yleisen valaistuslöpinän lisäksi pitkään haaveilemamme valaisin. Sekä minä että mieheni olemme sisustuksessa aika samoilla linjoilla, klassista sekoitaen maalaisromantiikkaa skandinaavisen pelkistettyyn tyyliin. Siksi Poulsenin PH5-valaisin oli meille kummallekin sopiva valinta valaisemaan ruokapöytäämme. Tästä lampusta on olemassa useita eri värisiä vaihtoehtoja, mutta me halusimme ehdottomasti alkuperäisen eli classicin.

PH5-darktop

Tämä lamppu valaisee melkein joka toista tanskalaiskotia, Suomessa sillä on enemmänkin designlampun maine. Lampun on suunnitellut Poul Henningsen vuonna 1958 osana PH-lamppusarjaa Lous Poulsenin valaisintalolle. Numero 5 lampun nimessä tulee varjostimen leveydestä, joka on 50 senttiä eli 5 desimetriä. Lamppu on suunniteltu niin, että se antaa sinisen ja punaisen varjostimensa ansiosta tasaista hajavaloa ympärilleen roikkuessaaan matalalla pöydän päällä. Valo on miellyttävää valonlähteestä riippumatta. Henningsen on itse hehkulamppuihin liittyen todennut, että ”Koko elämäni olen uskonut, että kuluttajan huomioiminen ja terve järki tulisi voittamaan mutta nyt minusta on tullut fatalisti. Hyväksyn kohtaloni ja olen Louis Poulsenin luvalla suunnitellut PH-valaisimen jossa voi käyttää mitä tahansa valonlähdettä – kiiltomatoja, joulukuusenkynttilöitä sekä 100W hehkulamppuja. Loisteputki on kuitenkin tämänhetkisessä muodossaan liian pitkä!

PH5-dark

Meillä lampussa on led-lamppu valonlähteenä, joten voin olla Poul Henningsenin kanssa samaa mieltä, valo on todellakin kaunista riippumatta valonlähteestä.

Lähteet: Wikipedia, Vepsäläinen ja Finnish design shop. Ei yhteistyötä minkään edellämainitun kanssa.

Nopeat nörttikynnet

Viime viikolla eräänä iltana piti lakata kynnet kiiresti, koska edellinen lakkaus oli jo todella huonossa kunnossa ja seuraavaana päivänä halusin käsien olevan sitä edustavammat, koska työpaikan sijaan olin suuntaamassa kurssille pariksi päiväksi. Katse osui a-anglandin Iseult -lakkaan, joka on kaunis vaalea beige, vivahtaa aivan hitusen pinkkiin ja hohtaa kauniisti. Kahdella kerroksella (poikkeuksellista näin vaalealle lakalle) sai aikalailla peittävän ja tasaisen pinnan aikaan. Ensimmäinen kurssipäivä menikin vaaleilla yksivärisillä kynsillä.

iseult-ja-haltiakieli

Ekan kurssipäivän iltana jouduin olosuhteiden pakosta odottelemaan pyykkikoneen valmistumista ja sain päähäni pitkästä aikaa leimailla yksivärisille kynsilleni hieman. Mielessäni näin pergamenttimaisen kirjakäärön ruskistuneine teksteineen. Eli ei muuta kuin sopivaa tekstilaattaa etsimään. MoYoun Geek collection laatalta nro 5 löytyi hauskaa haltiatekstiä Taru sormusten herrasta -hengessä. Spot on.

iseult-ja-haltiakieli-2

Sitten vain leimailin menemään. Dashican ruskea kimalteleva leimauslakka nousi kuin unelma Creative shopin leimasimeen, suuremmin tähtäilemättä roiskin menemään ja kaikki meni hämmentävän hyvin, päällyslakallakaan en onnistunut sotkemaan leimoja. Miksei leimailun ylijumalat ole useammin näin suosiollisia. Vai liekö syynä se, että ei ollut suorituspaineita ja rallatelin vaan menemään yhtään stressaamatta. Mene ja tiedä, näistä kyllä tykkäsin, vaikka simppelit olivatkin.

Ps. Mokasin sisustussunnuntain ajastuksen kanssa, joten seuraava osa tulee vasta ensi sunnuntaina.