Koitetaanpas nyt vähän ajankohtaisempaa aihetta kuin melkein puoli vuotta vanhat roskat. Nimittäin pian kaksi viikkoa (onko näistäkin jo niin kauan kuitenkin…) sitten innostuin väsäämään itselleni pridekynnet. Ihanaiset Emma ja Sissi olivat tulossa tupatarkastukselle, joten jotain piti ränsistyneiden lakkojen tilalle taiteilla. Olin päättänyt kokeilla moni-/liukuvärileimausta ja alunperin oli suunnitelmissa pitäytyä ihan vaan punaisen, pinkin ja liilan sävyissä, mutta facen feedin täyttyessä pride-päivityksistä, sain jo pohjat lakattuani idean vaihtaa lennosta sateenkaaren sävyihin. Aika uhkarohkea idea kyllä, kun en ehkä aiemmin ole monivärileimausta edes kokeillut. Kunnolla vaan haastetta heti kärkeen siis.

Joten ei muuta kuin leimalakkalaatikkoa penkomaan. Aika hyvän suoran pridevärejä tai ainakin sinne päin sieltä löysinkin. Vain oranssi jäi uupumaan. Muuten lakat ovat Dashican leimauslakkoja, mutta oranssi on China Glazen Orange You Hot. Pohjalle olin lakannut Essien taannoista Breast Cancer awareness lakkaa; We Can Do It Pink!, joka on lähes valkoinen vaaleanvaalea pinkki. Eikös nimi ole sopivan voimaannuttava myös Pride-käyttöön? Vuonna 2010 julkaistussa lakassa on kammottavankapea suti, mutta silti sain kahdella kerroksella leimojen alle kohtuullisen tasaisen kerroksen. Kerros Essien Good to Go:ta kuivattamaan pinta leimausvalmiiksi.

Leimakuvioksi valitsin kouheroa isolta LeaLac A laatalta. Aluksi tiputtelin pisarat leimauslakkoja kuvion reunalle järjestyksessä, niin että pisarat koskettivat toisiaan. Sitten nopea vetäisy skrapalla ja nopeasti kuvio leimasimelle. Mulla taisi olla olla käytössä kirkas stampperi Born Bretty storesta. Jostain syystä kaikki värit eivät nousseet leimasimelle tai sitten eivät tarttuneet leimasimelta kynnelle. En tainnut yhdellekään kynnelle myöskään saada mahdutettua koko kirjoa värejä. Mutta ekaksi monivärileimarykäykseksi tää onnistui ihan kohtuullisesti. Ja oli ne livenä aika värikkäätkin. Kerros Essien Gel Setteriä suojasi leimausaherruksen tuloksen.

Ja kaiken kruunuksi muistin kuvata kynnet vasta parin päivän jälkeen, kun kärjet oli jo hiukan kuluneet ja muutama kulmakin lohjennut. Enkä edes viitsi mainita, mitä mieltä olen kuvien laadusta, mutta onpahan taas varaa parantaa. Ensi kertaan, tilulii!