Haastepäivä 17: niittejä

Hyvänen aika, ihan oikean päivän puolella tällä kertaa eilen tehdyt kynnet. Ei mennyt ihan putkeen niittien asemointi, mutta väsytti ja kaipasin jo nukkumaan, niin annoin olla. Ei ollut ihan niin justiinsa tällä kertaa (lievästi perfektionisti Papu varmaan pudistelee jo päätään 😉 )

Kynsillä kolme kerrosta OPIn Teal the Cows Come Homea, joka oli hurjan ohut ensimmäisellä kerroksella, mutta toinen pelasti paljon ja varmistelin täyden peittävyyden ja tasaisuuden kolmannella kerroksella. Ei lie yllätys, että tämä on mielestäni vallan valloittava väri. Nimettömän aksenttikynnellä Gina Tricot’n White (taas) ja Born Pretty Storesta tilattuja niittejä, jotka mätsäsivät ainakin omasta mielestä T2CH:iin aika hyvin. Niitit ei muuten ole pyöreitä vaan päältä litteitä ja sivuilta särmällisiä, vaikka onnistuinkin niiden muodon päällyslakalla aikalailla hautaamaan.

OPIT2CH-ja-studs

Seuraavaan lakkaukseen pitää koittaa saada romanttinen mieliala, että saan aikaan jotain kukkaista. Pahus, kun mustassa laatikossa on vain sinisävyisiä lakkoja enää. Saattaa siis tulla lemmikkejä.

Harmaata hiekkaa

Huhhuijaa, miten näin kesäaikaan tuntuu kiirutta riittävän niin, ettei malta istua koneen ääreen postauksia tekemään. Papu-rukka on joutunut taas yksin ylläpitämään blogiamme. Olen pahoillani. Nämäkin kynnet on lakattu ties koska, mutta nyt vasta pääsevät esille. Ja tämä postauksen tekelekin on kerännyt tuolla pölyä viimeistelyä odottamassa luvattoman kauan.

Toukokuisen blogimiitin arvonnasta voitin itselleni Nail Cityn lahjoittaman Zoyan London tekstuurilakan. Olin kovin ilahtunut voitostani, sillä minulla ei ollut ennestään vielä hiekka/sokerilakkoja. Tosin kuvien perusteella en ollut niihin kovin tykästynytkään, mutta annoin silti Londonille mahdollisuuden. Sekoittelin lakan huolella ja aloin levittelemään kynsille. Ilman suurempia välisekoittelujakin hiekkainen ja tasainen pinta muodostui helposti kahdella kerroksella. Alus ja päällyslakkaa ei tällä kertaa tarvittu, koska levitin lakan suoraan geelien päälle ja hiekkalakkoihinhan päällyslakkaa ei käytetä, ellei sitten tahdo kiiltävää pintaa. Tässä olen testimielessä lisännyt nimettömään muutaman kerroksen Poshen pikakuivattavaa päällyslakkaa, joka oli jankkiintunut aika geelimäiseksi ja sopi siksi oikein hyvin pinnan tasoittamiseen.

zoya-london

Lakka kimalteli kauniisti ja säihkyi auringossa, mutta en minä silti karhealle pinnalle oikein lämmennyt. Jotenkin vain tykkään enemmän tasaisesta pinnasta kynnellä, usein mielellään kiiltävästä, vaikka mattakin käy. Ja törröttävän koristeet… Burrrr. No säästyypähän rahaa, kun ei tarvi alkaa hamstraamaan hiekkalakkoja tähän osoitteeseen.

Näyttää helpolta vaan…

Ei se sitä ihan kyllä ole. Olin edellisenä päivänä saanut kerrankin hyvän liukuvärin aikaan; OPIn You’re such a Budapest:llä pari kerrosta ensin ja Catricen ihanan shimmeristä Purple Reign:iä kärkiin. Siinä sitten mietin, että mitäs koristuksia niihin virittelisi.

Muistin katsoneeni ihan vasta Tartofraisesin videota (tuo on hänen englanninkieliseltä kanavaltaan) kiekuroiden ja koukeroiden tekemisestä. Niin vaivattomanoloisesti se sivellin hänellä siinä liikkui, että intouduin itsekin taas akryyliväreillä syheröimään. Ja kuten kuvasta näkyy, minä kaipaan vielä paaaaaaaljon harjoittelua. Ei ne livenä ihan noin kököiltä näyttäneet, makrokuva taas vaan kaiken paljastaa, mutta kyllä ne kauas kauniista vielä jäivät.

 budapest-purple-reign-akryylimaalein

  • Base color: OPI You’re Such a Budapest(2x)
  • Gradient: Catrice Purple Reign
  • Top Coat: Essence – Better Than Gel Nails Top Sealer
  • Nail ”art”: Oumax white
  • Top coat: Poshe Fast drying top coat

Ja jostain syystä, kun kokeilen kuvioita paperille, ne onnistuvat paljon paremmin. Ehkä mun pitäisi treenailla tekokynsille ja kiekoille omien kynsien lisäksi. Kun vaan sitä aikaa olisi. Olen muuten harkinnut geelirakennekynsikurssia. Enhän mä niitä työkseni ole alkamassa tekemään, mutta tahtoisin oppia hommasta lisää ja siihenhän se kurssi olisi lie oiva apu…

Hämärähommia

Mitä siitä seuraa, kun pilvisenä iltana pitkälti yli iltakymmenen päättää lakata vielä kynnet. No ei ainakaan ihan täydellistä onnistumista. Tai ainakaan ei saavuteta sitä mielessä ollutta suunnitelmaa. Ai oliko mulla sellainenkin? Ehkä ei.

Ensin kynsille pari kerrosta Essien Play date:iä, joka kuivuessaan kupli vähän. Ja nyt ei voi edes syyttää alus tai päällyslakkaa, kun lakkasin suoraan geelille ja kuplat ilmestyivät jo ennen leimailua ja päällyslakkaa.

No kupliminen oli ihan siedettävän minimaalista, joten nappasin edellisestä lakkauksesta pöydälle jääneen a-england Avalonin (ja taas se korvamato kännistyi :D) ) ja aloin väsätä leimailuja Magnon A57 laatalta. Niin en ehkä muuten olekaan muistanut mainita, että koska karsin ison läjän laattoja kirpparille (joka tulee kyllä ennen syysateita, ehkä), annoin itselleni luvan tilata uusia laattoja ja nyt on kotiutunut minulle Pueenin uudempi setti ja pari Lealacin isoa laattaa… Hups. Niilläkin tehtyjä juttuja nähdään lähiaikoina.

Mutta tosiaan, Avalon toimii leimailussa varsin hyvin. Ihan joka kerralla kuvio ei noussut täydellisesti, mutta niin mulle käy about aina, joten syytän enemmän puutteita tekniikassa kuin lakan sopimattomuutta. Hämärässä kynsiä puuhaillessani en sitten kunnolla huomannut, milloin kuvio jäi reikäiseksi, enkä kyllä olisi varmaan jaksanutkaan välittää, kun kello läheni jo puolta yötä. Pika pikaa siis leimat kynsille ja Poshen pikakuivattavaa päälle. Ei ne nyt rumat ole, mutta kaukana hyvinonnistuneista.

Ja kuvaaminen oli taas suurta tuskaa ja kovin kovin vaikeaa. Kuva on liian sininen, Play date on oikeasti selvästi punertavampi purppuraliila sävy. Kamerakoulutukselle olisi tosiaan tarvetta.

play-date-ja-avalon-liian-sininen

  • Base color: Essie Play date (2x)
  • Stamping plate: Magno A57
  • Stamping polish: a-england Avalon
  • Top coat: Poshe Fast drying top coat

Nämä oli kynsillä muutaman päivän, kauempaa en jaksanut hiukan epäonnistuneita leimauksia katsella, vaikka värit silmää miellyttivätkin. Ja taisinpa tehdä geeleillekin huollon näiden lakkausten jälkeen, jos en ihan väärin muista…

Valkovuokkoja vai takatalvi?

Tuossa pari viikkoa sitten, kun tein itselleni taas geelit omien nysäkynsieni päälle, aivan ensimmäiseksi kynsille pääsi kombo, jota olin suunnitellut varsin pitkään. Toteutusta hidasti se, että en saanutkaan Essien Where’s My Chauffeuria lähi-Anttilasta niinkuin kuvittelin. Olin jo ehtinyt tilata itselleni netin kautta kapeasutisen yksilön, kun ihana kanssalakkailija Turunsuunnalta lähestyi minua Papun kautta ja tarjoutui sieltä paikallisen Kicksin alekorista kyseisen lakan toimittamaan. Miten voikin näin ihania ihmisiä olla. Kiitos Mirva!

Mutta siis, geelien päälle ensin pari kerrosta Essien Where’s my Chauffeuria. Se levittyi kuin unelma. Olen ihan rakastunut siihen Essien leveään siveltimeen. Ja lakan turkoosi sävykin lämmitti tätä kaikkien sinisten ja turkoosien ystävää. Moitteeton lakka kerta kaikkiaan. Siihen päälle sitten kerros OPIn Pirouette My Whistleä. En tiedä miksi ja miten olin saanut tämän yhdistelmän päähäni, mutta onneksi niin oli käynyt. Yksinkertaiset kyllä, mutta tykkäsin näistä kuin hullu puurosta ja nämä saivatkin olla melkein viikon ajan kynsillä.

WMC-con-PMW

Näiden aikaa valkovuokot vielä kukkivat ja niiksoi nämä olisi voinut kuvitella, jos pohja olisi ollut vihreämpi. Tai sitten kunnon rae- tai lumikuuro vihreyden keskelle :D.

Elämäni eka blogimiitti

Mieleni rohkaisin ja ilmoittautumisnappia väijyin. Kyllä kannatti. Shiny, Sinikilpikonna, Sissi ja Suvi olivat järkänneet viikko sitten niin kivan miitin, että ei mitään rajaa. Oli aivan ihanata. Ja koska melkein kaikki muut osallistujat ovat jo miitistä postanneet ja minäkin lainaan Sinikilpikonnan hienoja kuvia (Kiitos!), tää saattaa olla kertausta usealle lukijalle. Mutta eipä se mitään, sillä kaikkihan tietävät että ”repetitio mater de studiorum est” ja järjestäjiä ei voi koskaan liiaksi kiittää ja suitsuttaa. Tavattoman mukavaa, että jotkut jaksaa ja viitsii nähdä vaivaa, niin että tämmöinen tavallinen tallaaja pääsee valmiiseen pöytään jutustamaan rakkaasta harrastuksesta ja ihan naamakkain tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä. Eli tuhannesti kiitoksia järjestäjille!

Viime perjantaina siis mietin pääni puhki, mitä kynsille värkkäisin miittiä varten. Jostain mieleeni muistui ehkä vuosi sitten ihastelemani Tartofraisesin kirsikankukkakynnet ja niistä päätin väsätä oman versioni. Pohjalle ensin Orlyn Boho Bonnetia. Olin henkisesti varautunut kolmeen kerrokseen, joten BB yllätti positiivisesti, sillä kaksi riitti kyllä etenkin koristelujen alle. Jos ihan supertasaisen olisi halunnut, olisi ehkä pitänyt vetää kolmaskin kerros. Poshea päälle ja kotvan odottelu, ennenkuin akryylivärillä taiteilin oksia. Mikään tämän monimutkaisempi kuvio ei mulla ainakaan vielä onnistu, mutta ihanhan näistä tuli oksien näköisiä. Sitten pilkkutikulla ensin Gina Tricotin Candy Pinkiä terälehdiksi ja keskustoihin vielä OPIn I’m all earsia. Ja kaiken päälle vielä kerros Essencen Better Than Gela Nails -päällyslakkaa. Ei ehkä maailman omaperäisin idea, mutta minä oli varsin tyytyväinen lopputulokseen.

Orly-boho-bonnet-sakura

Lauantaina 25.5. suuntasin sitten askeleeni kohti Hakaniemeä sydän jännityksestä pamppaillen. Järjestelytoimikunnan lisäksi paikalle tiensä löysi 11 blogistia itseni mukaanlukien. Mukana hääri myös kaksi Lottaa Trade Trackerista, joka oli illan pääsponssi.

Ensin nautiskeltiin tervetuliaismaljat ja siitä suunnattiin nauttimaan notkuvien tarjoilupöytien antimista. Trade Tracker tarjosi juomat (Fresitaa), järjestelytoimikunta oli tehnyt salaatteja ja pikkusuolaisia sekä kuppikakkuja ja Kakku ja Leipä Keisari tarjosi alkuun ihania leipiä ja jälkkäriksi kakkuja. Etenkin mahtavaa Jyvävuokaleipää pitää joskus hankkia kotiinkin. Slurps ja nam.


slurpsnam

Ruokailun lomassa annoin itsestäni yli-innokkaan kuvan, koska olin roudannut mukaani lakkatikkuni ja esittelin kokoelmaani niiden avulla. Että kiitti vaan Emma ja Papu, tällä kertaa mä olin ainoa, jolla oli tikut mukana enkä ainoa ilman niinkuin meidän tapaamisessamme taannoin. Keskustelu sorisi iloisena ja naurunkikatustakin kuului.

Aikamme kupuja täytettyämme vierimme toiseen huoneeseen höpisemään ja sitten koittikin Arvonnan  aika. Kaikki voittivat jotain ja sehän on aina mukavaa. Arvontapalkintoja olivat lahjoittaneet Love It! – kosmetiikan verkkokauppa, NailCity, Adenina, Hyvinvoinnin Tavaratalo, CityShoppari, Kynsikauppa.com sekä Lush. Itse voitin arvonnasta ihanan Zoyan London Pixie Dustin. Mulla ei ennestään ollut vielä ainuttakaan ”hiekkalakkaa”, joten siksi etenkin toi oli kiva voitto. Ja lakka on tosi ihana, ehkä muutaman muunkin pixie dustin voisin hankkia… Kuvassa etualalla näkyvät Zoyan kevätkokoelman  lakat oli lahjoittanut NailCity ja niistä sai jokainen osallistuja napata yhden itselleen lahjakassien jaon yhteydessä. Siinä taaempana ja seuraavassa kuvassa sitten samasta paikasta tullut mun voittama Zoya London.

miitin-arvontapalkintoja-ja-zoyalahjat

zoya-london-puteli

Ja lahjakasseista ilmestyi vaikka mitä ihanaa:

miittipussi

  • Elleltä meikkipussukka ja vyö
  • Mimaxilta Vetskari-decalit, China Glazen hologrammilakka (nää taisi olla melkein kaikilla eri, minulle sattui Don’t be a Luna-tic) ja kynä
  • L’Oréalilta Essien lakka, mulle osui muutamasta vaihtoehdosta mehevänpunainen Fifth Avenue
  • NailCityltä Zoya esitteitä (mm. tuommoinen vihkonen, jossa on pallerot kaikista Zoyan väreistä) ja sitten Zoya Blu, joka kyynärpäätaktiikalla lähes tuli haettua sieltä esittelytelineestä
  • sekä Hyvinvoinnin Tavaratalosta Sante käsivoide sekä henkilökohtainen ale-koodi.

Koitan muistaa jatkossa mainita, jos tuotteet on saatu, kun niistä bloggailen. Vielä se ei varmastikaan pitäisi olla vaikeaa muistaa, nämä nimittäin ovat ihka ensimmäiset pr-mielessä minulle tulleet lakat ja tavarat kynsiharrastuksen saralla. Huisia ;).

Sitten päätettiin pitää pientä kirpparia. Itse olin roudannut mukaan muutaman lakan ja ison nipun ylimääräisiä decaleita ja leimailulaattoja. Kivasti kasa vajenikin ja muutaman lakan saatoin itsekin hankkia… Kaksi neljästä tuli kuitenkin vaihdettua. Mutta kokoelma siis kasvoi illan aikana kuudella lakalla, kun lahjat ja arvontavoitotkin laskettiin mukaan
mittikirppishankinnat

Zoya Barbie (vaihdoin), Barry M Aqua Glitter (ostin), Essie Bikini So Teeny (ostin), China Glaze Orange You Hot? (vaihdoin, kun mulla ei vielä ollut ainuttakaan oranssia tai keltaista).

Hurjan nopsaan meni ilta, mutta ennenkuin ekat osallistujat poistuivat, muistettiin vielä ottaa yhteiskuva kynsistä. Huomatkaa söpö sydämenmuotoinen asettelu :D.

 photo IMG_2008_zps7eb5dfa2.jpg

Vielä kerran kiitos järjestäjille ja kaikille sponsoreille. Minulla oli tosi mukavaa ja jos tilaisuus toistuisi, tahtoisin taatusti jälleen mukaan.

 photo sponsorikuva_zps065daf2d.jpg

Jos jaksoit tänne asti lukea niin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sekä pieni yllätys. Kommentin jättäneiden kesken arvon tuon saamani  MiMaxin lahjoittaman China Glaze Don’t be a luna-tic lakan. Älä siis unohda sähköpostiosoitettasi sille varatusta kentästä. Good luck :).

Abstraktiota

Musta laatikko ei vaan ota tyhjentyäkseen, joten oli pakko ottaa järeät keinot käyttöön ;). Ja oikeasti tämä abstrakti malli, jossa vain suditaan summamutikassa oli ollut mielessäni siitä asti, kun näin sellaisen Chalkboard Nails -blogissa. Ja viimeinkin sain aikaiseksi toteuttaa kynnet sen idean mukaan. Tähän helposti toteutettavaan manikyyriin valitsin OPI You Only Live Twicen, Zoya Carlyn ja a-england Dorian Grayn mustasta laatikosta eli kokeilemattomien lakkojen viidakosta. Tasapaino vaati minun silmiini hiukan sinistä ja vaaleaakin mukaan, joten mukaan pääsivät myös Color Clubin Luminice-cent ja Orlyn Sweet Peacock.

Ei näistä taaskaan ihan esikuvansa vertaiset tullut, mutta tykkäsin kumminkin näistä kovasti. Vaikka aluksi olin hiukan, että jaa-a. Ekassa kuvassa näkyy hyvin kuviontia, mutta sävyt ovat paremmin kohdallaan toisessa otoksessa. Jälkikäteen voisi sanoa, että kannattaisi valita paremmin yhtäläisesti peittäviä lakkoja. Minä nimittäin vetelin läntit paljaalle kynnelle ilman koko kynnen peittävää lakkakerrosta ja niinpä muutaman lakan kohdalla kynsi hiukan paistoi läpi, mutta ei sitä ilman tarkkaa pälyilyä huomannut. Läpikuultavimpia kohtia kynsillä oli OPIN You Only Live Twicen ja Color Clubin Luminice-centin alueella. Päällyslakka oli muuten tässäkin taas tuttu ja turvallinen Poshe, jota tykkään käyttää Sechen sijaan, koska olen lievästi herkistynyt tolueenille.

brush-stroke
brush-stroke2

Ja tällä kertaa koitin ottaa oikein kuvan käytetyistä lakoistakin! Sitä voisi kyllä harjoitella ja kaivaa vaikka sen kuvausteltan käyttöön siihen hommaan :D.
brush-stroke-lakat

Tätä tyyliä tulee taatusti kokeiltua toistekin, kunhan vaan taas jaksan miettiä toisiinsa sointuvia lakkoja. Jotekin en osaa ajatella tekeväni tällaista abtraktia sutimista cremeillä, mutta ehkä se kannattaisi. Tulos oli mielestäni jopa aika näyttävä ja hyvin helpolla. Me likes a lot.