Nyt on aika löytää vastauksia lukijoiden mieliä kaihertaneisiin kysymyksiin.
Sipeä mietitytti ”Miten usein joudutte lakkailemaan kynnet?”
Murmiksella lakkausten kesto vaihtelee aika paljon. Parhaimmillaan lakkaus saatta kestää viikonkin, mutta joskus joutuu uuden tekemään (tai ainakin sen lohkeilevan lakkauksen poistamaan) jo muutaman päivän kuluttua. Eli pari kolme kertaa viikossa ja todellakaan en jaksa joka kerta tehdä koristeluja.
Papu lakkaa kynnet yleensä pari kertaa viikossa. Innostusta riittäisi useampaankin kertaan, mutta valitettavasti aikaa ja energiaa ei. Välillä kynsiparat ovat parikin päivää ilman lakkaa, kun illalla lasten nukahdettua olen jo niin ryytynyt, etten kerta kaikkiaan jaksa alkaa lakata kynsiä. Sellaiset jaksot ärsyttävät, sillä kynnet tuntuvat minusta epämiellyttäviltä ollessaan ilman lakkaa. Koska en ehdi lakata kynsiä jatkuvasti, pyrin käyttämään lakkoja, jotka kestävät kynsillä hyvännäköisinä useita päiviä 🙂
-R- kyseli: ”Että ehkä kysyn kuinka vanhoja lapsia teillä on? 🙂 Kerkeettekö hoitaa käsiä/kynsiä lastenhoidon ohella? Miten??”
Murmiksella on kaksivuotias tyttö ja ihan päivänä minä hyvänsä syntyy toinen lapsi. Käsien hoito on satunnaista rasvausta ja noin kerran viikossa koitan tehdä jonkinlaisen manikyyrin, jonka yhteydessä poistan kynsinauhoja ja viilaan kynsiä muotoonsa. Usein iltaisin tulee laitettua kynsinauhaöljyä sohvalla istuskellessa. Myös yöpöydän laatikosta löytyy käsivoide ja sitä koitan muistaa laittaa joka ilta. Joinain viikkoina ehtii tehdä enemmän ja välillä aikaa ei tunnu riittävän mihinkään kynsiin liittyvään.
Papukin jännittää tulevia päiviä, sillä voi tosiaan olla, että ennen kuin tämä ajastettu merkintä on julkaistu, on Murmiksen perhe kasvanut! 😀 Papun kotona on tammikuussa -09 syntynyt poikanen (joka on siis nyt vähän reilut kaksi ja puoli vuotta, ja itse asiassa yhtä päivää vaille puoli vuotta Murmiksen tytärtä vanhempi) sekä melkein kahdeksankuinen tyttövauva, joka parhaillaan harjoittelee ryömimisen jaloa taitoa 🙂
Papu hoitaa kynsiään aina lakat poistettuaan (yleensä lasten nukkuessa tai kun kuopus leikkii ja esikoinen katsoo Postimies Patea) sen minkä ehtii ja jaksaa: huoltaa kynsinauhat, viilaa kynnet, rasvaa kädet jne. Kynsinauhaöljyä yritän muistaa laittaa päivittäin ja samaten yritän muistaa rasvata käsiä säännöllisesti, kun noiden pikkuihmisten hoidon lomassa käsiä joutuu pesemään alvariinsa.
Pumpulipupu tahtoi tietää: ”Miten keksitte bloginne nimen? Se on minusta nimittäin aivan loistava! – Mistä tunnette Murmiksen kanssa toisenne?”
Jossain vaiheessa reilu vuosi sitten Papu innostui kokeilemaan Konadin laattoja ja leimailuja. Murmikseen innotus tarttui saman tien ja pian kumpikin oli tilailemassa lakkoja pitkin maailmaa. Kummankin mielestä oli kiva dokumentoida kokeiluja ja jakaa niitä paitsi keskenään, myös muun kynsistä kiinnostuneen jengin kanssa. Siis päätettiin pystyttää yhteinen blogi. (Tähän Papu vielä haluaa lisätä, että yksi ajatus oli, että kun on toinenkin ihminen pitämässä blogia, on enemmän paineita pysyä ruodussa ja tuottaa materiaalia, eikä blogiparka jää pölyttymään 😉
Ja se blogin nimi sitten. Montaa vaihtoehtoa mietittiin ja haluttiin varmasti sellainen, että erottuu muista. Innostus kynsien lakkailuun starttasi oikestaan siitä, että kumpikaan kotiäiti ei hurjasti ainakaan sillä hetkellä jaksanut panostaa vaatteisiin tai kampauksiin; jompikumpi sitten totesi, että olisihan se kiva jos jokin kohta itsessä edes olisi huoliteltu. Jos edes kynnet. Ja naps, siitä se nimi tarttui mukaan.
Papu ja Murmis ovat alunperin tavanneet erään harrastefoorumin meetissä vajaa kolme vuotta sitten ja ystävyys alkoi lähes ensitapaamisella. Nykyään ollaan yhteyksissä jollain tavoin yleensä monta kertaa viikossa.
Mari kysyi: ”kuinka ihmeessä ehditte kuivatella lakkoja kun eikö ne vaavat yölläkin kaipaa huomiota? Siis mikä on taikatemppu, ettei lakat tuhruunnu?”
Kyllä Murmiksella ainakin vielä silloin tällöin tuhriintuu, kun ei ehdi tarpeeksi kuivatella. Mutta pikakuivattava päällyslakka ja pikakuivattavat tipat pelastavat kyllä aika monta manikyyriä. Toki vauvat kaipaavat huolenpitoa ympäri vuorokauden, mutta kyllä ne usein nukkuvat sen verran pitkiä pätkiä, että saa kynnet lakattua ja kuivattua. Ja usein hu0lenpidoksi riittää tosi pienellä syöttäminen ja paijailu, jotka eivät ole kovin vahingollisia jo jonkin verran kuivuneelle lakkaukselle.
Papu lisää, että MIEHET ovat kullanarvoinen apu tässä asiassa 😀 Silloin kun meillä kuopus oli ihan pikkuinen ja nukkui miten sattuu (mitä se pieni ryökäle tekee kyllä vieläkin, huoh…), sovin aina mieheni kanssa, että ”hei, mä voisin lakata kynnet, pidätkö vahtia sen aikaa?” Joten jos ennen kynsien kuivumista tuli vauvalle jokin tarve, isi riensi hätiin. Tämä tietysti edellytti sitä, että vauva oli ensin syötetty pinkeäksi eikä ollut pelkoa siitä, että nälkä iskisi kesken kaiken 🙂 Sitten muutaman tunnin päästä, kun vauva taas kaipasi rinnalle, olivat lakkaukset jo kuivuneet tarpeeksi.
Eugenia ihmetteli: ”Mikä on kallein kynsilakka jonka jompikumpi teistä on itse ostanut, ja kannattiko? Mitkä ovat “bravuurinne” kynsikoristelun/hoidon saralla? Tuleeko teille koskaan kinaa bloggaamisvuoroista, ideoiden käytöstä tms? Mitä ETTE ENÄÄ IKINÄ tee kynsiin, siis väriä, koristelua, jotain tekniikkamokaa tms?”
Murmiksen kallein yksittäinen lakkaostos on varmaankin Stockmannilta ostettu OPIn Kinky in Helsinki. En malttanut odotella nettitilausta vaan ostin putelin kiskurihintaan, kun juuri silloin sen halusin. Mitähän se nyt sitten maksoi, ehkä n. 15 euroa. Itse lakka ei ole harmittanut, ainoastaan se, etten malttanut tehdä nettitilausta ja odotella sitä sieltä.
Murmikselle ei ole vielä kehittynyt bravuureita vaan koen olevani vielä ihan aloittelija kynsien kanssa.
Eipä me taideta kinata blogijutuista, eikä kyllä muustakaan. Murmis kyllä epäilee, että Papua joskus harmittaa Murmiksen ajoittaiset pitkät tauot julkaisuiden välillä ;).
Murmis on aika varma, että tämänkaltainen viritys tuskin enää ikinä palaa kynsille.
Papun kallein lakka on joko Sally Hansen Nail Prisms Turquoise Opal tai sitten Stockmann Beautysta ostettu O.P.I. DS Reserve – veikkaisin niiden olleen suunnilleen samanhintaisia loppujen lopuksi (18,90e). Turquoise Opal on aivan jumalaisen kaunis multichrome, joten se oli joka sentin arvoinen, eikä DS Reserven ostokaan ole harmittanut. Sitä oli huonosti tarjolla nettikaupoissa, joten marssin Stockmann Beautyyn ja ajattelin, että kerran se vain kirpaisee.
Bloggaamisvuoroista ei tule kinaa, koska se bloggaa, jolla on jotain asiaa 😀 Murmis bloggaa vähemmän, mutta se ei Papua haittaa. Ei tästä puuhasta ole allekirjoitettu sopimuksia, jotka velvoittaisivat tuottamaan yhtä paljon tekstiä 😀 Kunhan nyt ette kyllästyisi Papun jorinoihin…
Papun bravuuri on ehkä vesimarmorointi, joka on tähän asti onnistunut yleensä aika kivasti. Papu osaa mielestään tehdä myös suht nätin ranskalaisen manikyyrin, mutta käsinkoristelu onkin sitten kokonaan toinen juttu… 😛 Ja ne mokat… hmm… äkkiseltään en keksi mitään varsinaista koristelumokaa, mutta O.P.I. Rising Star opetti, että kullankeltainen tai oranssi lakka ei sovi ihonsävyyni alkuunkaan, joten sitä ei kannata ainakaan koko kynnelle laittaa.
Jotta merkinnästä ei tulisi kilometrin mittainen, loput kysymyksistä ja vastauksista on koottu seuraavaan merkintään 🙂
– Murmis ja Papu yhdessä –
Murmis paklailee 
