Lakkavarastoissamme on tehty kevätsiivous ja niinpä on jälleen aika järjestää kirppis. Torstaina 19.4. klo 21.30 myyntiin tulee liki yli 50 lakkaa.Ole paikalla tai ole neliö. Tai jotain…
Kirppisohjeet julkaistaan taas hiukan etukäteen kello 21, jotta ei kirppiksen alkaessa kenenkään aika kulu niiden lukemiseen.
ps. Murmis ei ole delannut, vaan ihailee uusia geelikynsiään. Kenties ne voisi teillekin pian esitellä.
Kova on palo päästä aakkosissa ja siten myös mustan laatikon tyhjentämisessä eteenpäin ja siksi geelien huonosta kunnosta huolimatta piti B-lakalla jotain keksiä. Koskapa B:n paikalle oli tullut valittua a-englandin Bridal veil, musta lakka holohiukkasilla, en halunnut lakata sillä koko kynsiä siinä pelossa, että viimeistään lakkaa poistaessa sitä pääsee geelien lohkeamiin ja ilmautumiin aiheuttaen mustia läikkiä geelien alle.
Niinpä siis päädyin leimaamaan Magnon XL E -laatalta kukkia suoraan geelien päälle. Oli ainakin vinoon menneet helppo pyyhkäistä pois, vaikka muuten en voi niillä kehuskella. Holohiukaset eivät leimauksista juuri erottuneet ja kuviotkin menivät hiukan vinksin vonksin. Olipahan kumminkin jotain tuomassa vaihtelua.
Tästäkin kuvasta erottuu nuo tyven ilmautumiset, mutta oikein kunnolla kynsien surkea tila näkyy tästä toisesta suunnasta napatusta kuvasta…
Monessa kynnessä ilmautunut reuna on tarttunut johonkin ja kappale geeliä on lohjennut irti. Ei siis ollenkaan kärjistä vaan kynnen tyvestä ja sivuista. Näiden geelien ottaminen alkaa jo harmittaa ihan toden teolla, mutta onneksi huolto häämöttää jo aika lähellä. Ja varovaisuudesta huolimatta onnistuin saamaan mustaa geelien alle jumiin kynsiä putsatessa. Ja muutenkin noiden kynnestä irroneiden kohtien alle pääsee kaikkea töhkää helposti ja niitä pestessä ja putsatessa ne sitten lohkeavat lisää. Ärsyttävää. Otin kuvan kynsien nykytilasta niiden ollessa 13 vrk ikäiset. Kuvan saa napsautettua isommaksi.
Yhden kynnen geelit olen varovasti viilaillut kokonaan pois, kun kynsi hatkesi niin pahasti. Muuten olen vain tasoitellut pahimpia rosoja viilalla ja koittanut saada kynnet kestämään, mutta turhaan kuten kuvasta näette. Oikeassa etusormessa on muutama halkeama ja kuvan ottamisen jälkeen lohkare geeliä halkeamien välistä irtosikin. Ei paljon tee mieli näitä lakkailla.
Jos joku muuten miettii, onko Bridal veil lähellä esim OPIn uudempaa My Private Jetiä, niin voin kertoa että ei todellakaan. Tein pienen vertailun omistamistani holoshimmerisistä mustahkoista lakoista. OPI My Private Jet (ei alkuperäinen ensimmäisen painoksen versio), Color Club Revvvolution ja a-england Bridal veil.
MPJ on hiukan ruskehtavan harmaa, Revvvlution hiukan harmahtava ja todella paljon holohiukkasia sisältävä ja BV kaikista mustin. Livenä lakkojen väriero on vielä selkeämpi. Mutta tarviiko näitä kaikkia? Itse totesin että ei ja siirsin MPJ:in kirpparikasaan odottamaan lähiaikoina järjestettävää lakkakirppistä. Revvvolutionista tykkään näistä eniten ja Bridal veil on tosi hyvä leimauksissa, joten ne saivat tällä kertaa jäädä kokoelmaani.
Niinhän siinä sitten kävi, että en kestänyt kovin kauaa lyhyiksi pätkäistyjä kynsiä, jotka lyhyydestään huolimatta yhä katkeilivat ja lohkeilivat. Koska olen kovin kärsimätön joskus, oli kynnet saatava asap. Sainkin peruutusajan erääseen salonkiin Helsingin keskustaan ja kun lastenhoitokin järjestyi, näkyivät vain takavalot kiiruhtaessani matkaan.
Aiemmin minulle oli laitettu vain yksi tippi, mutta nyt kynnet olivat niin onnettomat, että laitettiin tipit kaikkiin kynsiin. Tällä kertaa tipit olivat valkoiset ja voila, instant french manicure oli valmis. Näistä tuli mielestäni oikein kauniit. Pituutta on maltillisesti muutama milli sormen kärjen yli.
Mutta pian hyytyi uusien geelikynsien omistajan hymy. Jo seuraavana päivänä niiden laiton jälkeen, alkoivat tyvet irvistää eli ilmautua. Kovin olin pettynyt kynsien laatuun ja kirosin jo mielessäni salongin ja sen kynsiteknikon hornan tuuttiin. Kärsimättömyyden lisäksi laiskuus on toinen paheeni, joten en jaksanut valittaa vaan lisäsin liimaa pahiten irvistäviin kohtiin ja jatkoin kohti uusia seikkailuja. Apu oli kuitenkin vain hetkellinen, alla muutama lähikuva kynsistä alle neljän vuorokauden ikäisinä.
Nuo olivat vain muutama esimerkki, sillä ilmautumista oli jollain tasolla näkyvissä kaikissa kynsissä. Ja peukalosta geelit alkoivat jo tyvestä hiukan lohjetakin. MUR. Samaan ketjukolariin onnistuin sitten pöytää pyyhkiessäni iskemään kynnen kiviseen leikkulautaan niin, että geelit ja tipinpalat vain lentelivät. Toinen MUR.
Nyt kynnet ovat jo viikon vanhat ja ilmautumisia ei näy, kun laitoin lakat päälle. Tiedän niiden siellä kuitenkin olevan, joten ensimmäinen huolto on jo viikon päästä, kun käväisemme alkukotopuolessa ja pääsen suosikkihoitolaani jälleen. Aikaa varatessa selvisi syy kynsien nopeaan ränsistymiseenkin. Minulle laitettu LCN:n geeli on kuulemma todella kovaa ja joustamatonta valmiina, eikä siksi oikein sovellu pehmeähköille kynsilleni. Vaan mistäpä tällainen rakennekynsinoviisi olisi moisen tiennyt. Nyt vain pitäisi löytää pääkaupunkiseudulta kynsienlaittaja, joka käyttäisi Ciatén geelejä tai muita valmiina LCN:n geelejä joustavampia…
Edellisjulkaisussa hiukan jo lupailinkin uutta teemaa ja tästä se nyt alkaa. Aakkosteema! Nappasin idean Solveigilta Nailin’ It! -blogista ja olin ilahtunut, kun ymppäilin mustan laatikkoni sisällön aakkossuunnitelmaan ja hiukan soveltaen (x ja q, anyone?!) vain kaksi saraketta jäi tyhjiksi. Skandit jätin suosiolla pois teemasta :D. Phi-hoo, ei enää pohtimista, millä lakalla seuraavaksi lakkaisi :).
Säälittävän lyhyille kynsilleni ekana siis pääsi a-englandin Ascalon. Olipa ihan mahdoton kuvattava; harmaa hologrammilakka, jossa on häivähdys violettia mukana. Aivan ihana. Ajattelin leimata päälle myös a-englandin Pricess tearsilla, mutta pettymyksekseni kuviot eivät erottuneet ollenkaan. Toisen käden jätin jopa leimaamatta. Kuvat eivät tosiaankaan tee oikeutta tälle lakalle, mutta tässä ne nyt siitä huolimatta ovat:
Aavistuksen hologrammiuden ihanuudesta voi saada tästä tähikuvasta:
Ascalon pysyy lakkakokoelmassani mukana varmasti ja eikös tämä ollut juurikin se lakka, jolla Papu jokin aika sitten leimaili nätisti… Kynnet ovat tällä hetkellä ihan luvattoman huonossa kunnossa, liekö sairastelukierre näkyvissä niissäkin. Vaikka ne olivat jo noin lyhyet, sain pari kynttä katkemaan ja lohkeamaan tuskallisesti tämän lakkauksen jälkeen. Kovasti polttelee ottaa geelit, kun olen supermalttamaton odottamaan kynsien kasvua. Saapa siis nähdä, millaiset kynnet B:n kohdalla ovat.
Since I picked this alphabet theme from english speaking blog I’ll be adding a short commentary in english at least to these A-Z articles. Idea of alphabet theme is from Solveigs blog Nailin’ It!. I absolutely loved it to put all my untried polishes in a line and find out that only few letters are missing out from this theme.
My letter A is a-englands Ascalon which was a nightmare to photograph. I was unable to capture the holographic shimmer and lovely violet shade in the mainly gray polish. Also I was very disappointed in my a-england Princess tears stampings. They don’t exactly stand out from the base and were hard to see even alive.
Koska koristelut ovat viime aikoina menneet niin päin hongikkoa, oli varsin virkistävää lakata välillä ihan yksiväriset kynnet. Ja silloinhan kannattaa tietysti valita mahdollisimman näyttävä lakka. Minulla valinta osui a-englandin Saint Georgeen (eihän minulla ja Papulla koskaan ole samoja lakkoja, eihän 😉 )
Liikaa ei varman voi näitä a-englandin lakkoja hehkuttaa. Loistava koostumus, hyvä kesto ja ihanat värit. Ainoa miinus taitaa olla toi hinta. Mutta hehkutuksesta huolimatta olin tähän pyhään yrjöön hiukan pettynyt. Jotenkin odotin sen olevan hiukan enemmän siniseen vivahtava. Varjossa se oli selkeän vihreä tai hyvällä tahdolla vihertävä petrooli ja sininen tuli esiin vain kirkkaassa auringonpaisteessa ja silloinkin vihreä hallitsi sekä pohjassa että kimalluksessa. Mutta vihreydestään huolimatta oikein hyvä lakka, minä laitoin kaksi kerrosta, mutta huolellinen lakkaaja selviäisi varmaan yhdelläkin kerroksella. Taas oli tosi vaikeaa saada lakan säihke ja kevyt hologrammisuus esiin kuvissa. Tässä yleiskuva väristä ja hiukan tarkempi kuva, josta saa aavistuksen käsitystä lakan syvyydestä.
Ensi postauksessa alkaakin Murmiksella uusi teema, mutta siitä sitten lisää silloin. Ja kynnet on silloin myös ihan nysät, kun vaihtekeeksi taas kyllästyin niitä paikkailemaan ja lyhensin kaikki lohkeamat hemmettiin. Muutama kynsi onkin nyt lähes tuskallisen lyhyt :/, mutta kasvaa ne siitä hiljalleen taas. Aika oudoilta nää nysät kyllä vaihteeksi tuntuu esim. näppistä takoessa…
Joskus sitä on visio kynsistä mielessä, mutta toteutuksesta ei vaan millään tule mitään. Viimeisen viikon aikana bad nail day on sattunut minun kohdalleni jo ihan liian usein. Vastoinkäymiset eivät nimittäin loppuneet akryylimaalausten epäonnistumiseen. Nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita ja ihan oikeasti nolottaa näitä täällä edes esitellä, mutta se musta laatikko on saatava tyhjenemään…
Ensin ranskisyritelmä, jossa pohjalla peri kerrosta Sechen aluslakkaa antamassa vaalean ja tasaisen värin paikatuille kynsilleni. Sitten vapaalla kädellä tipit Color clubin Aliaksella, kun en ehtinyt odotella aluslakkojen kuivumista tippitarroja kestävään kuntoon. Ja päälle kone Helsingin U28 -lakkaa antamaan kimalletta sekä päällyslakka. Vapaalla kädellä tippien lakkaaminen ei onnistunut kovin hyvin ja muutenkin kynnet olivat jotenkin kalpeat. Ei ihan täysi katastrofi kuitenkaan…
… toisin kuin nämä kynnet. Näissä tuli niin monta failia, etten viitsi edes laskea . Lakkasin ensin kynnet Orlyn Plastics kokoelman Retro Redillä. Plasticeissa on satin pinta kuivuessaan, joten jätin päällyslakan laittamatta (fail!). Arvatenkin kolhuja ehti tulla, ennenkuin kynnet olivat kuivat. Päätin, että peitän kolhuja Wet n Wildin Night Prowlilla. Tein siis ensin koristeluja Night Prowlilla (fail!), ne menivät totaalisen huonosti, joten vedin sitten lakkaa koristelujen päälle vaan kylmästi (fail!). Keskari oli samanlainen nimettömän kanssa, kunnes onnistuin rullaamaan siitä lakat (fail!). Sitten vedin siihen NP:ia päälle (fail!) ja otin kuvan sen ollessa vielä märkä. Sanomattakin on selvää, että nämä lähtivät veks kynsiltä samantien viimeisten lakkojen ollessa vielä märät. Olisi ehkä kannattanut jättää Retro red kynsille ihan yksinään…
Lopuksi vielä kaksi Models Own Beetle Juice -failia. Näissä ei sinällään mitään isoa ongelmaa, mutta lakan koostumus aiheutti pikkuvikoja. Ensin Aqua Violet. Ihana väri, mutta liian litku koostumus. Olisi kannattanut varmaan kerrostaa jonkin tumman päälle, sillä vasta neljäs kerros tasoitti ja peitti kunnolla. Arvatenkin niin monen kerroksen kesti kuivua ikuisuuden ja siksipä toisen käden lakat olivatkin aivan rutuilla…
Ja Purple Blue. Ihan kaunis lakka ja Aqua Violetia parempi koostumus, mutta kauniimpi pullossa kuin kynsillä ja kuplikin vielä. Ei oikein vakuuta nuo Beetlet laadullaan. Saa nähdä viitsinkö vielä kahta mustassa laatikossa odottavaa edes testata.
Semmoisia. Toivottavasti seuraavat yritelmät onnistuvat jo taas vähän paremmin, muuten loppuu pian usko omiin kykyihin :D. Ehkä nämä saivat jonkun hymyilemään edes, ettei tullut turhaan postattua näitä epäonnisiakin välillä.
Pitipä minunkin hankkia Oumaxin akryylivärit, kun monessa blogissa olen nähnyt hienoja kuvia akryyliväreillä toteutettuna. Ja näillähän ei ole mitään tekemistä akryylikynsien kanssa, ihan luonnollisille kynsille minä näillä maalailen.
Pian tuli kuitenkin huomattua, että hienot maalaukset ja omat akryylivärit eivät kumminkaan kulje käsi kädessä. Minä aloitin varovasti aikeenaani maalailla kiekuroita valkoisella Trindin punaruskean lakan päälle. Tartofraiseshan usein niitä kiekuroita maalailee ja saa niiden tekemisen näyttämään hyvinkin yksinkertaiselta, one stroke -kuvioita en uskaltanut edes kokeilla. Vaan eipä sujunut, mahdotonta oli saada ohutta viivaa aikaan ja kirosin jo pensselit ja värit moneen kertaan. Ei uskoisi minun nuorempana käyneen kuvataidekoulua…
Mutta päätin, että joitain on kynsille saatava aikaan, kun kerran olin päättänyt. Niinpä suttasin niihin tuollaiset ”lyhteet” ja strassitkin ymppäsin, kun olin ne kerran esiin valmiiksi jo kaivanut. Aika kauheat (ja tämä on se paremmin onnistunut käsi :P), mutta ehkä mä vielä tässäkin lajissa kehityn joskus…
Minusta on muuten tylsää, kun lakalla on vain jokin numero, eikä nimeä ollenkaan. Tuo CC121 oli hätäostos, kun poikasen ristiäisiin aikoinaan halusin ruskeat kynnet, jotta ne sopisivat asuun. Prisman valikoimasta tuo tarttui mukaan, mutta on kyllä hiukan liian punertava kunnon ruskeaksi. Saattaapi siis lähteä kiertoon tästä osoitteesta.
Mrs. Robinsonista mulle tulee aina mieleen se Simon and Garfunkelin biisi. Liekö Color clubin neonvioletti lakka siitä sitten saanut nimensä. Kenties, minä en tosin yhteyttä niistä löydä
Mrs. Robinson on siis hehkuvanhohtava neonvärinen violetinmagenta lakka, jota on aivan mahdoton saada kuvattua oikeanvärisenä. Hetken koitin säätää sävyjä kuvasta, mutta totesin sen mahdottomaksi tehtäväksi ainakin minun taidoillani. Pikaisella nettihaulla en löytänyt ainuttakaan swatch-kuvaa, joka olisi ollut edes jotenkin lähellä oikeaa. Ja lakka myös vaihtoi sävyä eri valaistuksissa tummahkosta violetista tummaan shokkipinkkiin melkein. Etukäteen ajattelin, että lakka on minulle liian räikeä ja siksi se olikin tuonne laatikkoon unohtunut kokeilemattomana. Mutta tykkäsinkin lakasta kovasti ja etenkin seuraavan päivänä tehtyine valkoisine leimauksineen ne viehättivät minua kynsillä useita päiviä.
Jostain syystä minulla leimailuissa tulee usein reikiä kuvioon, niin nytkin. Olen koittanut levittää lakkaa laatalle eri tavoin, mutta en ole huomannut sillä olevan vaikutusta. Mystistä on myös sekin, että samalla leimauskerralla samaan kohtaan kuviota joihinkin tulee reiät ja joihinkin ei. Tietääkö kukaan, mistä nuo reiät johtuvat?
Kesän koittaessa tämä lakka varmaan saa monia uusia käyttökertoja. Tämä on varmasti hottis myös varpaissa…
Tuli kotva sitten kuvattua meikäläisen kynsienhoitorutiineja, kun lyhensin ja paikkailin kynsiäni ihan reilusti. Kuvia tulikin aika hirmuinen määrä, joten aikamoinen kuvakavalkadi tästä ”tutoriaalista” tulee, vaikka tässä ei ihan kaikkia vaiheita olekaan kuvina esitetty. Kuvia on ainoastaan rajattu ja hiukan värejä/valoisuutta säädetty. Kuvat voi klikata suuremmiksi, jos tahtoo tiirailla tarkemmin. Mutta asiaan.
Tässä kynnet heti lakanpoiston jälkeen. Kuten näkyy, muutama paikka oli edellisten lakkausten alla ollut, mutta olivat jo hiukan reunoista repsahtaneet, niin kaipasivat vaihtoa. En myöskään halunnut leikata paikkoja lyhemmiksi, koska ne ovat aika kovaa ja helposti murtuvaa kamaa leikatessa.
Ihan ensimmäiseksi pitää liotella ne vanhat paikat pois. Kuten kuvasta näkyy, X-tran asetonia sisältävällä kynsilakanpoistoaineella se onnistuu. Joskus olen paljaalla asetonillakin liottanut, mutta se kuivattaa kynsiä niin kovin, että olen todennut postoaineen paremmaksi vaihtoehdoksi hommaan. Vuorotellen liottaen ja hinkaten se paikka siitä hissukseen irtoaa.
Seuraavaksi leikataan. Jos lyhennän kynsiä vain vähän teen sen viilaamalla, mutta nyt oli ohjelmassa rankempi pituuden pieneneminen, joten käytin leikkuria aluksi. Jätin pituutta hiukan aiottua enemmän, jotta sain muotoilun tehtyä viilalla. Minusta leikkurilla on saksia helpompi pitää huolta, ettei tule leikattua liikaa. Keskisormen kynnessä näkyykin yksi monista tämänhetkisistä lohkeamista, joita joudun vielä jonkin aikaa korjailemaan ennenkuin saan ne kasvatettua pois.
Ja sitten viilaamaan. Tykkään pitää kynteni kärjistään hiukan pyöristettyinä suorakaiteina. Viilaan aina reunoilta kohti keskustaa. Viilauksen teen Lacquarized.-blogin ohjeiden mukaan. Käytän kynsien lyhentämiseen ja muotoiluun aina lasiviilaa. Lasiviiloja minulla on useampia, yksi kulkee mukana käsilaukussa ja pari majailee muiden kynsitarvikkeiden kanssa.
Viilaamisen jälkeen käyn kynsinauhojen kimppuun. Käytössä on Tallinnasta ostettu Cuticle away, jonka toimintaperiaate on sama kuin esim, NfuOh:n Cuticle removerissa. Litku irrottaa kynnelle kasvaneen kynsinauhan hetkessä ja pehmittää sen niin, että sen saa kaavittua pois tikulla. Mömmön jämät pitää tikulla työntelyn jälkeen muistaa pestä pois kynsiltä.
Kun kynsinauhat on saatu pois tieltä, on aika paikkailla repeämät. Paikkoihin laitan pohjalle palan silkkiwrappia ja päälle Orlyn Nail repair powderia. Orlyn oma liima on aika päiviä sitten vanhuuttaan kuivunut pulloonsa, mutta muut kynsiliimat toimivat pulverin kanssa myös hyvin.
Ensin leikkaan sopivan palan silkkiä ja asettelen sen repeämän päälle. Koitan saada sen asettumaan vain kynnen päälle, jotta liimaa ei tulisi levitettyä kynsinauhalle asti. Silkissä on hiukan liimaa valmiina suojapaperin alla, joten sen saa hyvin pysymään paikallaan. Silkkipaikan päälle sivelen kynsiliimaan siten, että koko paikka peittyy kunnolla.
Kun liima on kuivunut kunnolla, levitän toisen kerroksen liimaa jonkin verran silkkipaikkaa laajemmalle alueelle ja dippaan kynnen heti Repair powderiin. Dippauksen jälkeen harjaan ylimäärisen pulverin pois (tähän mennessä olen käyttänyt vanhaa hammasharjaa, mutta nyt on tänne päin matkalla ihan kunnollinen pölyharjakin). Sitten viilaan isoimmat epätasaisuudet pois, harjaan irtopölyn pois kynneltä ja lisään uuden kerroksen liimaa. Uusi kerros on taas edellistä laajempi ja jälleen dippaan kynnen pulveriin. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy valmis paikka ennen hiomista. Siinä paikkaa on koko kynnellä, kun ison repemän lisäksi oli toinen pieni lommo toisessa reunassa…
Valmiin paikan hion sileäksi ja tasaiseksi. Ensin karkealla isoimmat röpelöt ja sitten muutamalla hienommalla paikan silottelua ja kiillotusta. Tähän hommaan käytän palkkiviilaa, jossa eri sivuilla on eri karkeuksisia viiloja. Tuo kuvassa näkyvä Models Ownin viila on jo aika kulunut, tuo liima/pulveri -seos syö viilaa nopeammin kuin paljas kynsi. Samalla hion kevyesti ja buffaan paljaat kynnet, jotta niistä irtoaa kynsinauhojen poistosta jääneet epätasaisuudet. Tuon Cuticle awayn käyttö saa joskus kynnen pinnasta irtoamaan sellaisia suikaleita, nekin lähtevät hyvin buffaamalla (muutaman kerran olen unohtanut poistaa ne ja sitten on lakkaus tuskaa niiden huitaleiden kanssa…).
Kynsinauhaleikkureilla leikkaan ainoastaan joskus kynsien sivuihin ilmestyviä kynsitikkuja tai siistin revenneitä kynsinauhoja. Optimitilannehan tietysti olisi, ettei leikkureita tarvisi ollenkaan, mutta yhä minun täytyy ne silloin tällöin kaivaa esiin.
Lopuksi sitten kynsibalsamia (tätä olisi voinut ehkä mieluummin laittaa jo ennen paikkoja, mutta kaikkea ei voi muistaa) ja kynsinauhaöljyä. Ja niiden päälle vielä reilusti käsivoidetta.
Kas noin, niin tuli kynnet ja kädet huollettua. Viimeisessä kuvassa uusi lyhyempi kynsimalli ennen lakkausta. Kolme paikkaa on näkyvissä, mutta ikävä kyllä tuon kuvan ottamisen jälkeen olen joutunut tekemään vielä yhden paikan lisää :/. Jostain syystä noita aika syvällä olevia repeämiä on nyt alkanut taas tulla…
Tällainen on Murmiksen tavallisin kynsienhuoltorutiini. Kovasti kyllä toivon, että pian taas saan jätettyä nuo paikkailut pois rutiinista ja kynnet hyvään ja ehjään kuntoon. Vaikka nämä kynnet eivät ole edes nysälyhyet, kaipaan silti jo vähän pidempiä takaisin.
Olen siivoillut kuvatiedostojani ja kas kummaa, sieltä löytyikin pari kuvaa, jotka on jostain syystä jäänyt julkaisematta täällä blogissa. Ja hirmuisesti muuta en muista näistä kuin lakkojen nimet. Siis kuvia kehiin:
Essien Lion around. Kaunis vaaleanpunertava helmiäislakka, joka Essielle tyypillisenä levittyi hyvin ja toimi kahdella kerroksella. Ihan jees, mutta jotain se kaipasi lisää…
Tässä manikyyri on tuunattu Nubarin Lavender shimmerillä, jossa on heksagoniglitteriä ja pienempää glitteriä harvakseltaan. Muistelisin, että kuvaushetkellä etusormen reunassa oli jo lohkeama, joka piti kuvausasennolla peittää :D. Siinäpä nuo pitemmittä puheitta, kun en erityisesti muista muuta tuosta manikyyristä.
Murmis paklailee 