Löytöretkellä laatikon pohjalla

Tulipa taas vaihteeksi mieleeni katsastaa millaisia lakkoja omistinkaan ennen kuin aloin hamstraamaan uusia ihanuuksia viime syksynä. Melkein kaikki vanhat lakat ovat marketista ostettuja ja osa tosi vanhojakin, mutta ehkäpä sieltä silti jotain käyttökelpoista löytyy.

Käteeni sitten tarttui Nivean Turbo Colourin nro 10, Turbo Metal, jonka sävystä en ole oikein varma. Hiukan hämärässä sisävalaistuksessa sanoisin sen olevan pronssin ja hopean välimaastosta, mutta seuraavana päivänä auringonpaisteessa siinä erottui ihan selkeästi vanhan roosan vivahde. Pinta ei ole ihan tasainen ja levittyvyys oli vain kohtuullinen. Olen hiukan kahden vaiheilla, onko lakka säilyttämisen arvoinen ja tykkäänkö väristä vai en. Kuvaan pääsi myös suosikkikäsivoiteeni Orlyn Rich Renewal Pucker, joka alkaa olla aika vähissä, pitäisi siis tutkailla mistä sitä saisi edullisesti lisää. Kuvan taustana toimii ihana Picardin käsilaukkuni, joka on oikeasti violetti, vaikkei kuvassa kovin selvästi siltä näytä.

Nivea turbo

Muutaman päivän jälkeen aloinkin jo kynsiin kyllästyä ja leimasin päälle ruusut BM14 laatalta Konadin viininpunaisella lakalla. Pelkät ruusut näyttivät sitten niin yksinäisiltä, että päätin harjoitella hiukan freehand-koristelua ja yritin maalata ruusuille varret ja vähän lehtiä Goshin Metallic greenillä.

Nivea turbo roses

Tämä viritelmä antoi manikyyrille yhden päivän lisäikää, mutta sitten piti jo päästä kokeilemaan Magnon XL-stamperia ja koko kynnelle leimaamista. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

-Murmis-

Täydellisen punaisen metsästystä

Joskus aiemminkin olen tainnut mainita, että en ole oikein ajatellut olevani punaisten kynsien tyyppi, mutta niin vaan on varastoon kertynyt punaisia lakkoja ja olen havainnut viihtyväni punakyntisenä varsin hyvin. Ja monien muiden kynsienlakkaajien tavoin olenkin päätynyt etsimään sitä kaikista täydellisintä punaista.

Tämänkertainen ehdokas on Zoyan Maura, tomaatinpunainen oikein hyvin levittyvä ja kahdella kerroksella hyvin peittävä ja tasainen cremelakka. Jotenkin väristä tuli myös mieleen tulipalo tai ehkä ainakin paloauto, joten BM18 laatalta leimasin Konadin mustalla kärkiin liekkiranksikset. Liekkikuvio ei kyllä mielestäni kynnellä ole kovin selkeä ja kuva oli myös hiukan liian kapea muutamille kynsille, mutta sainpahan kuviot nousemaan leimasimelle hyvin ja muutenkin kohtuullisesti onnistumaan. Asemointi nyt ei ollut ihan täydellinen vaan hiukan vinksin ja vonksin, Konadin leimasimella kohdistaminen ei mielestäni ole tippien leimaamisessa kovin helppoa. Alus- ja päällyslakkana jälleen ehdottomat suosikkini Poshen Fast Drying BaseCoat ja Super-fast drying topcoat.

Zoyan Maura ja liekit

Manikyyrin taisin tehdä tiistaina ja vappunakin mentiin vielä samoilla, joten kesto oli aika hyvä. Kuvassa manikyyrillä taitaa olla ikää jo pari-kolme päivää, hiukan on järjistä kulunut, mutta ei vielä mielestäni liikaa.

Summa summarum; oikein mukavan sähäkkä punainen ja varmasti tulee käytettyä uudelleen, mutta kyllä se täydellisen etsiminen taitaa vielä jatkua.

-Murmis-

p.s. Arvatkaapa kuka muuten kesäfiiliksissä teki havainnon, että kivat kesäsävyt puuttuu kokoelmasta kokonaan ja tilatapätkäytti Essien Spring collectionin minicube -setin ja muutaman lakan myös uudesta China Glazen kokoelmasta…

Epäonnista leimailua

Viime aikoina ei oikein mikään ole tuntunut allekirjoittaneelta onnistuvan kynsien koristelun saralla. Vaan enpä ole silti luovuttanut. Tällä kertaa päätin tyytyä kokeilemaan pienehköä koristekuviota, kun uudet koko kynnen kuvat eivät näitä kynsiä koristellessa olleet vielä saapuneet.
Vaan eipä taaskaan meinannut onnistua, vaikka koristelakkana oli blogisisko Papunkin usein onnistuneesti käyttämä China Glazen Millennium, alla China Glaze Harmony ja laattana BM04. Epäilen, että kynsilakanpoistoainedispenseriini oli epähuomiossa eksynyt jotain sopimatonta tavaraa, jossa oli öljyä tms., sillä kuviot eivät meinanneet millään nousta leimasimelle. Jotain sain kuitenkin aikaan aikani tuherrettuani ja lopulta toista lakanpoistoainetta kaapista haettuani.
Epäonnista leimailua

Ei missään nimessä täydellinen, mutta olin kuitenkin tulokseen lopulta melko tyytyväinen. Vaan kuinkas sitten kävikään. Seuraavana päivänä innostuin tekemään hiaman puutarhatöitä, hanskat kädessä toki, mutta siitä huolimatta oli manikyyri illan tullen järkyttävästi lohkeillut ja enää muisto vain.  Tämän kokeilun kesto oli siis ikävä kyllä vain alle 24 tuntia.

-Murmis-

En vaan osaa

Tarkoitukseni oli lakata ja leimata koko kynnelle jotain kivaa, vaan toisinpa taas kävi. Leimailu ei alkanut onnistua ei sitten millään; kuviot ei nousseet laatalta kunnolla ja jos hiukan nousivatkin, niin eivät suostuneet siirtymään kynnelle kauniisti. Ja kyllä otti taas päähän. Ja niinpä aloin suunnittelemaan XL-stamperin ja isoille kynsilleni sopivien koko kynnen laattakuvien hankkimista.

Jotain piti kuitenkin kynsille saada aikaan ja koska edellinen lakkaus oli ihan plain, niin ehdottomasti piti saada jotain ekstraa. Siinä sitten muutamaan kertaan kynsiä leimailuyrityksistä siistittyäni päädyin kokeilemaan jotain aivan muuta kuin leimaamista. Niin syntyi tämä en vaan osaa -manikyyri, johon en myöskään ollut kovin tyytyväinen, mutta joka pysyi silti kynsillä melkein viikon.

Vaalea violetti koko kynnellä yhtä suosikkiväriäni: China Glazen Agent Lavenderia ja kärjissä OPIn Funky Dunkeytä. Ja koska en osaa vapaalla kädellä tehdä nättejä tippejä, suttasin lakkojen rajalle vielä Art Club Solid Silver -koristelulakalla hopeiset korosteet. Alus- ja päällyslakka jälleen Poshea.

En Vaan Osaa

Harjoitukset siis jatkuvat, ehkä vielä joskus olen joihinkin aikaansaamiini lakkauksiin tyytyväinenkin.

-Murmis-

For Audrey

Joskus aiemmin jo olen varmaan maininnut, että turkoosi on yksi lempiväreistäni ja siksi varmaan kokoelmiini on päätynyt ihana pastelliturkoosi For Audrey China Glazelta. Tämän lakkauksen tein tiistai-iltana (alla ja päällä  Poshea) tarkoituksenani leimata päälle jotain koko kynnen kuviota, mutta niinpä siinä kävi, että en saanut aikaiseksi. Nimittäin omia koko kynnelle tarkoitettuja laattakuvioita tarkastellessani tein surkean havainnon, että minun kynsilleni Konadin sekä Bundle monsterin kuviot ovat auttamatta liian pieniä. Samalla heräsi tietysti halu tilata jostain laattoja, joissa koko kynnen kuvat olisivat suurempia…

Niinpä nämä karkkikynnet saivat olla ihan itsekseen lauantaihin asti, jolloin uimahallikeikka vasta sai sen lohkeilemaan. Jopa miespuolinen työkaveri totesi näiden olevan makean väriset. Kuva otettu kelmeässä loisteputkivalossa ja kuten huomaatte, ihan ei enää mennyt kynsinauhoille, mutta ei silti kovin siisti lopputulos.
for Audrey

Miten teillä muilla, koitatteko sävyttää vaatteet kynsilakan mukaan? Minä olen kai hiukan nihilisti tässä asiassa, mutta itseäni usein häiritsee, jos lakkaukseni ja vaatteiden värit eivät soinnu yhteen. Etenkin nyt töissä ollessa. Pitänee hiukan pyristellä tästä tavasta eroon, muuten jää kyllä moni kaunis lakka käyttämättä.

-Murmis-

Ostoskimppa Magno nailsille?

Päätinpä alkaa tilaamaan uusia laattoja, jotta saan kunnollisia koko kynnen kuvia. Ja tietysti päädyin Magno Nailsin sivuille, missä on mahtava valikoima ihania laattoja ja vaikka mitä muuta. Olin aivan innoissani. Kunnes löysin kohdan postikulut: 30,90 euroa. Järkytys.

Siispä tahtoisiko joku muukin tilata tuolta jotain ja jakaa postikulut kanssani? Voin hoitaa tilauksen ja postitella sitten muiden tilaamat tavarat eteenpäin niistä tililleni maksun saatuani. Pääkaupunkiseudulla noutokin onnistuu, jos tahtoo kotimaiset postarit säästää. Magnonin postarit jaettaisi tasan osallistujien kesken. Jos kiinnostaa, jätä kommentti, niin otan yhteyttä spostitse ja sovitaan tarkemmin. Tarjous on avoinna torstai-iltaan asti.

-Murmis-

Kauan hillottu Sally Hansen

Nyt on jää rikottu ja päästy taas kynsien lakkauksen makuun. Manikyyrissä käynnin jälkeen ekaksi omaksi lakkaukseksi valitsin todella kauan laatikossa kokeilematta hillotun Sally Hansenin Nail Prisms Turquoise Opalin. Blogisisko Papu suositteli alle mustaa lakkaa hienon efektin saavuttamiseksi pienemmällä kerrosmäärällä. Minulla ei taida laatikosta löytyä koristelakkoja lukuun ottamatta mustaa, ellen ihan väärin muista, joten päädyin laittamaan pohjalle aluslakan päälle kerroksen tummansinistä; China Glazen Little drummerboyta. Oli muuten sellaisenaan jo oikein hyvä, yksi kerros oli todella tasainen ja kauniisti shimmertävä (näin sitä luodaan uusia sanoja suomenkieleen). Mutta päätin silti toteuttaa suunnitelmani ja päälle lisäsin kaksi kerrosta tuota Turquoise Opalia. Aluslakka oli Orlyn Bonder ja päällä Orlyn Won’t chip.

Tulos oli aika tumma, etenkin kun oli taas tottunut paljaisiin kynsiin… Mutta auringossa kynnet säihkyivät luvatun kaksivärisinä oikein ihanasti. Ja kuvaaminen oli sitten taas todella vaikeaa, ihan mahdotonta oli saada molempia sävyjä kuvaamalla näkyviin. Oman vaikeutensa yhtälöön toi se, että kynnet kuluivat ja lohkeilivat aika nopeasti ja unohdin kuvata ne ns. tuoreeltaan. Jonnekin oli lakkaustauolla myös taidot hävinneet ja onnistuin lakkaamaan myös kynsinauhat.

Tässä kuitenkin yksi edes lähes julkaisukelpoinen otos saavutetusta sävystä:

Kuvasta näkyy paitsi kärkien lievä kuluminen, myös häivähdys kumpaakin duochromen sävyä. Joskus pitää vielä kokeilla ilman tummaa pohjaa, mutta pahoin pelkään, että silloin kesto on vielä heikompi, kun lakkauksesta tulee todella paksu.

Minä palasin hetkeksi takaisin töihin, joten nyt on syy lakata kynsiä ja pyrkiä pitämään kädet siisteinä. Kuvaamiselle on vaan jäänyt entistä vähemmän aikaa. Niinpä seuraavat lakkaukset jäivätkin dokumentoimatta. Nail art -juttuja en ole juuri ehtinyt tekemään, joten kuvaamatta jääneet kynnet olivat ihan peruslakkauksia, joiden sävyinä olivat China Glazen Reggae to Riches (ihana hiukan jellymäinen sinertävä pinkki/punainen, joka oli hiukan haastava saada tasaiseksi, mutta onnistui lopulta ja pysyi kynsillä aika hyvin) ja aivan ekoissa postauksissani esiintynyt Sally Hansenin Violet Sparks (helppo lakata, mutta kestosta miinusta).

Pari muutakin manikyyri on jo tullut tehtyä, mutta niistä myöhemmin, kun taas löydän hetken blogaamiselle.

-Murmis-

Ramppikuumetta

Heipparallaa pitkästä aikaa. Hassusti kävi niin, että Papu on saanut blogailla pitkään itsekseen, kun mun lakkaamisista ei ole tullut pitkään aikaan oikein mitään. Geelejä kokeillessani totuin vain ihailemaan ja hoivaamaan öljyllä ja käsivoiteella kynsiäni ja käsiäni.

Rakennekynsikokeilu oli sikäli onnistunut, että tykkäsin kynsistäni niin paljon, että en edes tahtonut lakkailla niitä, vaan ihailin huollossa tehtyä lookia. Tässä kuva, joka on otettu useita viikkoja huollon jälkeen, kun kynnet olivat jo aikalailla kärsineet.
II rakennekynnet

Totesin kumminkin, että minusta ei ole käymään kolmen viikon välein huollattamassa kynsiäni, joten kuvan ottamisen jälkeen viilailin kynsiä hiukan lyhyemmiksi tarkoituksenani antaa geelien kasvaa ulos. Aika pian kynnet kuitenkin alkoivat napsahdella poikki ja lohkeilla, joten menetin hermoni ja viilasin geelit parhaan taitoni mukaan kokonaan pois. Ei ehkä ollut ihan hellävaraisin menetelmä, mutta tulipahan kokeiltua. Viilailun jälkeen kynnet olivat aika kauheat ja entistä lohkeilevammat.

Samaan saumaan sattui melkoinen yökötysolo, jolloin kaikki kynsilakkoihin liittyvä sai mahan kääntymään ympäri (kyllä vaan, meillekin on tulossa kesällä perheenlisäystä), joten minun kynteni ovat olleet nyt pari kuukautta aivan kesannolla. Mutta olenpahan saanut niistä ankaran viilauksen merkit ja pahimman lohkeilevuuden taas kasvatettua pois ja muutenkin hoidettua kynnet melko lyhyeen, mutta ihan hyvään kuntoon.

Ja nyt tietysti ihmettelette, että mikä se ongelma nyt enää on. No mulla on kauhea ramppikuume. En osaa millään päättää, millä lakkauksella palaan takaisin siistien kynsien maailmaan. Mikä lakka, mikä koriselu ja mikä tyyli saa kunnian olla kesantokynsieni eka manikyyri? Apua. No, onneksi mulla on lahjakortti manikyyriin ja kulmien ja ripsien laittoon, joka pitäisi käyttää pois. Jospa sen avulla saisin tämän lukon purettua.

-Murmis-

Ekat rakennekynnet

Nyt meni sekin neitsyys, sillä viikko sitten mulle sitten laitettiin ekat rakennekynnet. Olin niin kypsynyt lohkeileviin ja jatkuvasti katkeileviin kynsiini, joissa lakka ei suostu pysymään edes kahta päivää, että päätin kokeilla, miten mulle sopisivat geelikynnet.

Kahteen sormeen laitettiin tippi, kun oli lohjennut niistä kynsi tosi lyhyeksi ja kolmeen laitettiin muotti, millä hiukan profiilia pidennenttiin mätsäämään muiden kanssa. Muihin sitten vaan geelattiin omat kynnet, jotka olivat ihan mukavan mittaisia sellaisenaan. Käytössä olivat Ciatén geelit.

Kokemus oli oikein positiivinen, siitäkin huolimatta, että geelien kovettaminen oli aika lämpöistä hommaa. En ollutkaan tiennyt, että UV-kovettuminen on niinkin eksoterminen reaktio. Ensin siistittiin oma kynsi, sitten laitettiin ne muutamat tipit ja muotit ja sitten eka kerros geeliä. Viilausta ja muotoilua, sekä koristelua valkoisella geelillä ja hileillä ja sitten taas rakennegeeliä. Sen jälkeen lopullinen muotoonhionta ja kiiltogeelaus. Olisikohan siihen mennyt sellainen tunti ja 45 minuuttia kokonaisuudessaan.

Valitsin aika vaaleat kuvioinnit näin ekoihin kynsiin, jotta päällelakkaus olisi helpompaa. Ajattelin nimittäin, että enhän minä kolmea viikkoa jaksa samassa manikyyrissä olla, mutta ainakin eka viikko on mennyt ilman haaveita muutoksesta tyyliin. Muutaman kynnen olen ehtinyt myös hiukan reunasta lohkaisemaan kynnenalusia puhdistaessani, sinne oli jäänyt pieniä paakkuja, joita tyhmyyksissäni hiukan rapsuttelin. Kokemus on tähän mennessä ollut oikein positiivinen, joten tuskin jäävät viimeisiksi geelikynsikseni. Seuraava huolto onkin jo reilun kahden viikon kuluttua.

Ekat geelikynnetTässä kuvassa vasemman käden kynsiä, noista keskisormessa on ollut muotti, muuta ovat oman kynnen geelauksia. Kädet ovat kuvassakin taas aika kuivat, pakkaskelit eivät todellakaan helli minun käsiäni. Ei auta vaikka kuinka rasvaisi, hetken päästä on tassut taas ihan kuivat.

Jos etsit hyvää paikkaa laitattaa geelikynnet Pohjoisessa Kymenlaaksossa, niin voin lämpimästi suositella Beauty Memoriesia. Ystävällinen ja välitön tunnelma ja asiantunteva palvelu.

-Murmis-

Bilekynnet

Tällä viikolla on kynsien lakkaaminen jäänyt vähän vähälle, mutta keskiviikkona tuli kuitenkin väsättyä illaksi bilehilekynnet. Pohjalla oli muistaakseni Nail Envy Soft & thiniä, värinä oli  China Glazen Adore ja kärjissä Zoyan Crystalia. Kärkiin sitten vielä turkoosia glitteriä ja nimettömiin sydänaiheiset tarrat, kun hääbileisiin kerran olin menossa. Päälle Orlyn Won’t chip ja Poshen pikakuivattajaa.  Ilmeisesti tarrat tykkäsivät päällyslakkakombosta hiukan huonoa. Kuvaushetkellä olivat vielä ihan kuosissa, mutta bussissa matkalla keskustaan ne olivat muuttuneet ihan harmaiksi ja käpristyivät vapaiksi päällyslakkojen ikeestä. Ei kovin kaunis näky, kyllä harmitti. Joskus kuulemma tarrat käpristyvät, jos niiden alla ollut lakka ei ole ollut kunnolla kuivaa. Nyt värilakka oli laitettu jo edellisenä iltana, joten se ei varmaan ollut syynä. Ellei lakkakerrokset sitten kostuneet uudelleen päällyslakkojen lisäyksestä.

Ensimmäisessä kuvassa hiukan yleissilmäystä kynsiin ja siinä näkyy tuo pahanonnentarrakin. Tokassa kuvassa sitten bileiden jälkeisenä päivänä melkein ainoasta kuvauskelpoisesta kynnestä napattu lähikuva paremmilla väreillä.

bilehile

bilehile pikku

Aika pitkään sain paikattua aina uudelleen ja uudelleen oikean peukun repeämää. Perjantaina repeämä sitten napsahti kokonaan irti ja nyt on peukun kynsi kipeän lyhyt. Ei tuo paikkaussysteemi ihan hirmuisen hyvin siis toimi. Ainakaan noin isoille repeämille.

Seuraavaksi minä kirjoittelenkin sitten ekasta geelikokemuksestani. Minulle laitetaan nimittäin tiistaina geelikynnet. Elämäni ekat rakennekynnet, vaikka ilman tippejä kuitenkin ilmeisesti ainakin muihin kuin nysäpeukkuun. Jänskää.

-Murmis-