Lucky lucky liukuväri

Minä olen viimeaikoina viihtynyt niin pitkään samoissa lakkauksissa, että jonoa julkaisemattomiin kynsikuviin ei ole paljonkaan kertynyt. Vaikka syytä kyllä olisi, sillä uusia lakkoja on posti tuonut tullessaan monia, nopeammin kuin vanhoja ehtii alta käyttää pois. Alkoi ihan nolottaa, miten paljon minulla onkaan sellaisia lakkoja, joita en ole kertaakaan kynsille vetänyt. Joitakin en ole edes kiekolle swatchannut. Joku roti olisi tähän ostohysteriaan saatava…

Sonnelta nappasinkin sitten idean Mustasta laatikosta, johon laitetaan kaikki blogissa esittelemättömät lakat ja uusia lakkoja ei saa hankkia, ennenkuin laatikko on tyhjä. Tai sellaisilla säännöillä minä omaa laatikkosovellustani käytän, Sonnella taisi olla hiukan eri säännöt. No joka tapauksessa insinörtti kun olen, minun musta laatikkoni sijaitsee tietokoneella excel-taulukossa, johon on listattu kaikki minun lakkani ja sinne on merkitty ne, joita ei ole blogissa vielä julkaistu. Niitä julkaisemattomia/kuvaamattomia on aika reilusti, melkein nolottaa tunnustaakin, 45 kpl… Ja osa niistä on odottanut vuoroaan jo ainakin vuoden. Jonkin aikaa saan siis lakkailla, ennenkuin seuraavan kerran saan tilata uusia lakkoja (onneksi pari tilausta ehti juuri ennen tämän päätöksen tekoa saapua 🙂 ).

Nyt sitten koitetaan tietenkin keksiä manikyyrejä, joissa saa käytettyä mahdollisimman montaa lakkaa kerralla ;). Tähän liukuvärilakkaukseen sain käytettyä neljää mustan laatikon lakkaa, äkkiäkös se laatikko siis tyhjenee. Voipi tosin olla, että ihan samaan lukuun en helpolla yllä, joten muutama viikko mennee ennen seuraavaa tillausta. Tässä siis alla blogisiskolta ostettu OPIn Lucky lucky lavender, jonka päälle töpöttelin ensin Orlyn Showgirliä, jota minulla on jostain ammoisina aikoina hankittuna minipullollinen, ja sitten kärkiin ihanan kimmeltelevää Essien Jamaica me crazya. Jamaica me crazy on lähes dupe Zoyan Anakan kanssa, siksi tuo Anaka tuli viime kirpparilla myytyä, vaikka ihana lakka onkin. JMC:n kullanhohtoista kimallusta oli vaikea saada kuvissa näkymään, tässäkin siitä näkyy vain kalpea aavistus. Nimettömiin leimailin vielä mustalla pikku koukerot tuomaan lisäväriä.

OPI-Lucky-lavender-liuku2

  • Aluslakka: Poshe Fast drying basecoat
  • Värilakka: OPI Lucky lucky lavender
  • Liu’ut: Orly Showgirl ja Essie Jamaica me crazy
  • Leimailu: Magno A33/ Wet’n Wild Black Crème
  • Päällyslakka: Seche Vite™ dry fast top coat

Tykkäsin näistä kynsistä tosi paljon. Tuossa makrokuvassa töpöttelyjäljet erottuvat, mutta livenä liukuma oli aika tasainen. Ihan ihmetytti, miksi viime aikoina on tullut harvoin tehtyä liukuvärjäyksiä. Pitänee siis muistaa tämäkin tekniikka useammin. Nyt tosin kynsillä on taas tylsästi vain yhtä lakkaa, mutta onneksi lakka ei ole tylsää nähnytkään…

Splash

OPI DS Temptationia eBaysta tilatessani törmäsin Orlyn Happy Go Lucky minisettiin, joka suorastaan vaati päästä kynsilleni splatterin muodossa. Splatter on taas yksi tekniikka, jota olin pitkään suunnitellut kokeilevani. Siinä lakkaa dipataan pilliin ja puhalletaan kynsille. Minua houkutti tehdä eka kokeiluni mahdollisimman kirkkaista väreistä ja siihen houkutukseen  Happy Go Lucky lakat; Flirty, Fresh, Frisky ja Frolic vastasivat oivallisesti.

Pohjalakkauksen tein Essien We can do it Pink! lakalla, joka on hyvin vaalea vaaleanpunainen kovin lähellä valkoista, mutta ei silti niin shokkikirkas kuin esim OPIn Alpine Snow. Laitoin kynsien ympärille teipit ja dippasin IKEAsta ostettuja pillejä pieneen lakkalätäkköön. Sitten vaan luja, napakka puhallus suoraan kynnen yläpuolella ja lakkaa lentää vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Päälle taas Sechen pikakuivattavaa päällyslakkaa. Nämä onnistuivat ekaksi kokeiluksi mielestäni yllättävän hyvin. Me likes mucho!

OHGL-splatter-vas

OHGL-splatter-oik

Pari vinkkiä, jos tahdot kokeilla itse:

  • ohuehko pilli toimii vähän paksuja paremmin
  • jos lakka on paksuhkoa tai kuivahtaa alustalle, ei splattaaminen meinaa onnistua
  • suojaa työskentelyalue, sillä lakkaroiskeita lentää välillä aika yllättävän kauskin kynsiltä

Tätä tekniikka tulen kokeilemaan taatusti uudelleen. Näin saa aikaan ainutlaatuisia koristeluja, sillä kynsistä ei saa samanlaisia edes yrittämällä. Ja vaikka kaikesta puuhkimisesta alkoi päässä humista, tämä oli aika helppoa.

-Murmis-

Love at first sight

Kun ensi kerran jossain blogistanissa näin kuvia OPIn DS Temptationista, tiesin sen olevan glitterlakka juuri minulle. Violettia, sinistä ja turkoosia, hiukan vaaleanpunaista, voisiko olla ihanampaa. Ja yleensähän en glittereistä ole edes kauheasti innostunut, mutta tämä huusi nimeäni tosi kovaa. No tämän vuoden puolella sen viimein tilasin ja kun pullo oli hyppysissäni, saatoin vain huokaillen ihastella glitterin kimmellystä pullossa. Kynsille lakkaa piti saada heti.

Pohjalle Orlyn Bonderia ja innokkaana levittämään Temptationia. Eka kerros ihmetytti suuresti, haaleaa hyvin läpikuultavaa sinistä ja muutama glitteri. What, tämänhän piti olla täynnä glitteriä… Seuraava kerroskin yllätti, silloin kynsille ilmestyi lähes täydellisesti peittävä glitterkerros. Kolmaskin kerros vaadittiin, jotta pinnasta tuli tasaisen peittävä. Lakka kuivui nopeasti monesta kerroksesta huolimatta ja jokin muu päällyslakka Sechen pikakuivattavan sijaan olisi varmaan toiminut myös.

Ja sitten ihastelemaan tulosta. Vaan kovin oli röpöläinen minun makuuni pinta. Minä tykkään, kun lakan pinta on aika tasainen. Päätin siis seuraavana aamuna laittaa lisää päällyslakkaa, kunhan pohjat olisivat kunnolla kuivat. Vaan ekat lohkeamat tulivat jo ennen sitä päällyslakan lisäämistä. Paikkasin ne ja laitoin päälle Orlyn Won’t Chipiä saavuttaen jo aikalailla tasaisemman pinnan. Ja voi miten ihanasti kynnet säihkyivätkään. Parhaaseen säihkeeseen olisi kaivattu aurinkoa, mutta sisävalossakin olivat ihanat.

Kuvaaminen oli aika hankalaa. Säihkettä en kuviin saanut vangittua juuri ollenkaan ja sävykin on liian sininen. Täältä näet parempia kuvia lakasta ja sen säihkeestä.
DS-Temptation

Ja sekin vaikeutti kuvaamista, että iltapäivällä, kun ehdin tarttua kameraan, vasemmassa kädessä oli enää yksi lohkeamattomasti lakan peitossa oleva kynsi. Joko minulla kävi virhe lakkaamisessa, Orlyn Bonder ei sovi kynsilleni ollenkaan (joskus aiemminkin on sitä käyttäen lohkeillut pahasti) tai DS Temptation on lohkeilevin tapaamani lakka ikinä. Seuraavana aamuna lakat nimittäin suorastaan kuoriutuivat kynsiltä. No pääsinpä vähemmällä poistamissessa, sillä glitterlakan poistaminen jopa folioita käyttäen on mielestäni aika työlästä.

Mutta vielä en luovuta. Jossain vaiheessa annan lakalle uuden mahdollisuuden eri aluslakalla. Ehkäpä voisin testata useampaa aluslakkaa kerralla, jotta löydän ideaalisimman käytettäväksi tämän lakan kanssa.

-Murmis-

Leimailuhajoituksia taasen

Murmis päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua pitkästä aikaa leimailuvälineisiin. Ja tuli sitten valittua varsin haastava kuvio…
magno-H4

Magnon H4 -laatasta tuo keskuskuvio. Ajattelin sen olevan sopivan yksinkertainen, mutta en tullut ajatelleksi, että tuollainen laaja yhtenäinen alue tahtoo ylimäärälakkaa raakeloidessa puhdistua myös. No jotain sain kuitenkin aikaan riittävästi tuherrettuani.

CC-Foil-me-once-stamped-w-wild-at-heart

Alla Color Clubin Foil me once ja leimailut Color clubin Wild at heartilla. Päällyslakan valinnassa sattui virhe, Orlyn Glosser suttasi leimailuja aika pahasti. Olisi vaan pitänyt muistaa käyttää blogisiskon suosittelemaa Secheä. Tämä lakkaus jäikin aika lyhytekestoiseksi, kun jotenkin huomaamattani olen jälleen saanut vasemman peukunkynnen repeämään aika tyvestä ja sitä piti alkaa korjaamaan. Samalla suttaantuivat muutkin kynnet, joten vaihtoon meni koko setti.

-Murmis-

ps. kalliiksi tuli kynsiliiman osto Emotionista, kun samalla mukaan tarttui pari OPIn lakkaa ja OPIn suihkutettava pikakuivattaja. Hups :).

Violet swirl -water decal

Vielä hiukan venytin seuraavaa leimailuharjoitusta kokoamalla rohkeuteni ja testaamalla koko kynnen water decalseja. Foil-testailujeni perusteella arvelin näiden olevan hankalia saada paikoilleen, mutta yllätys olikin positiivinen ja decalsit asettuivat kohdalleen melko hyvin.

Lakkasin kynnet ensin OPIn Nail envyllä saadakseni niistä hiukan tasaisemmat (kunnon ridge filler on vasta matkalla tännepäin). Nail envyyn päädyin aluslakan sijaan, kun päättelin ettei decalseista varmaankaan jää kynsille väriä. Sitten leikkasin decalsit alareunasta irti toisistaan ja dippasin koko setin hetkeksi veteen, jotta aluspaperi kostui kunnolla. Seuraavaksi pujotin viiston siveltimenvarren decalsin alle ja siirsin sen avulla kuvan kynnelle. Pientä kohdistusta käsin ja sitten painelin decalsin kiinni pumpulilapulla, jotta se kiinnittyi kunnolla ja ylimääräinen vesi imeytyi pois. Kärjen ylijäämää venytin hiukan alas ja poispäin, jotta se kiinnittyi tiiviisti kynnen kärkeen. Decalsit olivat sellaista hiukan joustavaa vähän kumimaista materiaalia. Venyttäminen kannattaa tehdä varovasti, sillä liika saa kalvon repeämään; minä sain muutaman pienen reiän aikaan, mutta ei onneksi mitekään pahoja kauempaa erottuvia aukkoja.

Kiinnittämisen jälkeen varovasti viilalla kynnen kärjestä ylijäämä decal katki. Tässä vaiheessa kostutin hiukan paperia ja painelin vielä kaikki decalsit kynsien kärjistä uudelleen kiinni, kun viilaus niitä hiukan nosti irti paikoitellen. Sitten huolellinen kuivaus ja päällyslakka. Minä laitoin kaksi kerrosta Orlyn Glosseria. Lisäksi tein huolelliset ankkuroinnin kärkien ympäri ja kynsien sivuihin, mistä arvelin decalsien helpoimmin irtoavan. Olin yllättynyt, miten helppoa nämä oli asetella kynsille. Ja tässä lopputulos, johon olin enemmän kuin tyytyväinen.

water-decal-violet-swirl

No ei pelkkää suitsutusta kuitenkaan, oli näissä muutama huonokin puoli. Ensinnäkin niiden aika kauhea haju. Päivän verran tuoksuivat aika kumisilta, mutta sitten haju onneksi hälveni. Toiseksi nämä eivät olleet ihan sopivat, vaikka kohtuu hyvät kumminkin. Keskisormeen ei ollut riittävän leveää decalsia, mutta muuten leveys riitti aika hyvin. Jos ei ole aika standardit kynnet, voi näiden sopimisessa olla ongelmia, sillä näiden leikkaaminen sopiviksi saattaa olla aika haastavaa.

Ja sitten vielä hinta, 1,70€ per setti. Ei ihan ilmainen, mutta ei nyt ihan järkyttäväkään (nämä oli siis tilattu Chez Delaneylta). Voisin hyvin kuvitella laittavani nämä esim. viikon tai hiukan reilunkin lomalle lähtiessä, sillä näiden kesto oli oikein hyvä. Minulla nämä kestivät neljä päivää varsin hyvinä hyvin rankassa käytössä ja päällyslakkaa lisäämättä. Pienellä varovaisuudella ja lisälakalla kestäisivät varmasti hyvin sen viikonkin ellei jopa pidempään. Varmasti tulee laitettua uudestaankin ja ehkä jopa tilattua näitä joskus lisää.

-Murmis-

Viime vuoden suosikkeja ja viimeisiä

Hyvää alkanutta vuotta! Papu yllytti minuakin tekemään koostetta viime vuoden suosikeista. Mutta katseltuani viime vuoden kynsikuvani läpi pitää todeta, että minun taitoni eivät lakkailuissa saati kuvaamisessa yllä vielä lähellekään Papun tasoa. Ja viime vuoden aikana tuli myös pidettyä taukoja niin lakkauksessa kuin blogaamisessakin, joten tässä vain muutama suosikki matkan varrelta joka kuun suosikin sijaan.

Essien Topless & barefeet ja leimailut China Glazen Joy. Läheltä katsottuna epätäydellinen, mutta silti näistä tykkäsin
Essie T&B ja CG Joy

Vesimarmorointi elokuulta. Lakkoina Opin Alpine Snow, Essien Azure ja China Glazen For Audrey ja Agent Lavender.

WaterMarbling0711

Leimailut China Glazen For Audreylle Orlyn Vintage vinylillä.

Aurdey con vintage vinyl

Aika vähän oli lopulta koristeltuja kynsiä minun osaltani viime vuonna. Jos ei muuta, niin kuvien selaaminen innosti uudenvuodenlupaukseen: Vähintään kolmet koristellut kynnet kuussa blogiin. Mieluusti tietty enemmänkin, mutta katsotaan kuinka käy :). Ja toivottavasti opin tekemään hienompia manikyyrejä siinä samalla ja kuvaamaan aikaansaannoksiani paremmin.

Ennen joulua mulla oli pitkästä aikaa leimaillut kynnet. OPIn Cuckoo for this colorin päällä Color Clubin Lumin-Icentiä. Ei meinannut onnistua millään leimailu taaskaan. Lakka ei noussut kunnolla stamperille ja kohdistus oli mitä sattui. Ja sitten vielä päällyslakka sotki kuvioita. Pitää siis jatkaa harjoituksia.

OPI-cuckoo-for-this-color

Seuraavaksi kuitenkin tulossa koko kynnen water decalsit, jotka ovat nyt kynsillä testissä. Katsotaan vain ensin kuinka kestävät nämä ovat, niin saadaan sekin raportoitua.

-Murmis-

Avaruuskadetti

Pitkään aikoinaan himoitsin Orlyn Space Cadetia. Viimein sen muistaakseni keväällä sorruin ostamaan, mutta ei tuntunut oikein kesälakalta, joten nyt vasta syyspimeillä se pääsi ekaa kertaa kynsille. Vaan pettymys oli kyllä melkoinen. Onhan se aivan ihanan värinen lakka, mutta:

  • vaatii kolmesta neljään kerrosta ollakseen peittävä,
  • joten vaatii ainakin minulla pikakuivattajan, jolloin kutistui kärjistä aivan toivottomasti,
  • eikä ollut edes helpoimmasta päästä poistaa.

orly-space-cadet

Otin kuvan pikapikaa ihan vaan kutistumisen dokumentoidakseni. Harmittaa aikalailla, mutta ehkä tuolle lakalle pitää vielä antaa toinen mahdollisuus jossain vaiheessa.

-Murmis-

ps. Arvatkaapa kuka Papun kehujen perusteella osti koko foiled-kokelman ja pari muutakin Color Clubia…

Ja lempiväri oli…?

Tämä postaus kertoo taas selkeää tarinaa Murmiksen lempisävystä. Kylläpä vaan, edelleen se on turkoosi, petrooli ja kaikki niiden välillä. Ja näin kevätfiiliksissä (lievästä siitepölyallergiasta huolimatta) mieleni tekee lakata aina vaan pastellisilla tai muuten kepeillä cremelakoilla. Niinpä ekaan Magnon XL-stamper -testaukseenkin pohjaväriksi pääsi China Glazen Audrey. Tällä kertaa levitin hiukan normaalia paksumman kerroksen ja niinpä yksi kerros riitti tuomaan riittävän peittävän ja tasaisen pinnan leimailua varten. Peukalonkynnet vaativat kyllä kaksi kerrosta, ilmeisesti siksi, että maalattava pinta on melko suuri ja yhdessä sudindippauksessa ei ole riittävästi lakkaa koko kynnelle. Audreyn alla Poshen aluslakka ja päälle Poshen pikakuivattava päällyslakka.

The Lacquer Filesin Stamping Polish databasesta huomasin, että laatikossa kauan kokeilemista odottanut Orlyn Plastics setin Viridian Vinyl sopisi leimailuun. Ja siitä se ajatus sitten lähti:Aurdey con vintage vinyl

Jippii, XL-stamperi on kyllä niin mahtava. Ja samoin Magnon laatat, joista löytyy tarpeeksi isoja koko kynnen kuvia minunkin kynsilleni. Näiden kynsien kuva on laatalta A25 ja tulos yllätti itsenikin. Eli en uskonut ekan yrityksen onnistuvan näin hyvin. Hiukan olin karhentanut stamperin pintaa ennen käyttöä, mutta muuten ei vaatinut kokeilu mitään ihmeellisyyksiä. Liityn siis joukkoon joka laulaa stamperille ylistyslauluja eikä luovu siitä ikinä ;).
Leimailun päälle laitoin Konadin päällyslakkaa, joka alkoi ikävä kyllä hilseillä jo toisen päivän iltana. Siis päällyslakka lohkeili yksinään pois, ei ole kyllä ennen sattunut vastaavaa. Ja pian sitten lohkeili Audreykin, ehkä sen takia, kun laitoin sitä niin paksun kerroksen.

Muutama kynsikuva on taas jo odottamassa, että ehtisin muokata ja blogata ne. Jospa vaikka viikonloppuna sitten. Ja vielä on aikaa osallistua arvontaan!

-Murmis-

Kauan hillottu Sally Hansen

Nyt on jää rikottu ja päästy taas kynsien lakkauksen makuun. Manikyyrissä käynnin jälkeen ekaksi omaksi lakkaukseksi valitsin todella kauan laatikossa kokeilematta hillotun Sally Hansenin Nail Prisms Turquoise Opalin. Blogisisko Papu suositteli alle mustaa lakkaa hienon efektin saavuttamiseksi pienemmällä kerrosmäärällä. Minulla ei taida laatikosta löytyä koristelakkoja lukuun ottamatta mustaa, ellen ihan väärin muista, joten päädyin laittamaan pohjalle aluslakan päälle kerroksen tummansinistä; China Glazen Little drummerboyta. Oli muuten sellaisenaan jo oikein hyvä, yksi kerros oli todella tasainen ja kauniisti shimmertävä (näin sitä luodaan uusia sanoja suomenkieleen). Mutta päätin silti toteuttaa suunnitelmani ja päälle lisäsin kaksi kerrosta tuota Turquoise Opalia. Aluslakka oli Orlyn Bonder ja päällä Orlyn Won’t chip.

Tulos oli aika tumma, etenkin kun oli taas tottunut paljaisiin kynsiin… Mutta auringossa kynnet säihkyivät luvatun kaksivärisinä oikein ihanasti. Ja kuvaaminen oli sitten taas todella vaikeaa, ihan mahdotonta oli saada molempia sävyjä kuvaamalla näkyviin. Oman vaikeutensa yhtälöön toi se, että kynnet kuluivat ja lohkeilivat aika nopeasti ja unohdin kuvata ne ns. tuoreeltaan. Jonnekin oli lakkaustauolla myös taidot hävinneet ja onnistuin lakkaamaan myös kynsinauhat.

Tässä kuitenkin yksi edes lähes julkaisukelpoinen otos saavutetusta sävystä:

Kuvasta näkyy paitsi kärkien lievä kuluminen, myös häivähdys kumpaakin duochromen sävyä. Joskus pitää vielä kokeilla ilman tummaa pohjaa, mutta pahoin pelkään, että silloin kesto on vielä heikompi, kun lakkauksesta tulee todella paksu.

Minä palasin hetkeksi takaisin töihin, joten nyt on syy lakata kynsiä ja pyrkiä pitämään kädet siisteinä. Kuvaamiselle on vaan jäänyt entistä vähemmän aikaa. Niinpä seuraavat lakkaukset jäivätkin dokumentoimatta. Nail art -juttuja en ole juuri ehtinyt tekemään, joten kuvaamatta jääneet kynnet olivat ihan peruslakkauksia, joiden sävyinä olivat China Glazen Reggae to Riches (ihana hiukan jellymäinen sinertävä pinkki/punainen, joka oli hiukan haastava saada tasaiseksi, mutta onnistui lopulta ja pysyi kynsillä aika hyvin) ja aivan ekoissa postauksissani esiintynyt Sally Hansenin Violet Sparks (helppo lakata, mutta kestosta miinusta).

Pari muutakin manikyyri on jo tullut tehtyä, mutta niistä myöhemmin, kun taas löydän hetken blogaamiselle.

-Murmis-

Bilekynnet

Tällä viikolla on kynsien lakkaaminen jäänyt vähän vähälle, mutta keskiviikkona tuli kuitenkin väsättyä illaksi bilehilekynnet. Pohjalla oli muistaakseni Nail Envy Soft & thiniä, värinä oli  China Glazen Adore ja kärjissä Zoyan Crystalia. Kärkiin sitten vielä turkoosia glitteriä ja nimettömiin sydänaiheiset tarrat, kun hääbileisiin kerran olin menossa. Päälle Orlyn Won’t chip ja Poshen pikakuivattajaa.  Ilmeisesti tarrat tykkäsivät päällyslakkakombosta hiukan huonoa. Kuvaushetkellä olivat vielä ihan kuosissa, mutta bussissa matkalla keskustaan ne olivat muuttuneet ihan harmaiksi ja käpristyivät vapaiksi päällyslakkojen ikeestä. Ei kovin kaunis näky, kyllä harmitti. Joskus kuulemma tarrat käpristyvät, jos niiden alla ollut lakka ei ole ollut kunnolla kuivaa. Nyt värilakka oli laitettu jo edellisenä iltana, joten se ei varmaan ollut syynä. Ellei lakkakerrokset sitten kostuneet uudelleen päällyslakkojen lisäyksestä.

Ensimmäisessä kuvassa hiukan yleissilmäystä kynsiin ja siinä näkyy tuo pahanonnentarrakin. Tokassa kuvassa sitten bileiden jälkeisenä päivänä melkein ainoasta kuvauskelpoisesta kynnestä napattu lähikuva paremmilla väreillä.

bilehile

bilehile pikku

Aika pitkään sain paikattua aina uudelleen ja uudelleen oikean peukun repeämää. Perjantaina repeämä sitten napsahti kokonaan irti ja nyt on peukun kynsi kipeän lyhyt. Ei tuo paikkaussysteemi ihan hirmuisen hyvin siis toimi. Ainakaan noin isoille repeämille.

Seuraavaksi minä kirjoittelenkin sitten ekasta geelikokemuksestani. Minulle laitetaan nimittäin tiistaina geelikynnet. Elämäni ekat rakennekynnet, vaikka ilman tippejä kuitenkin ilmeisesti ainakin muihin kuin nysäpeukkuun. Jänskää.

-Murmis-